Maija in Bern in der Schweiz

Summa Summarum

2007-07-03T18:34:00.000+02:00

Nopeasti menivät neljä kuukautta. Oudolta tuntuu olla jälleen Suomessa. Tässä loppuun vielä summarya.

Sveitsissä jää ikävä: Ihmisiä. Ystäviä ja kavereita, joihin tutustuin parhaiten. Kauniita maisemia, vesistöjä, joiden taustalla lumihuippuiset vuoret, itse vuoristoja. Lyhyitä välimatkoja ja helppoa matkustamista. Sveitsiläistä kohteliaisuutta ja vieraanvaraisuutta. Sveitsin saksaa, josta ehdin oppia vasta alkeet, mutta johon silti ehdin ihastua.

Parhaita retkiä: WiW -Weekend in Wallis Pascalin ja Martinin isännöiminä kotiseudullaan 9 hengen poppoolla. Yönyliretki Luganoon ja Milanoon. Lautailureissut Alpeille. Lukuisat päiväretket.

Parhaita hetkiä Bernissä: Tutustuminen ihmisiin ensimmäisellä viikolla. Kokkailu Minnalla. Retket Rosengarteniin Timon kanssa ja Vappuna. House Partyt Fellerissä. Hengailu yliopiston edessä olevalla nurtsilla. Auringonotto Stöckackerissa. Baarireissut. Kahviloissa ja terdellä oleilu. Sunnuntaibrunssi Fellerissä. Kaikenlainen hengailu kavereiden kanssa.

Ikävä ei tule: Sveitsiläisiä hintoja mm. asumisen, lihan ja ravintoloiden/baarien suhteen, Narkkareita kaupungilla, 5 tentin tenttiviikoa

Jäi vielä kokematta tulevaa varten: Uiminen Aaressa. Reithalle. Kumiveneily Thunista Berniin. Kaakkoissveitsi.

Ainakin nämä paikat ehdin koluta:

Mitä muuta tähän enää voi sanoa kuin MERCI! Kiitos kaikille, jotka tekivät vaihdosta ikimuistoisen. Ihanaa oli :)

PS. Elämä ei lopu vaihdon jälkeen, vaan jatkuu normaalina Suomessa. Vaihdon loputtua lopetan kuitenkin tänne kirjoittelun. Jos menoni vielä kiinnostaa, käännä sivua ja suuntaa lukemaan Suomiblogiani. Osoitteen saatat saada minulta.

Viimeiset hetket

2007-07-03T17:27:00.000+02:00

Nyt olen siis jo takaisin Suomessa. Neljättä päivää jo. Ja kaksi työpäivää jo takana. On siis aika kerrata vielä viimeisimmät tapahtumat kultaisella Sveitsinmaalla.

Loppuaikana tenttistressi pikkasen vaivas, mutta tehtiin silti vielä yksi päivän retki Geneveen ja Nyoniin Samin, Liisan, Ansun ja Jussin kanssa. Kunnon Suomiporukalla siis oltiin ja Genevessä joukkoon liittyi vielä Johannakin paikallisen suurlähetystöpoppoon kanssa. Ilma oli aurinkoinen ja kierreltiin ilman karttaa markkinoilla ja vanhassa kaupungissa. Törmättiin myös vielä yhteen suomalaiseen, joka otettiin mukaan hetkeksi rannalle lasilliselle. Tyttö on Genevessä au pairina ja tuli juttelemaan, ku kuuli meijän puhuvas suomea. Oli aika hauska :)

Tältä näytti ilma Genevessä. Tuota suihkulähdettä käytiin tölläämässä ja kastelemassa ittemme:

Samana päivänä USA hyökkäs puolueettomaan Sveisiimme, jaiks:

Johanna rannalla nauttimassa viinistä:

Koska oltiin ostettu päivälippu, jolla saa matkustaa Sveitsin kaikilla junilla, busseilla ja laivoilla koko päivän, päätettiin jatkaa matkaa laivalla Nyoniin. Kauniit oli maisemat veneestä:

Nyon on sellanen ihan pikkunen paikka n. 10 000 asukasta (en muista tarkkaan) ja paljon rikkaita. Siellä oli juuri jonkinlainen musiikkitapahtuma, joten jäätiin pariinkin paikkaan kattelemaan meininkiä. Hyvää svengaavaa musaa olikin! Ja hienot oli näkymät ylhäältä linnan pihalta:

Jotkut oli päättäny vähän haastavammasta tavasta nukkua. Täytyypä joskus kokeilla:

Hauska reissu oli jälleen. Mitä mainioin. Tuon jälkeen joutuki sitte taas perehtymään kirjoihin. Ihqua. Juhannus meni siis melkoisen ohi tällä kertaa. Hiukkasen harmittaa, että missasin Eino Grönin vierailun lavatanssijatkoilla mökillä. Darn. Noh, onneks mökkejä tulee vielä. Sen verran kuitenkin ehdittiin mekin juhannusta juhlistamaan, että perjantai-iltana grillailtiin ja sen jälkeen oli Philin ja Mertin läksiäiset. Ensimmäiset läksijät. Ilta oli aikas hupaisa. Katossa roikkuneet tölkit putos ja hyllyillä ei ollu mitään jäljellä, kun puolet juhlijoista rummutti niitä minkä kerkes. Ihme biletystapoja joillain :)

Ansu, Bruno, Laura ja Phil:

Alakerrassa nukkuvat ihmiset ei oikeen nauttinu argentiinalaisten rummutusmusiikista ja jalkapallobiiseistä. En kyllä mäkään liiemmälti. Karo ja Tato:

Juhannusta seuraavalla viikolla selvisin kuin selvisinkin tenteistä. Ainakin yhden pääsin jopa läpi, katotaan, mitä muista tulee... 4 tenttiä 2 päivän aikana oli vähän liikaa, mutta vika ei sitten tuntunukaan juuri miltään. Torstaina olin melkoisen häpi, että tentit oli ohi, kuten tännekin jo kirjotin, mutta toisaalta tiesin, että pari päivää oli enää jäljellä. Kumpanakin päivänä läksiäiset. Torstaina pysyttiin vaan Fellergutissa, mikä oli sekin hauska vaihtoehto, mutta perjantaina päädyttiin myös keskustaan baariin.

Teresen partyfinger tietää aina, missä suunnassa on bileet:

Minäkin olin siellä:

Paljoa ei siis viimeisinä päivinä tullut nukuttua. Perjantaina heräsin aikasin, kun herra Grimm tuli tarkastamaan mun huoneen ja sen jälkeen lähdin Danielin kanssa lounaalle ja lauantaina odottiki jo lentokenttä. Kahden tunnin unien jälkeen. Haikeeta oli, erittäin haikeeta. Pascal kilttinä tuli vielä kantoavuks ja saattamaan ja ikävää oli sanoa heipat viimeiselle, jonka Sveitsissä näin. Ja vielä sille, jonka parhaiten opin tuntemaan. Onneks on olemassa skype ja mese :)

Mutta aika aikaansa kutakin. Nyt jatkuvat seikkailut Suomessa.

It´s the final countdown

2007-06-28T17:21:00.000+02:00

Juhee! Tentit ohi! Vihdoinkin. On tätä jo kyllä odotettuki. Ja vika tentti meni varmaan vielä jopa ihan hyvin. Loppupäivän oonki sitte siivoillu ja nyt syöpöttelen ja odottelen, että bileet alkais... Hyvä fiilis siis, vaikka toisaalta haikee... Kahen vuorokauden päästä oon jo Suomessa.

En nytkään ala sen enempiä availemaan viimesimpiä tapahtumia, Geneven reissusta voitte lukea ennakkotietoja vaikka Ansun blogista. Syöpöttelen tässä loppuun, nukun ehkä puolisen tuntia ja sitten valmistautumaan tän viikon ensimmäisiin läksiäispippaloihin. Kunhan ilmottelin, että hengissä olen 7 tentin jälkeen. Loppupäivitykset (ja se viimenen essee) sitten Suomesta. Hassua.

Nyt nautiskelemaan viimesistä hetkistä Bernissä!

ps. Suomessa olijat: haluun nähä teijät KAIKKI, ku palaan sinne. Tulkaa sanomaan Mmmmmoikka! :)

Väliaikatietoja

2007-06-23T14:41:00.000+02:00

Pahoittelut, etten ole kirjoitellut tänne vähään aikaan. Tentteihin luvusta tulee kuitenkin lusmuiltua muutenkin niin paljon, että huono omatunto estää kirjottelemasta. Lupaan viimestään Suomesta päivitellä viimesimmät tapahtumat, jollen sitä jo aiemmin pahimman tenttistressin jälkeen saa aikaiseksi. Sitä ennen siis 2 tenttiä maanantaina, 2 tiistaina ja 1 torstaina. Edellinen tentti oli ke, joten näihin alotin lukemisen to. Stressiä siis pikkaisen pukkaa...

Nyt alkaa olemaan jo haikea olo. Tasan viikon päästä olen lentokoneessa matkalla kohti Helsinki-Vantaata, jossa porukat ja äitin uusi koira, Bobby, on toivottavasti vastassa. Eilen oli ensimmäiset läksiäiset, kun Phil lähti tänään kohti Jenkkejä ja Mert kohti Turkkia. Kumpakaan tulen tuskin koskaan enää näkemään. Ei oo kivaa ei. Näin jo unta takastulosta, matkustin monta tuntia bussilla Ossin kanssa (oikeesti Ossi oli Kanadassa eikä täällä ja palas jo aikaa sitte Suomeen), mutta nukuin koko matkan... Kotiin en unessa päässy, mutta muutamaan koulukaveriin kyllä törmäsin. Haluttiin kahvitella, mutta koulun ruokalan kahvinkeitin oli rikki ja kahvi näytti vedeltä. Katellaan miten sitten oikeesti...

Aurinkoista juhannusta kaikille!

Tenttejäopiskeluatenttejä

2007-06-13T17:45:00.000+02:00

Nyt se sitten alko. Eilen oli ensimmäinen tentti. Ei kovin vaikee, tosin yhen kysymyksen onnistuin mokaamaan. Plus kirjotin lyijärillä, ku kukaan ei olu maininnu (tai mä kuunnellu?), että täällä pitää vastata kuuliksella. Kummaa. Noh, jos ne sen takia mut hylkää, ni leben ist ja scheisse passiert.

Viime viikolla piti siis alottaa kunnon opiskelu ja pänttäys. Silti ehti vielä tapahtua: torstaina oli ESN:n järkkäämät Erasmus-pippalot, perjantaina grillijuhla Eichholzissa ja lauantaina grillailtiin Fellerissä ja oli myös hissibileet. Ehdinpä myös lauantaina käydä pitkästä aikaa Stöckackerissa uimassa.

Erasmus-pippalot oli tosi hauskat. Jo etkoilla sai nauraa, kun italialaiset grillaili Fellerissä ja yritti vissiin poltta koko talon. Tai en muuten keksi, että miks piti ekaks saada mahollisimman isot liekin ennen kuin lihan pysty laittaa grilliin. Ja sitten niitten alusta alko pari kertaa palamaan ja ne heitteli sitä ympäri pihaa liekeissä ja kaato vettä päälle (missä vaiheessa mietittiin, että kai ne käytti eka öljyä sytytykseen…). Oli melko näky. Noh, loppuiltakin oli melko näky, hauska ja tapahtumarikas. Oli hauskaa, kun oli melkeenstään kaikki koolla taas. Jatkoillakin käytiin kääntymässä. Kuvia ette nyt valitettavasti nää, kun päätin olla kadottamatta kameraani ja jätin sen kotiin. Hähää. Uskokaa pois, parempi näin.

Grillailu seuraavana päivänä, tai meidän ostalta piknik, oli oikein hauska sekin. Miettiä edellisiltaa ja kattoa kuinka hauskaa voi olla vesilinjalla. Olihan siellä! Kyllä porukka melkeen samaan malliin tanssi joka tapauksessa. Ite en tosin jatkoille lähteny tällä kertaa, oonko vanha vai tylsä?
Elin ja Minna opettaa samille aamupäivän hiphoptunnilla opittuja liikkeitä:

Lauantaina olin siis lukevinani, mutta sitten luovutin ja päätin uida taas. Teki hyvää eikä oo hartiat kipeet, vaikka pikkuskidit vähän ärsytti altaiden päissä. Ei ymmärrä, että joku haluaa uida matkaa muualla kuin rataa pitkin. Tämä siksi, että rata on 25m ja koko allas ainakin yli 100m (satelliitin mukaan 0,1 mailia, mutta en tiedä uskonko). Illalla hengailtiin katolla grillailemassa, tosin ite en taaskaan grillannu, ja ihmeteltiin hissiin ilmestynyttä serpentiinein, ilmapalloin ja silkkipaperein koristeltua baaria, josta sai ostaa bisseä, rommia tai cuba librejä. Oli melko näky:

Tapasin myös ekaa kertaa suurlähetystöön Riikan tilalle tulleen Jussin, joka muutti Villen entiseen huoneeseen. Huhu oli jo kiertäny, mutta olihan se ihan kiva nähä herra livenäkin. Mukavalta rovaniemeläiseltä oikislaiselta vaikutti.

Nyt sen sijaan mäitten humputtelujen jälkeen ei oo paljoa kummostakaan tiedossa. Lukemista, luentoja, lukemista, tentti. Sunnuntaina esim en viittiny raahautua ees uimaan, vaikka Liisa ehdotti, kun ois ollu liian huono omatunto. Tosin tehokas en ollu, kun skypeilin, meseilin ja ompelin päiväpeittoa samalla. Kyllä, päiväpeitossa on 2 metrin halkeama enkä halua sanoa herra Grimmille, koska vaikken ikinä oo nähny rumempaa, ni saleen laskuttais multa siitä miljardin. Noh, oon mä välillä paremminki saanu keskityttyä.

Tuntuu haikeelta tää aika, toisaalta haluis, että tentit ois nopeesti ohi, mutta toisaalta sitten, kun tentit on ohi, joudun lähtemään Suomeen. Enää alle 3 viikkoa tai reilut 2 viikkoa, se ei oo paljon. 3 viikkoa olin aikanaan kielikurssilla.

Nyt lukemaan vähäks aikaa ennen kuin alan valmistautua. Martin tulee pitkästä aikaa käymään Bernissä ja kutsu meijät aperolle. Näin sen pitääki mennä: päivällä opiskelua ja illalla rentoutumista.

Aika suin päin ryntäilee

2007-06-05T18:31:00.000+02:00

Kuuntelen Martinia nettiradiossa. On siis siellä töissä. En tosin ymmärrä ku osan siitä, mitä se puhuu. Ja se, mitä ymmärrän on tyyliin "paikassa X on ruuhkaa. Seuraavaksi kuuntelemme biisin Car Wash". Sei uskonu mua, ku sanoin, et sen pitää kertoa hyviä vitsejä, ku kuuntelen.

Oikeesti pitäis opiskella. Ens viikolla alkaa jo tentit ja sitten niitä onki joka viikko huipentuen kesäkuun vikaan viikkoon, jolloin mulla on 5 tenttiä: 2 ma, 2 ti ja 1 to. Ihanaa. Tän lisäks yhen kurssin tenttinä on kirjottaa 5 sivun essee jossain välissä. Vähintään yhtä ihanaa. Aika valuu hiekkana sormien välistä... Ei oo tarpeeks aikaa opiskella, ei oo tarpeeks aikaa tavata ihmisiä. Enää 3 kokonaista viikkoa täällä.

Viime viikolla kävi Timo täällä kyläilemässä. Torstaiaamuna hilpasin lentokentälle vastaan. Sieltä suunnattiin Timon onneks vaan 7 kiloa painavan kassin kanssa Oensingeniin keskelle eimitään ettimään Puman factoryoutletia, jonka sijainnista ei oltu ihan varmoja. Noh, aikamme auringonpaisteessa hortoiltuamme (mun netin mukaan piirtämä kartta ei oikeen täsmänny teiden kanssa, enemmän peilikuvalta vaikutti, mut ei se ihan sitäkään tainnu olla...) löydettiin perille. Ite en sitte kuitenkaan mitään päätyny ostamaan, Timo osti kengät, pari urheilupaitaa ja Timon kaverin, Villen, puolivuotiaalle Noel-pojalle mustat Ferrari-kengät.

Oensingenistä jatkettiin Berniin ja ilta hengailtiin Fellergutin alakerrassa Liisan, Samin ja Ansun kanssa. Perjantaina käytiin kattomassa Pirates of the Carribean 3, vaikken oo nähny edellisiä osia, kun sato kaatamalla eikä oikeen muutakaan voinu tehä. Ihan ok se oli, mutta eipä siitä mitään mun lempileffaa tullu. Voi tietty sillä olla osuutta asiaan, etten oo nähny niitä edellisiä osia. Leffasta ei voinu tietenkään kotiin lähteä vaan jatkettiin Meksikolaiseen ravintolaan. Oli hyvvää! Nam. Kuvassa alkupala:

Ja jälleen matka jatkui Fellerin alakertaan... Ylläripylläri. Siellä meitä loppuillasta viihdytti argentiinalaiset fudisfanit rummuilla. Olivat käyneet aiemmin päivällä Baselissa bongailemassa Argentiinan joukkuetta, joka saapu pelaamaan Sveitsiä vastaan. Tosi kiva kuunnella rummutuksella höysettyjä argentiinalaisia jalkapallokannatushuutoja korvanjuuressa, kun yrittää käydä keskustelua muiden kanssa... Rapapapapampam.

Lauantaina matkattiin hiukka väsyneinä Baselia katsastamaan. Tehtiin lyhyt kaupunkikierros, nähtiin mm. Basel Hilton (Paris hiltonin pikkuveli?), Rathaus, Münster ja muut pakolliset nähtävyydet. Syötiin ja käytiin Starbucksissa, mutta kaikki oli sen verta väskiä ja läppä sen verta huonoa, että luovutettiin ja lähettiin Argentiina-Sveitsimatsia pakoon takasin Berniin valmistautumaan illan pippaloihin. Matsi päättyi btw 1-1.

Rheinin rannalla ohjeistettiin kättelemään tummaihoisia ja olemaan soittamatta rumpuja. Respect:

Ja pakollinen maisemakuva. Tuolla botskilla matkattiin Münsteriä kattelemaan:

Lauantai-iltana oli siis Unifest: isot bileet yliopistossa sisällä. Jännä konsepti. Mentiin ensin Tereselle etkoilemaan ja läppä oli kyllä taas aivan uskomatonta :D Sieltä jatkettiin sitten viinipullollisia iloisempina bileisiin. Oli hyvä maksaa 24 frangia lipusta, kun ei käyty sisällä kuin vessassa. Ei siis nähty bändin bändiä vaan hengattiin pihalla ja juteltiin kavereiden kanssa. Ihan kun sitä ei vois tehä jossain muuallakin puolet halvemmalla... Noh, oli silti hauskaa.

Timo oli saanu jostain päähänsä idean, että sunnuntaina pitää olla brunssi/sillis, joten sellanenhan järkättiin. Ja mä kun oletin, että se tarkottaa, että syödään runsas aamiainen. Brunssi alko klo 12 ja loppu klo 23. Tänä aikana pojat (Timo, Ansu ja Sami) sai alas pari pulloa vodkaa, 2 shampanjaa, yhen kuoharin ja määrättömän määrän bisseä. Ite en juonu kuin pari lasia shamppista kuten myös Liisa. Juttu oli jälleen melkosta, kuten kuvitella saattaa. Siitä sai osansa mm. the Biker Mice of Bümpliz. Oli kyllä melkoisen hupaisa realitysarja poikia katella. Terkkuja vaan :)

Nyt oon taas yssisseni täällä. Ja niin, opiskella pitäis.

Murmeleina vuorilla

2007-05-28T14:58:00.000+02:00

Katsotaan onnistuisko ehjän tekstin kirjottaminen nyt, kun koko ajan vahingossa deletoin puolet. Täytyy tässä heti alkuun mainita, että on kyllä hienoa, miten maailmasta löytyy noin vieraanvarasia ihmisiä ku Martin ja Pascal, jotka kutsuu kasan vaihtareita matkaan ja näyttää viikonlopun kotiseutujaan. Oli mahtava reissu ja oon kyllä kiitollinen! Sitten kun vielä sais nää kaks uskomaan, kun väittävät, että vaan kohteliaisuudesta sanon, että tykkäsin...

Perjantaiaamuna klo 8 pakattiin siis 2 autollista ihmisiä ja kamaa valmiiksi ja lähdettiin huristelemaan maisemareittiä kohti lopullista määränpäätämme St. Lucia, jossa sijaitsee Pascalin suvun mökki. Ensimmäinen stoppi pidettiin paikassa X, jossa juopoteltiin aamukahvit ja otettiin totta kai ensimmäinen ryhmäkuva. Vasemmalta oikeelle Sami, Liisa, Martin, Ansu, minä, Phil, Laura ja Pascal. Kuvasta puuttuu vielä Elin, joka oli kameran takana:

Tän jälkeen jatkettiin matkaa ylös vuorille maisemia kattelemaan ja kyllähän ne taas upeita olikin. Käytiin mm. Grimselpassilla, nähtiin Murmelitarha (tosin pilvisen sään takia pysyivät piilossa), josta tulikin sitten viikonlopun parhaat vitsit ja jääluolaanki eksyttiin.

Mahtavia maisemia:

Tässä kuva jääluolasta:

Ja luolan suuaukosta. Kuvassa oleva jäätikkö pienenee ilmastonmuutosten takia koko ajan. Olikohan vuodessa sulanu seitsemisen metriä... Melko ikävää.

Kun oltiin tsegattu nähtävyydet ja Martin ja Pascal oli ovelasti kaikille ei-kuskeille tarjonnut aperoksi lasilliset valkoviiniä, jatkettiin mikroautoilemaan keskelle alppeja. Oli mun eka kerta, ni vähän jänskätti, mutta oli sairaan kivaa! Saatiin rata ittellemme ja saatiin ajaa 45 minsaa 25fr/hlö, kun yleensä 10 minsasta joutuu maksamaan jo 20fr. Kivaa! Eka kierros meni vähän totuttelussa, mutta toka kierros suju jo paremmin ja pystyin vähän kilpailemaanki. Melko hyvin pysyin poikienki perässä, sanoisin, vaikka viime metreillä, ku olin kisaamassa Pascalia vastaan, ni meni mutka vähän pitkäks ja pyörähdin auton kanssa nurtsille... Heh.

Maija huristelemassa:

Täältä jatkettiin matkaa Martinin kotikylään Münsteriin. Käytiin ensin tankkaamassa autot Garage Nanzerilla, joka on siis herra Martin Nanzerin vanhempien autokorjaamo. Oli ehkä ihan hyvä ajotus, kun herran 45 litran tankkiin meni 44,15 litraa bensaa. Lounaspaikaksi Martin oli järkänny viereisessä kylässä olevan ravintolan, jossa Martinin tuttu mies tarjos meille 3 ruokalajin lounaan halpaan hintaan. Kylläisinä sitten kierreltiin Martinin kotikylää, Münsteriä, jossa on niinkin paljon kuin 400 asukasta. Martinin ikäsiä on siis kokonaista 8 kappaletta. Mukava paikka kuitenkin ja todella nätti. Ihan ku jostain Sveitsi-matkaoppaasta. Alpit, alppitaloja, lehmiä kellot kaulassa, vanha kirkko jne.

Tässä maisemaa Martinin lapsuuden seudulta:

Ja kauempaa fudiskentältä otettu kuva koko kylästä:

Täältä jatkettiin Vispin kautta, jossa käytiin kaupassa, sitten kohti Pascalin kotikylää, joka on niinkin iso kuin 1000 ihmistä. Viininviljelyseutua, taitaa Pascalin vanhemmatkin olla kyseisessä hommassa.

Laura ja Phil Pascalin vanhempien talon edessä. Nätti on!:

Täältä haettiin siis ainoostaan mökin avaimet. Ehittiin kuitenkin kattoa viinitarhaa viereisellä pihalla ja Sami kerto, miten viiniä valmistetaan: revitään puskasta lehti ja kaadetaan vodkaa päälle. Näinpä juur.

Mökille mentiin sitten mutkasta tietä ylös vuorta pitkin. Matka ei kestänyt enää kauaa, joskin sitä hiukkasen pitkitti Martinin eksyminen naapurikylään. Pöllö. Perillä oltiin klo 8 illalla, joten auringonlasku tuli pian:

Piha oli kätsy, kun siellä oli beer cooler tai toiselta nimeltään suomalainen järvi:

Illalla herkuteltiin raclettea, namnam. Oli eka kerta, kun sitä maistoin. Pascal toimi juustomestarina. Takana oleva grilli toiselta nimeltään suomalainen sauna:

Ilta meni melko pitkäksi ja huipentui mm. Martinin esittämiin 80-luvun hittibiiseihin. Lauantaina heräsin silti jostais syystä jo klo8 ja ylös nousin 8.30 ja päätin muita odotellessa sitten vähän siivoilla. Hengailtiin aamupäivä kunnes viimestekin nous ylös sateen loppuessa hetkeks iltapäivällä ja päätettiin sitten matkata vaeltelemaan vuorille.

Tässä lauantaina otettu kuva Pascalin mökistä. Melkoset näkymät! Ja mökki muutenkin mukava, oikein hyvin mahduttiin kaikki nukkumaan ja mökkifiilistä, kun sähkö tulee aurinkopaneeleista ja suihkua ei ole, ainoostaan kylmää vuorilähdevettä, joka kylläkin tuli hanasta. Talon paikalla on ilmeisesti ennen tallannu lehmiä:

Eikö näytäkin melko turistioppaalta tuo Pascal maastonvihreissä tamineissaan? Elin on selän takana laamoja piilossa:

Tästä matka jatkui funicularille, jolla matkattiin ylös vuorelle. Harmittavasti tässä vaiheessa sade palas ja saatiin tallustaa melko märkinä, haluttiin silti urheina jatkaa pisintä reittiä. Reitti oli planeettapolku, joka lähti auringosta ja pääty plutoon ja planeettojen välimatkat oli suhteutettu oikeisiin välimatkoihin. Hauskaa oli tuo luonnossa tallustelu vaihteen vuoksi, vaikka jossain vaiheessa ennen huippua meinas Maijalta loppua kunto ja happi kesken. Selvisin kuitenkin muitten mukana huipulle asti, hieman hengästyneenä, mutta tyytyväisenä valloituksesta.

Onnelliset vuoren valloittajat huipulla:

Näkymät toiseen suuntaan. Oli kyllä kiipeemisen arvosta, vaikka arska ei paistanukaan ja sen takia näkymät eivät ihan täydelliset ollu:

Takas tullessa grillailtiin ja kyllä ruoka tässä vaiheessa porukalle maistuki. Ilta meni tavanomasissa merkeissä syöpötellessä ja juopotellessa siis ja murmelivitsejä kerrottaessa. Neljältä pääsin petiin ja tällä kertaa nukuin sikeesti 11.30 asti. En tiiä oliko Ansun lainaamilla korvatulpilla osuutta asiaan. Se kun tuppas vähän kuorsaamaan...

Sunnuntai menikin pitkälti hengailessa ja rauhallisesti pakkaillessa. Vaikka ei oikeen mitään tehnykään, niin kotona oltiin joskus kymmenen aikaan illalla. Matkalla käytiin toki kattomassa yhtä linnaa, jonka pihalla nähtiin rotta, hyi, ja Geneve-järven rannalla sijaitsevaa Montreauxia, jossa nähtiin mm. Freddie Mercuryn patsas. Nätti mesta oli, mutta muutamia hiukka kalliihkoja kauppoja...

Illalla oli kyllä ihana pestä hiet pois suihkussa ja vaihtaa puhtaat vaatteet päälle. Mentiin vielä ykköskerrokseen morjenstamaan Villeä, joka lähti tänä aamuna Suomeen. Sniff. Kuultiin myös, että oltiin missattu perjantaina läksiäisbileet, jotka oli ensimmäiset tänä keväänä, missä kävi poliisi. Melkosta. Vähän väskäs, mutta klo 2 asti meni silti. Tänään maittoki uni sen mukasesti ja mitään en oikeestan oo vielä tehny. Onneks täällä juhlitaan tänään toista helluntaipäivää ja huomenna vasta on luentoja.

Pahoittelut, että tekstistä tuli taas melkoisen pitkä. Pidän tätä kuitenkin teidän lisäksenne itteni vuoksi, kun en muun laista päiväkirjaa oo pitäny ja sen takia haluun tänne asioita mahdollisimman yksityiskohtasesti. Ja, jossei jaksa lukea, niin kuvien kattomisessa ei mee kauaa :) Täytyy kuitenkin vielä sanoa, että aivan mahtava reissu oli!

Oder wie es Maija ausdrückt: "Wir trinken nicht nur, wir reisen auch"

2007-05-23T18:27:00.000+02:00

Jepjep. Maijan 15 minutes of fame paikallisessa Studiversum-lehdessä. Hiukkasen asiayhteydestä poistettuna =) Oikeesti tää vaihtokausi on ollu varmaan mun rauhallisinta aikaa biletyksen suhteen, veikkaisin. Viime viikon Les Amisin reissu tais olla eka vapun jälkeen. Seuraavan kerran meen ehkä ens viikon lauantaina, ku on Unifest.Toinen hieno quote koskien 30ECTS:n saavuttamista: "Die sind zwar nicht die Probleme von Maija aus Finnland, doch auch sie hat ihre sorgen: Ich glaube nicht, dass der Stoff hier in der Schweiz schwieriger ist. Dass ich aber jedes Wochenende verreisen will, macht es natürlich nicht einfacher." Väitinkö mä, ettei se tuota ongelmia? Whaaaaat?! En väittäny, tarkotin vaan, että asiat sinänsä ei oo vaikeempia. Meitä oli tuossa haastattelussa melkeen 10 ihmistä ja nää on ainoot lauseet, mitkä ne laittaa lehteen??? Noh, huijasin, onpa siellä Rasaltakin lausahdus: "Studieren spielt hier überhaupt keine Rolle" :D

Täällä on taas helle. Aivan mahtavaa, ainakin silloin, ku ei joudu kärvistelemään luennoilla. Eilen päätin siis, että en mene mun 16-18 luennolle vaan sen sijaan luin kalvot uima-altaalla. Luulin, että vesi ois n. 15 astetta, mutta se olikin ensin +21 ja myöhemmin muuttu +22 asteisek! Päätin siis käydä ostamassa kameran, viedä arvotavarat kotiin (viime viikosta viisastuneena...) ja tulla takas uimaan kunnolla. Näin teinkin, löysin jopa kaupan, jossa mun kameraa myydään. Pikkasen kalliimmalla, ku oisin halunnu, mutta toivottavasti vakuutus korvaa. Siellä oli käyny myös aiemmin päivällä joku, jolta oli varastettu akku ja eilen joku, jolta oli varastettu kamera. Hyvä sille liikkeelle ;) Myyjä oli vähän turhan perusteellinen ja selitti mm. 4 viikon Suomen matkastaan. Selvisin kuitenkin viimeisen haluamani värisen kameran kanssa kotiin ja illalla pääsin vielä altaalle. Uin uima-altaan 10 kertaa päästä päähän. Altaassa olevasta uimaradasta päättelin ensin altaan pituudeks 50 metriä, mutta uidessa totesin, että pakko sen on 100m olla. Oletin siis uivani kilometrin ja kuluneen ajan perusteella (menin sinne 17:11 junalla eli uimassa olin varmasti reilusti ennen puolta ja rantauduin 18:15) päättelin, että vähintäänkin kilsa siinä oli oltava, vaikka hidas uimari oonki. Kotona Timo ei uskonu mun tarinaa ja katto satelliittikuvasta, että allas on 0,1 mailia pitkä eli uinkin mailin :D Tänään onki ollu varsinki vasen käsi niin kipee, että huh. Huomaa, etten oo urheillu täällä kertaakaan. Oisin halunnu siis tosta innostuneena mennä tänään uudestaan uimaan, mutta ei ollu aikaa, kun aamulla kuvittelin ulkona olevan viileää, kun aurinko ei paistanu. Menin sitte vasta myöhemmin ulos ja siellä oli ihan tukahduttavan kuuma! Meinasin kuolla sinne... Pakko olla lähempänä 30 astetta...

Kun vihdoin päästiin luennosta ja ryhmätyöstä (miks kaikki takertuu pikkuseikkoihin? Aivan sama! Se on härreguud 2% arvosanasta...), niin ehdin kuin ehdinkin junaan, mihin halusin. Mutta. Oon aina ihmetelly, että miten porukka onnistuu menemään väärään suuntaan menevään junaan, kun taulussa lukee, mihin se on menossa. (Okei, ne lähtee samalta raiteelta, et sinänsä loogita). Noh, tänään mun juna lähti oikeeseen suuntaan, muttei pysähtyny Bümplizissä ja päädyin Gümmeneen! Otti pikkasen päähän. Luulin, että kaikki Neuchatelin junat pysähtyy meijän pysäkillä. Ei sit näköjään... Nyt tiedän senki. En vaan sitä, että mistä nää junat erottaa toisistaan. Pöh.

Nyt on pakko mennä lämmittämään ruokaa, kun jäi lounas vähän pieneks, kun ostin salaatin take awayna ja unohin ottaa haarukan. Prkl.

Teksti on melkoista ajatuksen juoksua, kun kirjotin vaan mitä mieleen juolahti välittämättä hirveesti järjestyksestä tai kappalejaosta. Tällä kertaa näin.

Posso pagero con la carte di credito? -matkailua italiaksi

2007-05-20T16:19:00.000+02:00

Laitoin viikko sitten skypeen tekstin, että kuka lähtee mun kanssa Luganoon/Milanoon/Geneveen/Baseliin. Olin ajatellut, että tekisin yhen pidemmän reissun (Lugano tai Milano) perjantaina ja lyhemmän reissun (Geneve tai Basel) lauantaina. Kävikin sitten niin, että Terese ja Felicity innostu ideasta ja lähettiinkin perjantaina Luganoon ja sieltä vielä lauantaina Felicityn kanssa Milanoon ja otsikossa olevalla Felicityn ainoalla osaamalla italiankielisellä lauseella yritettiin sitten viikonloppu pärjätä.

Matkaan lähdettiin sitten perjantaiaamuna. Kaikki meni hyvin, kunnes juna saapui Zürichiin ja pysähty juuri ennen asemaa: ”Valitettavasti asemalla on ruuhkaa emmekä pysty vielä ajamaan laiturille. Pahoittelemme. Jatkoyhteyksille on ilmoitettu ja junat odottavat asemalla saapumistamme”. Noh, arvatkaa vaan odottiko meijän juna… Noh, hengattiin sitten ylimääränen tunti Zürochissä ja mentiin seuraavalla junalla. Vähän harmitti, kun sen lisäks, että nyt oltiin tuntia myöhemmin perillä ei saatukaan suoraa junaa vaan jouduttiin vielä Arth-Goldaussa vaihtamaan. Loppumatka meni kuitenkin hyvin.

Olin kuullu, että Sveitsin italiankielinen alue, Ticino, jossa Lugano sijaitsee, on todella kaunista ja näyttää ihan Italialta. Silti kaupunki yllätti mut täysin! Bernin vesisateen sijaan kaupungissa oli KUUMA, maisemat oli mielettömän kauniit kukkuloineen ja järvineen ja kaupungissa kasvo mm. palmuja! Ihan kun ois välimeren rannalla ollu…

Kattokaa itse:

Ja vielä vähän toiseen suuntaan kuvattuna järven kanssa:

Noh, suunnistettiin seuraavaksi LonelyPlanetissa mainittuun hostelliin, mutta ylläripylläri paikka oli täynnä. Torstaihan kun oli vapaapäivä ja me oltiin paikalla vasta pe. Mentiin sitten takas asemalle turisti-infoon kyselemään hotelleista. Siellä työskentelevä miekkonen sitten ilmoitti, että hotelleista vastaava naikkonen on paikalla puolen tunnin kuluttua. Mentiin sitten viereiseen paikkaan pastalle ja syötyämme uudestaan infoon. Tällä kertaa meitä onnisti paremmin ja saimme apua. Naikkonenkin meille totesi, että todella täyttä on koko kaupungissa, mitä en todellakaan tuolla säällä ihmettele, mutta soitettuaan pari paikkaa läpi löys meille hotellihuoneen, joka vieläpä sopi meijän budjettiin. Kun oltiin varauduttu kerrossänkyyn 16-hengen hostellihuoneessa 4-hengen huone omalla vessalla/suihkulla, telkkarilla, baarikaapilla ja aamupalalla oli aika luksusta. Eikä hotelli ees ollu kaukana keskustasta. Luksusta! Sinänsä tosin harmi, että suunniteltiin myös viiden tähden hotelliin menemistä ja valokuvia tytöistä reppumatkalaisina…

Tytöt hotellihuoneessa:

Käytiin viemässä tavarat hotellille ja lähdettiin kattelemaan kaupunkia. Kaunista. Ei siis ihme, että kaupunki näyttää Italialta, kun Sveitsin muodon takia se on käytännössä keskellä Italiaa. Ainoa ero on, että Sveitsin ollessa rikkaampi kadut ovat paljon puhtaampia kuin rajan takana. Luganossa on kolmanneksi eniten pankkeja sveitsissä. Turisteja paikassa on paljon ja hotelleja sen mukasesti. Ja totta kai opiskelijabujetille sopivat kaupat Rolexista Vuittoniin…

Tässä yksi katukuva. Oikeasti otettu vasta mun ja Felicityn lähdön jälkeen:

Syötiin ihanaa italialaista jäätelöä, käytiin kauniissa kukkapuistossa kävelemässa ja pikkusella rannalla istustekelemassa, kahvilla/viinillä/oliiveilla terassilla ja lopulta myöhempään illalla kirjaimellisesti ulkona syömässä. Pastaa ja oikein hyvää viiniä. Ainoa asia, mikä kaikkia pikkuriikkisen harmitti oli, että paikka oli ihan yltiöromanttinen ja oltiin tyttöporukalla liikkeellä.

Tästä portista oli kuva joka toisessa postikortissa:

Maija rannalla:

Ja vielä yks ihastelumaisemakuva:

Aamulla sitten noustiin ylös, käytiin nauttimassa hotelliaamiaista ja matkattiin Felicityn kanssa Milanoon Teresen jäädessä Luganoon ottamaan aurinkoa. Heihei Lugano!

Matka kesti ainoostaan tunnin, joten meillä oli hyvin aikaa seikkailla Italiassa. Selvittiin kuin selvittiinkin Milanon ainoan must-nähtävyyden, Duomon, luokse metrolla pienen juna-asemaseikkailun jälkeen. Tämän pakollisen nähtävyyden jälkeen oltiinkin sitten valmiita shoppailemaan. Naiset+Milano ei oo lompakon kannalta hyvä yhdistelmä. Tällä kertaa jopa mulla kului AIVAN LIIKAA rahaa. Italialaisissa on se hyvä puoli, että niitten vaatekoot on pienempiä kuin Euroopassa keskimäärin, joten jopa mulleki löyty vaatteita… Löytypä jopa liian pieniäki! (Esim Zürichin Zarassa, kuten Helsingissäkin, koot alkaa useimmiten M:stä…)
Ostin:
-1 kesätopin
-2 biletoppia
-2 huivia
-1 viiden euron aurinkolasit (että pärjään, kunnes saan vakuutusrahat rikkimenneistä kalleista laseista)
-2 lyhythihasta kesäkauluspaitaa
-1 kauluspaidan
-1 mekon
-1 iltapukukankaisen punasen polvipitusen hameen

Se mekko on mun ehdoton lemppari. Sellanen valkonen sinisillä ja ruskeilla kuvioilla sellasta pellavan näköstä kangasta, joka on just hyvä kesäjuhliin. Aivan herkku!

Tässä vaiheessa onneks jäätelön jälkeen loppu aika kesken ja piti lähteä kotimatkalle. Perillä kotona oltiin vasta yhentoista jälkeen illalla, koska ylläripylläri juna oli jälleen jostain syystä 25 minsaa myöhässä ja missattiin meidän jatkoyhteys. Vannon, että tästä lähtien käytän vaan suoria junayhteyksiä! Sellasiakin siis Milanosta Berniin on… Noh, saatiinpahan 45 minuuttia viettää sitten Brigissä, joka oli oikein kaunis, mutta turisteja täynnä oleva alppikylä. Melko korkeella tais olla, koska lunta oli huipuilla, jotka ei kovin korkeilta vaikuttanu.

Tänään onki sitten pitäny hiukkasen tehdä kouluhommia, vaikka jopa Bernissä on taas paistanu aurinko ja ollu säätiedotuksen mukaan 25 astetta (mulla ei oo lämpömittaria). Kohta on viikonloppu ohi ja pääsen odottamaan ens viikonloppua jolloin suuntana Martinin ja Pascalin järkkäämä reissu niiden kotipaikkakunnalle Wallis-nimiseen kantoniin. Pikkasen viileämpi viikonloppu oletettavasti tulossa siis, kun Martin laitto kuvaviestiä ja siellä oli lunta. Hrr…

Kuvia Milanosta lisäilen sitten, kun Felicity saa aikaseks laittaa niitä Facebookiin. Huomenna tarkotus mennä poliisilaitokselle tekemään rikosilmotus kamerasta, että toivottavasti saisin uuden pian vakuutusyhtiöltä…

Bis bald!

Sveitsissä ei ole rikollisuutta?

2007-05-17T15:32:00.000+02:00

Prkl. Näin mulle on moni hokenu. Mutta mun kamera varastettiin eilen. Noh, toivottavasti vakuutus korvaa suurimman osan. Se oli kuitenkin vasta 2kk vanha ja mulle ihan täydellinen [huoh]. Mutta että kuvia ei oo blogiin siis tulossa vähään aikaan...

Oltiin siis eilen Les Amisissa ja siellä oli kerranki ihan täyttä, mikä oli hauskaa. Jossain vaiheessa kuitenkin, yks toinen suomalainen vaihtari kuulutti, että siltä on varastettu lompakko ja samalla huomasin kamerani kadonneen. Baarimikko ilmotti, että oli nähny siellä kaks epäilyttävän näköstä tyyppiä, jotka lähti pois heti, kun se huomas ne... Pah.

Jatkettiin sieltä sitten kuitenkin Sous Souliin, kun eipä sille kameralle mitään voinu. Jotenki kuitenki fiilis vähän poissa, vaikka eka aattelin, että eipä siinä mitään, jatketaan iltaa ja hoidetaan asia aamulla kuntoon. Joten hirmu kauaa ei siellä Sous Soulissa viihdytty vaan lähettiin vesisateessa ostamaan nälkäsille miekkosille dönerit ja taksilla kotiin.

Ai nii! Oltiin eilen myös Camille Blochin suklaatehtaalla. Namnam. Ostin sieltä myös paljon mukaan. Maistoin eilen itelleni ostamiani passionhedelmä- ja tummasuklaamoussesuklaata. Namnam. Nyt on sitten nähty sekä juuston että suklaan valmistus :)

Maijan silmät loistaa suklaamaistiastiskin luona:

Onnellisia ihmisiä kassit täynnä suklaata:

Tässä vielä bonarina Teresen ja Villen näyttämää meininkiä Les Amisissa:

Huomenna Teresen (ja ehkä Felicityn) kanssa Luganoon, Ticinoon eli sveitsin italiankieliselle alueella ja lauantaina toivottavasti tällä kertaa onnistuneemmin Milanoon. Jesh!

Vko 19

2007-05-13T19:58:00.000+02:00

Hassua, tiistaina tuli 2,5 vuotta seurustelua täyteen Timon kanssa. Timokin luovutti ja suostui tähän laskutekniikkaan, kun ei parempaakaan vuosipäivää keksiny ;)

Lopetin juuri jääkiekon kattomisen alakerran skriiniltä ranskankielisellä selostuksella. 3-0:sta, sori vaan, en usko Suomen enää nousevan… Minttukaakao maistu silti :)

Tää on ollu melko rauhallinen viikko, en mä aina oo baarissa. Torstaina ois vähän himottanu, mutta olin sit kutienki kiltisti ja katoin euroviisujen semifinaalia suomi-usa-porukalla. Lähinnä sen takia, että Bierhübeli, minne osa oli menossa, oli loppuunmyyty. Oltiin tehty päivällä 10 (!) tuntia meijän ryhmätyötä, että sen ois paree olla hyvä.

Perjantaina pidin virallisen rentoutumispäivän enkä tehny MITÄÄN. Paitsi illalla lähin kattomaan Heartbreak Hotelia tyttöjen kanssa. Ruotsalainen leffa saksan ja ranskankielisillä tekstityksillä, melkosta. Oli kyllä hauska! Suosittelen ainaki naispuolisille lukijoille. Baarikohtauksista mietittiin, että sveitsiläiset ei varmaan tajunnu, että Ruotsissa (tai Suomessa) tollasta vois oikeestikin tapahtua. Ei täällä oo sellasta. Oli vähän hassua, kun sveitsiläiset sai leffan aikana ahaa-elämyksiä ruotsalaisista sanoista ja toisteli niitä meijän takana ”ensam”. Näillä on muuten outo tapa, että leffojen keskellä on tauko?! Siis ymmärrän kyllä tavan teattereissa, mutta että leffassa?! Ja silloin kuuluu ostaa jäätelöä. Ei kyllä ostettu, mutta ehkä ens kerralla…

Eilen oltiin tyttöjen kanssa Zürichissä, Minna, Elinin ja Teresen siis. Nähtävyydet oli jo nähty, joten täysin shoppailumatkalla :D En kyllä ostanu ku yhen topin, onneks. Muilla tais mennä vähän enemmän rahaa… Mutta oli ne niitten löydökset ihan niitten näkösiäki. Ja Nikko näytti meille italialaisjätskipaikan, NAM! Taivaallista...

Illalla oli tarkotus ostaa jotain pientä ja mennä Minnalle kattomaan euroviisuja, mutta mulla tuli päivän aikana hirvee päänsärky ja jouduin sitten tulemaan kotiin.Oli kyllä viisas ratkasu, koska särkylääkkeestä huolimatta pipi ei menny pois ja oksensin 3 kertaa… En tiedä oliko migreeni vai auringonpistos tai jotain siltä väliltä. Tänääki vielä vähän kumma olo, vaikka nukuin melkeen kahteentoista. Noh, täytynee mennä ajoissa nukkumaan ja toivoa, että huomenna on parempi päivä. Onneks ens viikolla on helatorstai, ni on 4 päivän viikonloppu!

Tää ei liity mihinkään, mutta täällä on helppo seurata omaa kulutustaan. Puoleen väliin mennessä menny esim:
1. 1 hoitoaine
2. melkeen 2 shampoota
3. 1 hammastahnatuubi
4. 1 sheivausgeeli
5. 1 hiuslakka
6. Pikku purkki soijaa
7. purkki margariinia
8. 3/4 purkkia sweet chili saucea
9. 2 pussia mysliä
10. ketsuppia en oo vielä avannukaan, vaikka sen ostin
jne

Mutta mielenkiintosempiin ja ihanempiin ja kivempiin ja mahtavempiin uutisiin:
Pääsen ehkä/varmaan/luultavasti/tod.näk (ei uskalla sanoa ennen ku matka on varattu) lokakuussa Timon perheen kanssa 2 viikoks Uuteen Seelantiin!!! NIIN siistiä!

Victorinoxia ja viittausta katsomassa

2007-05-06T18:25:00.000+02:00

Taas on mennyt viikko niin nopeesti, että heikkohermosta luulis jo huimaavan.

Meidän pitää tehdä Corporate brand management 2 –kurssille esitelä Victorinoxista, joka siis valmistaa sveitsiläiset armeijaveitset. Tästä saatiin idea lähteä käymään Swiss Knife Valleynakin tunnetuun Ibachiin, jossa kyseisen lafkan tehdas sijaitsee. Alun perin tarkoituksena oli lähinnä saada lisätietoa yrityksestä, se kun on perhefirma, josta ei ihan liikaa tietoa netistä löydy. Ei ole esim vuosikertomusta, mistä saisi edes perusluvut kuten liikevaihdon kaivettua. Tämä kuitenkin korjaantui sillä, että otin yhteyttä Victorinoxiin ja sain postissa hienon medialle ja partnereille tähdätyn powepoint-esitelmän, josta löyty paljon kaipaamaamme lisätietoa (jostain syystä kirjeen kera, jossa pahoiteltiin, että eivät pysty täyttämään toivettani, vaikka sen tekivätkin). Lähdimme siis matkaan suurimaks osaks ihan oman mielenkiinnon takia.

Perjantaiaamuna matkasimme sitten to the middle of nowhere. Oikeesti. Ostettiin Anselmin kanssa liput eri asemilta ja kummallekin myyjälle piti tavata “I-B-A-C-H”. ”Victorinox”. Ei meinannu ymmärtää saksaks eikä enkuks. Noh, kuvaruudulta sitte näytin, että ”tonne kiitos”. Karl Elsenerhän aikanaan yli sata vuotta sitten perusti firman tonne sen takia, että siellä ei ollu tarpeeks työpaikkoja. Nykyään Ibachin tehdaskompleksi työllistää 900 ihmistä eikä ketään oo irtisanottu 70 vuoteen. Paikka on silti täyttä landea. ”It SMELLS like in the middle of nowhere” sano Linn. Löydettiin kuitenki perille, ehkä siks, että paikassa ei oikee paljo mitää muuta ollukaan. Vicotrinoxin tehtaan edusta:

Pienoinen pettymys oli, että paikassa oli ainoostaan kauppa, ei mitään museon tapasta, mitä oltiin vähän toivottu. Mutta silti viihdyttiin paikassa melko pitkään ja taisi jokainen sieltä jotain löytää. Minäkin sen, minkä takia sinne oikeestaan tulinki. Yksi myyjättäristä oli todella mukava ja olisi halunnut päästää meijät näkemään myös tehtaan tilat, kun kerrottiin esitelmästämme, mutta muut myyjättäret oli todella nihkeitä ja asiaa vastaan, huoh. Harmi, ois ollu niin kiva, erityisesti logistiikan lukijana, nähdä tehdas sisältäpäin.

Aikamme paikalla pyörittyämme, syötyämme ja uudelleen paikalla pyörittyämme (,koska Elin teki saman ku minä viime viikolla ja missas junan, ku oli ollu bileissä edellisiltana ja tuli pari tuntia jälestä,) lähettiin kävellen ettimään reittiä pois in the middle of nowheresta ja kyllähän me Schwyzin juna-asemalle löydettiinkin lopulta. Varsinainen menomesta, juna Luzerniin kahen tunnin välein. Luzernissa pyörittiin vielä jonnin aikaa, jotta näytettiin siellä käymättömille kaupunkia ja, että sain käytettyä gleis7:iä ja pääsin ilmaseks kotiin.

Tänään sen sijaan matkattiin Glarusiin. Glarus on toinen Sveitsin ainoista kantoneista, joissa toimii edelleen vanhanaikainen todella suora demokratia: kerran vuodessa ihmiset kokoontuvat keskellä kaupunkia olevalle aukiolle ns. ”Landsgemeinde”:en, joka on kantonin korkein päättävä elin. Äänioikeutetut seisovat ringissä ja äänestävät viittaamalla. Ääniä ei lasketa vaan luku katsotaan silmämääräisesti. Kantonilla on edustajisto ja hallitus, mutta niiden päätökset ei tule voimaan ellei niitä hyväksytä seuraavassa Landsgemeindessa.

Perillä oli kunnon koiranilma. Vettä sato nii, ettei mitään rajaa. Mutta olihan se silti nähtävä. Päivä olikin historiallinen, kun landsgemeinde päätti muuttaa äänestysikärajan 16-vuoteen ensimmäisenä kantonina Sveitsissä. Itse tosin tämän äänestyksen missasin, kun olin kahvilassa pakoilemassa sadetta, mutta seuraavan äänestyksen näin. Oli se jännää. Paria meistä myös haastateltiin telkkariin ja kysyttiin mielipidettä tosta ikärajan muuttamisesta. Mäkin saatan näkyä telkkarissa jopa parilla kanavalla.

Sotilaita saattelemassa kaupungin tärkeimpiä hölöjä Landsgemeindeen:

Tässä viittauksessa tais vasemmalla olevat herrat olla vähän yssisseen mielipiteensä kanssa:

Landsgemeinden jälkeen meidän oli tarkotus lähteä järvelle grillailemaan, mutta sateen takia muutettiin suunnitelmaa ja lähdettiin käymään Zürichissä. Olisin halunnu nähä isän, kun on täällä työmatkalla, mutta isä oli 20 minsan junamatkan päässä lopettamassa golfkierrosta enkä voinu sinne lähteä, ku oli vaan 2 tuntia aikaa. Jäin siis Zürichiin ja näin kaupunkia vielä vähän sen päälle, mitä sitä Timon kanssa pääsiäisenä näin. Käytiin Grossmünsterin sisällä ja Muttermunsterin Marc Chagallin maalaamia ikkunoita kattomassa. Myös pankkien pääkonttorit nähtiin Bahnhofstrassella. Ja bongasin myös paikan, josta ostin viimeks itelleni kengät ja, missä käytiin Timon kanssa viinilasillisilla. Hih.

Zürichissä paistokin jo aurinko:

Nähtiin Dumbojaki. Raukkaparat sirkuksessa:

Ja nyt taas sunnuntai-ilta, mikä tarkottaa, että huomenna on maanantai. Pelottaa, kun tietää, että kesäkuuhun ja tentteihin ei oo enää liian pitkään. Kohta pitäis ehkä alkaa vähän enemmän panostamaan. Onneks mun ei omien laskujeni mukaan tartte päästä kuin kolmesta tentistä läpi, jos haluan pitää opintotuet. Kaheksasta pitäis päästä läpi, jos haluan saada loput apurahasta. Se kuulostaa jo melko ahdistavalta, joten en jaksa vielä kovin paljoa miettiä. Luennoilla käyn ihan mielelläni jo kuullakseni kieltä, mutta tuo muu opiskelu ei oikein hirmusesti oo inspannu. Onneks kursseista suurin osa on kuitenkin ainakin osittain mielenkiintosia, vaikka eivät varsinaisesti mun valmistumista edistäkään.

Tsiptsip. Ensi kertaan.

Puoliväli

2007-05-02T20:58:00.000+02:00

"wapu ist beendet!!! kein alkohol mehr!!!!! BITTE!!!" lukee liettualaisella Rasalla skypessä. Itellä ei onneks ihan tollanen olo, mutta kuintekin vielä vähän vappuväsymystä, joten en kuitenkaan tee enää mitään fiksua eli voinenpa sitten vaikka ilostuttaa teitä, arvon lukijat, uudella sepustuksella.

Kuten otsikko kertoo, eilen oli mun vaihdon puoliväli. Ikävältä tuntuu. Ei tahdo pois! Mutta niin se vaan aika kuluu... Harmi.

Mutta zu der Sache. Tylsään tapaani kertoilen päivä kerrallaan tapatumista. Ihan ku ketään kiinnostais. Mut hähää, mä nyt vaan kirjotan näin.

Meillä oli viime viikon torstaina house party. Oli fantsua, mutta seurauksena se, että en sitten tajunnu laittaa herätyskelloa ja heräsin 8:10. Juna Milanoon ois lähteny 7:39. En sitten lähteny. ”Hyvin sä vedät” sanoi Juuso. Oikeassa on.

Noh, sen sijaan lähdin sitten lauantaina Luzerniin. Meinasin lähteä yssisseni, mutta kysyinkin Lauraa mukaan ja Laura kertoi olevansa jo menossa sinne kahden sveitsiläisen kanssa. Oltiinkin sitten siellä koko päivä ja oli hauskaa. Pari tuntia kierreltiin ensin Lauran kanssa kahestaan kaunista rantaa pitkin ja vähän vanhassa kaupungissakin. Vähän herätti ihmetystä, kun kuvassa oleva paraati lähti yhtäkkiä jostain hotellista liikkeelle:

Jossain vaiheessa ihmisten paidoista selvisi, että kyseessä on 30. vuosittainen "stadtlauf" eli kaupunkijuoksu. Ihan hirmusesti porukkaa! Jäätii hengailemaan kattomaan pikkusten lähtöä. Kertokaa onko toi kättelijä joku tärkeekin heppu? Kai se jostaina bundesratista on, jos oikein ymmärsin, jeh, paikallinen poliitikkokin siis nähty (kai):

Nähtiin myös joku maratoonari. Jee.

Tän seikkailun jäkeen nähtiin Gabriella ja sen kaveri Martin. Kyllä, sorruttiin syömään mäkkiruokaa. Pakko tunnustaa, ku on mun ainoa kuva Martinista ja Gabista... Mutta oli mun eka kerta täällä! Burger Kingiin sorruin jo silloin, ku Timo oli visiitillä. Mutta tuossa siis Martin, Gabi ja Laura. Gabi on täällä yliopiston suomenkurssilla ja Lauran pitäis siis sille tandem-parina (each one teach one @ KY) opettaa.

Syötiin ja lähdettiin sitten laivailemaan. Kaunista! Laivailtiin Vitznauhun asti ja sitten mietittiin, että mitäs nyt. Vitznau ei ole se maailman suurin mesta. Noh, otettiin sitte bussi Küssnachtiin ja sieltä juna takasin Luzerniin.

Pohdiskelin ääneen, että miksköhän Küssnachtin nimi on Küssnacht ja Gabriella selosti, että ”paikka on niin katolinen, että ne ei saa pussailla kuin yöllä. Silloin kaikki tulee ulos kaduille ja pussailee toisiaan”. Pidät tätä tämänhetkisenä totuutena, kunnes toisin todistetaan. Päädyttiin vielä terdelle, minkä seurauksena ei sitten ikinä päästykään niihin Minnan ja kumppaneiden grillibileisiin asti...

Sunnuntaina oli melko laiska päivä, vaikka ois pitäny tehä kouluhommia. Lähin Lauran ja venäläisen Sofian kanssa Stöckackerin ilmaseen maauimalaan ottamaan arskaa. That is life. Loikoiltiin siellä ja pulahdettiin jopa uimaan +17 asteiseen veteen. Hrr, melko virkistävää, sanoisin. Kuulemma, jos menee huhtikuussa uimaan, niin veden voi olettaa olevan kylmää. Ai jaa? Lähettiin pois, kun alko näyttää melko sateiselta. Onneks, koska illalla ukkosti. Oon kuitenki ylpee itestäni, että oon nyt uinu!

Tällä viikolla maanantai ei ollut normaali "möö, luennot alkaa taas"-maanantai, vaikka luennoilla olinki. Maanantaihan oli vappuaatto eikä sitä täälläkään viettämättä jätetty, no way. Ruotsalaiset oli organisoinu vappupiknikin Rosengarteniin, joten sinne siis illalla suunnattiin. Siistiä!

Kuvassa Ville, yks suomeakin melko hyvin osaava poika, jonka nimeä en muista ikinä, Martin ja Pascal:

Ja tässä Laura, Juan, Max ja minä. Näytänkö mä aina noin pöllämystyneeltä???

Loppuillasta jatkettiin vielä Anselmin, Villen, Riikan, Martinin ja Pascalin kanssa baariin. Martin sai nimittäin ma gradunsa kirjotettua, mistä voi nostaa hattua, sillä viikko sitten herralla oli vielä 50% kirjottamatta.... Hauskaa oli, että Pascalki jäi meijän seuraan klo 3 asti. Sen piti herätä klo 5 aamulla, ku oli menossa inttiin töihin vetämään ampumaharkkoja :D Kyllä se kuulemma 10km marssin jälkeen oli jo melko hereillä.

Pascal ja Martin in Cuba Bar. Ainoa mesta, missä on maanantaisinki porukkaa. Latinomiehiä ja pari hassua valkosta naista. Ja me.

Tiistaina meno jatku, kun oli vuoro meidän suomalaisten järkkäämän ulliskorvikkeen. Kokoonnuttiin "aina perinteisesti" (since vaihtarit 2006) yliopiston nurtsille hengailemaan. Kuoharin "poks" oli mukava ääni. Ja teki mun tuomat salmari ja minttukin kauppansa.

Tässä Elin (ruotsi), Rasa (liettua, joi melkeen koko mintun :D) ja Alex (englanti):

Tässä vaiheessa on näköjään mun kuvaamisinto lopahtanu. Kummissakin bileissä olin hyvin keskittyny toimimaan deejiinä ipodini kanssa. Ja soitettiinkin kaikki pelimiehestä bussipysäkillään. Kerranki!

Illalla vielä pilvien vallatessa paikan päätettiin pitää grillaussessio Fellergutin kattoterassilla. Nam! Raakamakkara ja maissi maistu taas namilta. Tän jälkeen olin kyllä jo niin puhki, että menin suosiolla nukkumaan kävästyäni vaan pikasesti alhaalla kattelemassa jatkoja, mutta osa sinne jäi vielä bilistä ja pöytätennistä pelailemaan ja ehkä jotain fudismatsia kattomaan. Heh.

Ja nukkumisesta huolimatta nyt väskää.

Summerwine -Ville Valo feat. Natalie Avelon

2007-04-29T12:16:00.000+02:00

Mä en vaan pääse yli siitä, että Ville Valo laulaa täällä kotiviinistä! Kävin äsken lämmittämässä ruokaa ja eiköhän sieltä kuulu jälleen "oooh, summerwine".

Kattokaa ite:
http://www.youtube.com/watch?v=G_LqHaCnKOc
(en osaa linkittää sitä suoraan tähän... Eevis, kerro :D)

Kirjottelen oikeen tekstin sitte myöhemmin, nyt aattelin lähteä syömisen jälkeen Stöckackerin maauimalaan köllimään. Viime viikosta torstaihin vesi oli lämmenny +15 asteesta +18 asteeseen, täytyy mennä tsekkaamaan oisko nyt enemmän?

W. Nuss vo Bümpliz ja muita hittejä Sveitsistä

2007-04-23T17:31:00.000+02:00

d' w. Nuss vo bümplizisch

schön win es Füür i dr Nacht

win e Rose im Schnee

we se gseh duss in Bümpliz

de schlat mir mys Härz hert i Hals

u i gseh win i ungergah

Oon hinkunu kuultavakseni sveitsiläistä musiikkia ja kyllä kannatti. Eilen odotus palkittiin ja sain Pascalilta (Martinin kautta, herra kun on kotiseudullaan Wallisissa radiossa töissä) cd:llisen sveitsiläisiä hittejä, yhteensä yli 140 biisiä. Biisi nimeltä "W. Nuss vo Bümpliz" ei voi olla muuta ku hyvä! (asun bümplizissä) Tai "Chnoblöich-Pizza". Tottakai levyltä löytyy pari hittiä myös Sveitsin euroviisuedustajalta DJ Bobolta. Suurin osa kamasta joko jotain jodlauksen tapasta kansanmusiikkia ja loput sitten kunnon poppista -niin poppia kuin poppi vain voi olla.

Eilen yritin lukea Telekooperation-kurssin itseopiskelumatsuja samaan aikaan, ku kuuntelin musaa, mutta ei vaan onnistunu, ku nauratti koko ajan. Onkohan suomalainen musa yhtä lystikästä ulkomaalaisten mielestä? Nytkin musa soi. Helppo tapa saada hymy naamalle :)

Tästä on alkanu tulla tapa, että aina viikonlopun jälkeen lisäilen tänne kuulumisia. Johtuneekohan siitä, että maanantaisin tietää, että pitäis tehä kouluhommia, jotka ei sitten oikein inspaakaan? Meibi. Mutta mitä sitä tapojaan muuttamaan eli tässä jorinaa viime viikosta

Kävin keskiviikkona pitkästä aikaa Les Amisissa. Ongelmana on se, että kaikki haluaa nähdä ihmisiä, mutta kukaan ei tykkää Les Amisista paikkana. Joten osa käy siellä siitä huolimatta ja osa ei tuu ollenkaan. Pitäis keksiä joku vaihtoehtoinen mesta, minne ihmiset menis mielellään. Täällä kämpilläkin vois ihmisiä tavata, mutta 1) tulee hulluks, jos ei poistu välillä Bümplizistä 2) keskustassa asuvat ei jaksa matkata tänne. Eniveis, pelasin siellä elämäni eka kertaa pöytäfudista. Olin melko surkea =) 10 minsaa ennen lähtöä Martin ilmesty paikalle. Oli kolmatta kertaa pyöräilemässä graduaan pakoon, miehellä on 1 viikko aikaa ja puolet vielä kirjottamatta. Kuulostaa hyvältä…

Täällä oli keskiviikkona sandsidella (=köyhällä puolella, ite asun goldsidella eli rikkaalla puolella, ku oon niin rikas, NOT!) vesivuoto. Vettä oli 1. kerroksessa 10 senttiä lattialla ja alakerrassa myös… Kaikki sen puolen vessat ja suihkut suljettiin, ettei se vesi valuis sinne. Kävi sääliks talonmies Mr. Grimmiä, kun joutui kuivaamaan sitä pahan hajusta vettä koko yön. Oli siellä vielä silloinkin, kun 12 aikaan tultiin Les Amisista kotiin.

Torstaina oli ESN:n järkkäämä Euro Dinner. Kaikkien piti tuoda sinne jotain ruokaa omasta maastaan jaa minä, Liisa ja Laura leivottiin korvapuusteja, oli aikas hauskaa leipoa piiitkästä aikaa. Mä taisin olla ainoo, joka oli ylipäätään joskus niitä leiponu ja kaikki muisteli, että: "meidän äiti tais laittaa tähän tässä vaiheessa tätä ja tätä". Ihan hyviä niistä tuli, vaikka ei löydetty kaardemummaa ja haisteltiin maustehyllystä, että mausteneilikka tuoksuu piparille ;) Ja vaikka toisesta pellillisestä tuli vähän tummia, kun mut jätettiin niitä vahtimaan ja meikkailin samalla... Anselmi pääs helpolla ja toi salmiakkia.

Ruokaa oli montaa sorttia, joten nälkä ei kyllä jäänyt. Tuli ihan kotoinen fiilis, kun söi ruotsalaisten tuomaa näkkileipää kallen kaviaarilla ja kananmunilla. Nam! Vaikea kuvailla, mutta ihan Suomi-olo. Se oli mun absoluut feivorit.

Jälkiruokapöytä. Siellä meijän korvapuustitkin. Näyttääkin korvapuusteilta:

Monien kanssa oltiin puhuttu, että lähettäis vielä baariin illan päätteeksi, mutta enimmät päättikin lusmuta, tekosyystä jos toisesta. Jotkut kotiin ja jotkut parempiin bileisiin jonkun miehen takia... Pienellä porukalla kuitenkin hengailtiin terassilla yli puoleenyöhön, jonka jälkeen meijän piti lähteä ja jatkettiin yhen järkkärin, Brunon, kämpille. Tässä vaiheessa Martin ja Pascalkin liittyivät seuraan. Melko myöhään tais mennä. Taksilla tultiin kotiin. Perjantaina oli nukkupäivä.

Tässä kuva tehopakkaus Martinista. Martinin seurassa ei oo tylsää! Ollut vaihdossa meidän koulussa:

Lauantaina lähdettiin Ansun kanssa Liechtensteiniin. Se on melko pieni paikka. Jos ei jo tiedetty, ni tuli ainaki todettua. Eikä hirveesti nähtävää, tältä näytti 5000 asukkaan pääkaupunki:

Paljon mielenkiintosempaa on maan historia. Tiesittekö, että kuningassuku ei alunperin asunut Liechtensteinissa vaan Wienin lähistöllä vaan muutti omistamaansa maahan vasta myöhemmin? Tai että perhe on rikkaampi kuin Englannin kuningassuku 3,3 miljardin omaisuudellaan? Tai että viimeisessä sodassaan maan 80 sotilaasta yksikään ei kuollut vaan saivat yhden italialaisen kaverin mukaansa ja palattuaan heitä oli 8i? Nyttemin armeija on syystä tai toisesta lakkautettu....

Kivuttiin vielä kattomaan linnaa ja sieltä maisemat olivat taas sveitsimäiset:

Matkalla metsässä oli söpö keväinen alppipuro:

Tässä kuva linnasta. Ei päästy sisään, kun hallitsijat asuu vielä linnassa. Eikä ees nähty prinssiä:

Linnareissun jälkeen päätettiin kävellä takasin Sveitsiin. Näin tehtiinkin. Aikaa meni jonnin verran, muttei liikaa. Vaikka piti kävellä 2 kaupungin läpi kolmanteen.

Tässä kuva Liechtensteinin ja Sveitsin rajalta:

Koska Liechtensteinissa aikaa kului vain muutama tunti, tehtiin vielä extemporematka St. Galleniin. Kaunis, vanha pikkukaupunki sekin. Tässä huono kuva St. Gallenin jättimäisestä katedraalista:

Lopuksi käytiin vielä terassilla yhdellä. Löydettiin jätskilistalta spagettijätskiä. Teistä ei ehkä hauskaa, mutta siinä vaiheessa, kun ei oo koskaan nähny spagettijätskiä ja on kuullu kahen ulkkarin hokevan jokaisen tapaamansa ihmisen kanssa spagettijätskistä, niin se on melko hauskaa.

Siinäpä se. Tänään taas luentoja, vaikka ulkona paistaa arska.

Huh hellettä!

2007-04-16T21:15:00.000+02:00

Jälleen on yksi viikonloppu ohi. Torstainahan se jo käytännössä alkaa, kun on viimeset luennot. Tosin iltapäivällä koitin vielä saada jotain koulujuttuja tehtyä. Enpä oikeestaan saanu… Perjantaina oli tarkotus mennä mäkeen, mutta se sitten jäi erinäisistä syistä ja sen takia silloinkin koitin jotain saada aikaseks, mutta enpä sitten saanu… Enkä lähettyä mitään paikallista pikkukaupunkia kattomaan, mitä olin sitäkin harkinnu. Rehellistä laiskottelua siis.

Perjantai-iltana sitten vihdoin edes jotain tapahtui, kun oli argentiinalaisten järkkäämät latinobileet. Hauska idea! Ne oli tehny myytäväks drinksuja (caipirnja, tequila, viskikola, sangria...) ja koristellu paikkoja ja musa soi. Ei tosin oikeen sellanen, mikä on mun kuva latinomusasta vaan enimmäkseen jotain housea/tecnoa, mistä en ite kyllä välitä. Mutta oli kivaa, kuten aina, kun on kivoja ihmisiä. Ollaan iteki suunniteltu Suomibileitä: sitsiä, vappupiknikiä ja kolmoskierroksen korvaajaa ysikierrosta, heh.

Tässä ainoa mun kamerasta löytynyt semijärkevä kuva (täytynee varastaa facebookista lisää). Phil, Laura, Felicity, Minä ja Minna:

En tienny, koska menin nukkumaan, mutta 5:20 olin Timolle skypeen kirjottanu. Eli lauantain aurinkoinen päivä meni mukavasti nukkuessa. Mitä nyt illalla kävin käveleskelemässä ja kattelemassa Bümpliziä elikkäs tätä aluetta, missä asun. Yllättäen, kun yhen kadunkulman käänty, ni ei ollukaan näitä kerrostaloja vaan nättejä pikkutaloja. Kivaa! Lopulta päädyin jonneki autokauppa-alueelle, missä oli mm. Porscheliike ja Intersportin outlet. Täytyy joku päivä tehä tutkimuksia toiseen suuntaan.

Sunnuntaina oltiin sitten laskettelemassa Engelbergissä Anselmin ja Felicityn kanssa. Herätys oli tähänastisista aikasin, 5:20! Ja heräsin jo 5:10, ku olin nukkunu aika rauhattomasti… Mutta kannatti, koska vaikka lämpöä kaupungissa oli +26 (!), ni lunta riitti yllättävän paljon. Uus 140cm Burton Feelgood-lauta ja kengätkin toimi loistavasti ja mäessä oli mahtavaa. Ei malta oottaa, että pääsee uudestaan laudalla viilettämään samanlaisessa säässä!

Luzernissa oli kummallakin matkalla pitkä stoppi ja sinne täytyy kyllä palata. Sveitsiläinen Pascalkin tänään sanoi, että jos jonkun kaupungin täällä haluaa nähä, ni kannattaa matkustaa sinne. On kuulemma kauniimpi kuin Bern, vaikka ite tykkään kyllä Bernistäki tosi paljon.

Tässä kuva Luzernista:

Kuva Engelbergistä, Klein Titlis -vuoren huipulta (3028m). Titlis-nimelle tuli pari kertaa hymähdettyä, mutta näkymät olivat jälleen huikeat:

Felicity ja Minä laskemassa. Melko pinkki olin pelkässä fleecessä, jossa laskin, kun oli niin kuuma. Ja illalla oli naama yhteensopiva:

Niin, tänään siis näin koulun jälkeen Pascalin ja se näytti mulle Gurtenin. Gurten on sellanen iso kukkula Bernissä, minkä päällä on sellanen iso Kaivopuiston tapanen puisto, missä ihmiset pitää piknikkejä kesällä ja siellä järjestetään ainaki yhet isot festaritki. Mentiin sinne bergbahnilla ja kiivettiin vielä näköalatorniin. Sieltä näkee hyvin koko kaupungin ja kauemmaski. Bongattiin mm. Bümpliz. Sen jälkeen käytiin siellä olevalla terassilla kokiksella ja päätettiin kävellä 20-30 minuutin matka alas toiselle puolelle vuorta. Jännä kulkea metsässä ihan kaupungin vierustalla. Oli hauskaa! Ja tuli puhuttua paljon saksaakin jopa.

Näkymä Bernin keskustasta Gurtenin näköalatornista kuvattuna. Talot aika paljon pienempiä kuin Rosengartenista kuvattuna:

Ja Pascal poseeraa. Yksi parhaista tyypeistä, jonka oon täällä tavannu:

Pääsiäinen Timon kanssa

2007-04-12T17:38:00.000+02:00

Kyllä hymyilytti viime torstaina, kun herätyskello ei soinu kahdeksalta olevan International Marketing-luennon vaan sen takia, että piti lähteä hakemaan Timoa Zürichin lentokentältä. Sitä oli odotettu! Neljä viikkoa on pitkä aika, kun näkemisessä ei oo aikoihin ollu taukoa ku korkeintaan pari päivää. Ikävä oli siis kova, vaikka olikin tapahtunut paljon uutta ja ties, että pääsiäinen on ihan oven takana.

Torstai vietettiin sitten Zürichissä, kun kerta siellä oltiin. Lonelyplanetin olin tietysti unohtanut kotiin, kun illalla sängyssä sen muistettuani en jaksanut enää nousta laittamaan sitä laukkuun, joten kiertelimme kaupunkia ilman opasteita. Kartta sentään tourist officesta hommattiin. Zürichistä en ollu etukäteen paikallisilta paljoakaan positiivista kuullut, vähän sama kuin Suomessa muualla asuvat ei tykkää helsinkiläisistä niin täällä ei tykätä zürichiläisistä: ”kaikki kulkee nenä pystyssä ja puku päällä”. Noh, nyt ymmärrän niitä vähän paremmin, sillä pääkatua ympäröi liikkeet, joiden tyyliä kuvaa hyvin esim Chanelin. Niitä kivoja pikkukauppoja löytääkseen, joista minä ja Timo tykätään, täytyy mennä sivummaksi. Tän takia kummatkin tykätään esim Bernistä enemmän. Zürichissä kierreltiin muutama tunti, mutta jo neljän aikaan päätettiin lähteä kohti Berniä, koska kumpikin oli aika väsyjä. Timo oli edellisen yön viettänyt lentokentällä ja iteki olin nukkunu melko vähän.

Tässä kuva Zürichin maamerkistä Grossmünsteristä:

Illalla vähän aikaa mun kämpillä rauhotuttuamme mentiin sitten kuitenki Teresen luo etkoilemaan Suomi-Ruotsi-Sveitsi-porukalla Spring Party bileitä ja oli oikein hauskaa. Kuvassa porukkaa etkoilta:

Vaikka etkoilla olikin hauskaa, mutta itse bileet olivat todellinen pettymys. Oltiin hyvällä porukalla ja melkein missä vaan olis ollu hauskaa, pois lukien Prestige. Ulkona jonoa ei ollut ollenkaan, mutta kun olimme maksaneet 15 frangia sisään pääsimmekin 30 metriä pitkään narikkajonoon, jota hoisi 2 miestä: toinen rahasti ja toinen sulki takkeja ja vei pois. Enimmät jonottajista 15-18-vuotiaita, vaikka piti ollla opsikelijabileet tiedossa. Mä sitten otin Timon takin ja Timo lähti hakemaan juotavaa. Kun oltiin saatu takit puolen tunnin jonotuksen jälkeen naulakkoon, lähettiin kattomaan baaria ja 40 asteen lämmön lisäksi näkymä oli tämä:

Olin kuullut, että paikka on iso halli, mutta todellisuudessa paikka ei suomalaisessa mittakaavassa mikään iso ollut, berniläiseksi baariksi kyllä. Paikka oli AIVAN tupaten täynnä eikä varmasti täytä mitään paloturvallisuussäädöksiä. Ei toivoakaan päästä tosta portaita pitkin alas, mistä otin kuvan. Muut sitten ilmoittivat lähtevänsä pois, joten minä jäin venaamaan Timoa, kun en saanut Timoa kännykällä kiinni. Lopulta bongasinkin Timon baarin toiselta puolelta jonottamasta edelleen juotavaa 40 minuutin baarissa olon jälkeen ja kerättyäni aikani rohkeutta sukelsin väkijoukkoon ja sain kuin sainkin Timon käsiini ennen kuin ehti kadota. Muut jatko vielä muualle baariin, mutta me todettiin, että tää 34 frangin turha reissu saa riittää.

Perjantaina herättiin illan epäonnistumisesta huolimatta ilosina ja matkattiin sitten kohti Fribourgia, jossa asuu Timon Saksassa vaihdossa tapaama Celine. Celine kierrättikin sitten meitä ympäri kaupunkia, tällä kertaa en juuri jaksanut kuvia räpsiä, kun tuli se melko perin pohjin Ansun kanssa silloin ekana viikonloppuna jo koluttua. Vaan yks luostari oli tällä kertaa uutta. Oli kuitenkin mukavaa, sää oli hieno, pysähdyttiin välillä bisselle ja illalla mentiin vielä terassin kautta syömään, mitä muutakaan, kuin juustofondueta. Namnam! Johan siinä olikin käveleskellessä meinannut kalorit kulua… Viimeisen olusen (tai Timon olusen ja mun ja Celinen jääteen, olut kun ei kuulemma oikeen sovi fonduen kanssa, mitä Timo ei tietenkään uskonut) lähdettiin sitten kotia ja päästettiin Celine hakemaan poikaystäväänsä juna-asemalta.

Tässä Celine ja Timo herkuttelemassa perinteisessä sveitsiläisessä ravintolassa:

Lauantai vietettiin kokonaan Bernissä. Ostettiin mulle vihdoin ulkoinen kovalevy sen varalta, että tää kone hajoaa taas, ja uus muistitikku avaimen mukana kadonneen tilalle, mutta lähinnä pyörittiin markkinoilla ja ostettiin herkkuja piknikeväiksi. Nähtävyyksiäkin kateltiin ja niistä paras oli paketissa olevan Bundeshausin edessä olevat rändomilla toimivat suihkulähteet, joissa oli lapsia leikkimässä. Tuota tyttöä seurattiin varmaan puoli tuntia ja naurettiin kippurassa:

Kuvassa suihku on matala, mutta kohosivatpahan välillä monen metrin korkeuteen. Ja totta kai Timosta oli hauska yrittää tunkea Maija myös kastumaan...

Tässä kuva torilta kojusta, mistä ostettiin myöhemmin tryffelibrietä ja oliiveja:

Sitten lopulta mansikat, shampanja tryffelibrie, kolmen sortin oliivit ja patonki kourassa matkattiin kohti Rosengartenia piknikille. Oli kuuma! Lepposta. Ainakin muuten, paitsi että meinattiin saada koko ajan vieressä pelanneiden poikien jalkapallosta päähän… Ja me kun siirryttiin siihen istumaan, ettei saatais 5-vuotiaan pojan pallosta päähän. Se ois ollu ehkä turvallisempaa.

Timo näyttää, miten auringossa kuuluu lötviä. This is life!:

Aren´t we a cute couple :)

Illalla hengailtiin sitten Fellergutin alakerrassa aluksi Liisan ja Liisan poikaystävän Samin, joka tuli tänne viime viikolla loppukevääks hengailemaan, kanssa ja loppuillasta sitten vähän muittenkin kanssa, jotka sattu seuraan liittymään. Baariin oltiin lähössä ja osa lähtiki, mutta missattiin sitten juna. Illan aikana ehdittiin kuitenkin maistaa muun muassa liettualaisten versiota tequilasta: syödään vodkashotin päälle sitruunaslice, joka on puoliks kuorrutettu kahvipuruilla ja puoliks sokerilla. Siis kahvilla?? Ja sitruunaa ei siis vaan maistettu vaan se pistettiin tietysti kokonaan suuhun ja nielastiin. Melkosta. Tosin tykästyin kyllä siihen enemmän kuin tequilaan...

Sunnuntaikin hengailtiin vielä Bernissä. Törmättiin junassa Felicityyn ja Felicityn poikaystävään Alexiin, joka oli täällä käymässä ja olivat menossa joen päällä olevaan kahvilaan. En kuunnellu kuitenkaan ohjeita sinne kunnolla, kun ei oltu sinne menossa, vaikka kivalta paikalta kuulostikin. Käytiin niinkin luksuspaikassa kuin Burger Kingissä syömässä ja lähettiin käveleskelemään pitkin kaupunkia. Kas kummaa päädyimme lopulta Casinolle, josta Felicity oli aiemmin puhunut ja päätettiin sitten kumminkin kattoa josko löydettäis se kahvila, mistä ne puhu. Ja löydettiinhän me! Mentiin sitten sinne kahville ennnen kuin jatkettiin matkaa.

Oltiin lauantaina sovittu Liisan ja Samin kanssa, että grillataan ja niinpä myös illalla teimme. Grillimestareina toimivat tietysti Timo ja Sami, minä ja Liisa katottiin vierestä:

Tältä grilli näytti parhaimmillaan:

Tän verran mun lautasella oli sapuskaa ja muilla saman verran:

Meillä oli siis parsaa, maissia, perunasalaattia, normisalaattia, tiikerirapuja, raakamakkaraa ja possua. Ja tietysti viiniä ja kaljaa. Oli melkosen luksusta! En kyllä oo ikinä syöny noin hyviä rapuja tai makkaraa. Jäi vielä ylikin ruokaa niin, että sai mm. Laurakin osansa ruoasta, kun sattui kävelemään oikeeseen aikaan paikalle.

Kuultiin Lauralta myös, että ykköskerroksessa pitäis olla bileet, kun Villellä oli viis kaveria kylässä ja mentiinkin sitten grillailun jälkeen kattomaan, että mikäs siellä on meininki. Hengailtiinkin siellä melko suomalaisessa porukassa, vaikka oli paikalle muutama muukin eksynyt. Meitä oli siellä yhteensä 13 suomalaista! Huh. Päädyttiin sitten Vielä 11 suomalaisen ja 1 amerikkalaisen kanssa eteenpäin, kun ei kerta edellispäivänä oltu baariin menty. Oli hauskaa! Eikä meitä ees heitetty pihalle, niin kuin Ville & co oli tammikuussa muutamaan kertaan heitetty. Olivat kuulemma tanssineet häkeissä liian villisti…

Maanantaina heräsin siihen, kun Timo pomppas sängystä ylös ja ilmotti, että ”nyt lähetään Thuniin”. Olin vähän äimistynyt ja unenpöpperöinen ja ihmettelin, että mikä sille nyt tuli… Yleensä kun sitä ei saa sängystä ylös sitten millään. Noh, Timo sitten selitti, että joku Villen kavereista oli edellisiltana kertonut sen olevan hieno paikka ja näyttäny valokuvia. Itse muistin vain sen osuuden, että kaveri oli joutunut siellä baarissa elämänsä ensimmäiseen dance battleen… Noh, mutta siinä vielä vähän aikaa ”aikasta! (=11) herätystä vastustelleena nousin sitten lopulta sängystä ja päästiin lähtemään.

Thun oli mahtavan kaunis paikka. Tai, ensin käveltiin väärään suuntaan ja nähtiin vaan autokorjaamoja, mutta käännyttyämme ympäri, niin oli kyllä paikalle tulon arvosta! Myöhemmin selvisi, että myös alkuperäsessä suunnassa ois lopulta tullu iso kartano vastaan, minkä pihalla ois ollu hieno piknikmesta, mutta kuitenkin. Kateltiin joella uiskentelevia joutsenia (”ankka” Timon sanoin) ja muita sorsan tapasia (”punanokka-ankka” jne) elukoita ja käytiin vierailemassa paikallisessa linnassa. Sen jälkeen käveleskeltiin joen vartta järven rannalle. Siinä vaiheessa jalat oli niin poikki, että otettiin laiva takas keskustaan. Ensin mietittiin Spieziin sillä menoa, mutta vika laiva ei kulkenukaan ku vasta toukokuussa. Harmi… Mutta mentiin sitten syömään italialaiseen ravintolaan, Timo pizzaa ja minä kasvisapastaa, ku en tajunnu, että pepperoni on täällä paprikaa eikä metukkaa .

Kuva Aaresta Thunin keskustan kohdalla:

Maisemia linnan tornista kuvattuna:

Tällaseen paikkaan mä haluan muuttaa. Järvi, jossa uida ja purjehtia ja vuoret joissa vaellella ja lasketella:

Tässä vielä kuva keskustasta ja linnasta. Melkoinen satulinna ulkoapäin:

Iltaa en sitten halua muistella. Tultiin kotiin ja huomasin, että mulla ei ole avainta! Repun tasku, jossa oli ylimääränen remmi laudan kiinnistystä varten ja avain oli tyhjä. Perkele. Maanantai oli siis toinen pääsiäispäivä ja lisäksi kello oli kaheksan, joten office ei todellakaan ollut auki. Ja arvatkaa löytyykö herra talonmiehen numeroa mistään päin taloa? No ei… Se oli sitten yö sohvalla tiedossa. Noh, sohva oli ihan mukava, ite en vaan saanu nukuttua, kun olin koko ajan varuillani telkkaria kattomaan tulevien varalta. Vika tuli klo 2. Lisäks olin varuillani varmaan sen takia, että olin juuri kuullut talossa kulkevasta ahdistelijasta… Tai siis itsensäpaljastelijasta pyykinpesuhuoneessa. Nice.

Noh, aamulla noustiin ylös, kun siivojat tuli siivoomaan tv-huonetta ja klo 8 sain uuden avaimen. Myöhemmin perässä seurasi lappu, että ”pidä huoli avaimesta, meillä ei ole enää varakopioita”. Tosi kiva. Jos oon kuukaudessa hukannu kaks avainta, ni miten hitossa pidän 3 kuukautta huolta yhdestä? Voivoi… Yritetään…

Tiistai oli Timon vika päivä täällä ja vietettiin se ihan Bernissä. Kaupat oli jälleen auki, joten kierreltiin kaupunkia, vaikkei hirveesti shoppailufiilis ollukaan. Täällä on kuitenki sellasia hauskoja pikkukauppoja, joita on hauska katella. Timo halus totta kai pariin viinikauppaan ja lisäks käytiin kattomassa pyöriä, kun Timo ainakin ja pienellä todennäkösyydellä minäki meinaan sellasen ostaa. Eksyttiin myös Starbuck´sin frappucinoa juodessa oivaltamaamme lautakauppaan ja päädyin ostamaan itelleni lumilaudan. Hups. Tai noh, puolittain tahallista se oli, oon haaveillu uudesta laudasta jo pari vuotta ja nyt sain sellasen puoleen hintaan. Nice! Laudan alkuperänen hinta oli siis n. 850 frangia ja nyt sain laudan, siteet ja kengät 700 frangilla. Ei paha. Nyt kun vaan ehtis vielä mäkeen ennen ku lumi on poissa. Jotenki sellanen fiilis, että lumi ei tykkää 23 asteen lämpötiloista, mitä täällä on nyt ollu. Hassua on, että ostin 5cm pitemmän laudan ja 2 numeroa pienemmät kengät, ku vanhat. Mutta ne oliki isoja.

Ilta hengailtiin Timon kanssa ihan kotona. Ravintolan sijasta, kun päätettiinkin ostaa markkinoilta namnam tuorepastaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja maistu kyllä überhyvälle. Pelailtiin vielä Catania muutama matsi (musta tuli maailmanmestari btw ;)) ja puoli kahen aikaan mentiin nukkumaan.

Keskiviikkoaamu olikin sitten haikeeta, kun piti lähteä viemään Timoa lentokentälle. Nyt ei nähä 3 kk:een ja on enemmän ikävä kuin ennen Timon tuloa. Vaikka mun periaate on aina ollu, että vaihtoon ei kuulu lähteä parisuhteilemaan, niin mieli alkaa kummasti muuttua :) Mutta eiköhän tää 3 kuukautta hujahda yhtä nopeesti kuin ensimmäinenki. Harmi vaan, että nyt joutuu lomailun sijaan myös opiskelemaan.

Lautailua ja Lausanne

2007-04-01T19:09:00.000+02:00

Perjantai oli jälleen odotettu vapaapäivä, jota ei taaskaan käytetty nukkumiseen vaan herätys tuttuun tapaan klo 6.00 ja juna-asemalle, josta suuntasimme tällä kertaa Interlaken Ostin kautta Meiringen-Heilibergin rinteille. Junassaoloaika kätettiin tehokkaasti nukkumiseen, kuten kuvassa Anselmi ja Elin näyttävät:

Jossain vaiheessa pidettiin kuitenkin silmiä myös auki ja maisemat oli melko hulppeat:

Päästiin hyvin perille, toisin kuin Argentiinalaiset, jotka olivat menossa laskettelemaan ensimmäistä kertaa elämässään. Eivät sitten osanneet vaihtaa junaa ja päätyivät Gstaadin sijasta Italiaan! Mulla oli melkosen hauskaa, kun kuulin tarinan :D Eihän niillä ollu edes passeja mukana, mistä poliisit vähän valittelivat. Kondyktöörien avulla pääsivät kuin pääsivätkin sitten Gstaadiin, mutta vasta klo 14... Päättivät sitten luntastaa lippunsa vasta tänään sunnuntaina paremmalla onnella.

Meillä sen sijaan ei tällä kertaa viime viikon pilvistä ja sumusta ollut tietoakaan, vaan vaikka fleecen jätti takin alta pois, niin meinasi paahtua. Paikan päällä olleet lämpömittarit näyttivät, että ilma tuntuu auringon takia +20 asteiselta (oikea lämpötila oletettavasti pari astetta plussan puolella) ja niin kyllä tuntuikin!

Rinteet oli aamulla melko kovia, mikä aiheutti sen, että välillä tuntu, että lauta hallitsee Maijaa eikä Maija lautaa. Minä kun en todellakaan mikään huippu tuon läpyskän kanssa ole. Mutta päivän mittaan rinteet onneks suli ja oli ihan mahtavaa! Vielä eilenkin tiesi olleensa mäessä, kun jalat oli ihan jumissa ja poskia kuumotti koko päivän, kun olivat vähän saaneet aurinkoa.

Tässä maisemakuvaa ensimmäisestä gondolista. Tän jälkeen matkustettiin vielä toisella, jotta päästiin kunnon rinteisiin ja sieltä vielä tuolihissillä huipulle:

Näkymät oli aivan mahtavat! Oliko ikävä Suomen rinteitä? No ei! Katsokaa itse:

Ilma oli niin lämmin, ettei lounaallta takkia todellakaan tarttenu. Totesin, että sveitsiläinen ruoka on kummaa. Ite söin makaronia kastikkeella, jonka päälle tungettiin omenamuussia (oli muuten hyvää!) ja Anselmi söi keittoa, jossa oli pannukakun palasia?? Kuvassa siis Terese, Ansu, Linn ja minä:

Klo 16 ja päivän laskemisen jälkeen ei oltu yhtään pirteempiä kuin aamulla, mutta tällä kertaa oltiin väsyneitä hyvällä tavalla onnistuneen ulkonaolopäivän jälkeen:

Illalla oli vielä suomalaisen Sampan läksiäiset täällä Fellergutissa, 1. kerroksessa, ettei vieläkään liikaa tulis nukuttua. Onneks tajusin lähteä sieltä jo semiajoissa kuitenkin.

Eilistäkään ei nukkumiseen turhaan käytetty vaan herätyskello soi 6.30 ja ei kun juna-asemalle ja ESN:n (Erasmus Student Network) järkkäämälle retkelle Lausanneen, puoltoista tuntia etelään, Genevejärven pohjoisrannalle.

Illalla keli muuttui ja bileiden aikaan Bernissäkin sato lunta. Tältä näytti alkumatka junan ikkunasta. Ilmeisesti tuotiin lumi Suomesta mukanamme:

Maisemat oli kauniit ja leikittiin japanilaisia turisteja. Kuvassa Minna, Felicity (australia) ja Laura (liettua):

Myöhemmin sää kuitenkin muuttui tällaiseksi. Beautiful!:

Perille saavuttaessa tiedossa oli ensin kaupunkikierros. Itse valitsin saksankielisen ryhmän, saksaahan tänne on tultu treenaamaan ja aloin katumaan, kun ukkeli alkoi puhumaan jotain bussilla kiertämisestä. Tämä kun ei kuulunut hintaan, ESN:n edustaja kun oli olettanut, että kävellään. Noh, loppujen lopuksi ei saatu ryhmälippua hankittua, kun se pitää tilata etukäteen ja kierrettiin kävellen. Meille selvisi myös, että ukkeli olisi halunnut kiertää bussilla vaan sen takia, että on ite liian vanha kävelemään. Just. Hankkis toisen ammatin.

Tässä puolalainen Natalia, minä ja Laura:

Kaunis puutarha lausannessa:

Nähtiin myös pari parkkihallia, kun mentiin hissillä ylös kattomaan maisemia ja yks metroaseman näkönen ja hajunen juna-asema, kun se oli hepun mielestä niin hieno. Tässä kuva lehmistä, jotka kertovat, että tältä raiteelta menevä juna matkaa maalle:

Nähtiin myös mielenosoitus kirkossa. Tai niin ensin luulin, mutta olikin kuulemma vaan paikallinen konfirmaation kenraaliharjotus:

11.30 nähtiin sitten toinen ryhmä kierroksen päätyttyä ja tulin siihen lopputulokseen, että oli tuo saksankielinen silti ihan hyvä valinta. Enkun kielinen kierros oli tutkinut tunnin (!) yhtä kirkkoa kiertäen joka oven. Ja niille oli myös selvinnyt oppaan nuoruuden menomesta.

Lounaan jälkeen lähdettiin sitten käymään Olympiamuseossa. Matka kesti, kun joka paikkaan piti pysähtyä ottamaan valokuvia. On varmasti aivan mahtava paikka kesällä. Voisinpa itsekin asua tuollaisessa paikassa. Vastarannalla näkyy sekä Sveitsin että Ranskan alpit:

Pysähdyttiin ottamaan myös ryhmkuva. Kuvassa ylärivissä suomalinen, argentiinalainen, minä, Ville (suomi), Laura (liettua), Pedro (argentiina), Phil (usa), Juan (espanja). Felicity (australia), 2 saksalaista, Michael (itävalta) ja alarivissä Anselmi, Maximilliano (argentiina), Inga (liettua), Liisa (suomi), Natalia (puola), Matthew (usa), Rasa (liettua), Minna (suomi), Terese (ruotsi) ja Laura (suomi). Melko kansainvälistä porukkaa siis. Ja Suomi hyvin edustettuna:

Olympiamuseon edessä oli erinäisiä patsaita. Mm olympiakaaret nättämässä kolmiloikan ja pituushypyn maailmanennätykset sekä Paavo Nurmen patsas. Tässä Pedro ja toinen argentiinalainen, jonka nimeä en muista ottamassa Nurmesta mallia:

Sisällä nähtiin mm. erinäisten urheilijoiden asusteita, mitalit kaikista olympialaisista sekä matkamuistoja kaikista olympialaisista. Kivointa oli yrittää bongata Helsinki joka paikasta ;) Löyty mitalit (ne oli pikkusia) ja eka luultin, että ”aha, helsingistä on sitten matkamuistona taskumatti, tulitikut ja tarra”, mutta taskumatti olikin oikeesti vaan taskulamppu…

Tän jälkeen loppu virallinen osuus, mutta me jäätiin vielä kaupunkiin hengailemaan. Minä ja muutama muu, kun ollaan hankittu Gleis 7, joka oikeuttaa meijät matkustamaan kaikilla Sveitsin junilla ilmaseks klo 19 jälkeen iltasin. Ja muutamat muut jäi sitten muuten vaan meijän kanssa hengailemaan. Ensin käytiin nappaamassa vähän lisää purtavaa ja sen jälkeen tiedossa tietysti shoppailua, 4 muun tytön seurassa kun sillä hetkellä olin. Australialainen Felicity on ihan obsessed Zarasta, kun Ausseissa ei sitä oo, joten sinnepä siis suunnistettiin heti ensimmäisenä. Tän jälkeen hengailtiin vielä vähän aikaa isommalla porukalla nurtsilla ja juotiin yhet ja laulettiin juomalauluja

Illalla menin onneks aikasin nukkumaan. Olin nukkunu niin vähän, että oli ihan kumma olo koko päivän. Sen takia en tänään lähteny laskemaan, vaikka osa muista lähtikin, oli pakko saada vähän univelkoja pois. Ja nukuinkin yli 13 tuntia. Olin aikonu pitää ihan saamattoman päivän, mutta Linn lähetti viestin, että haluunko mennä sen luokse kokkailemaan lounasta ja mentiinki sitten Liisan kanssa. Nam! Oli kiva kokkailla yhessä ja ruoastaki tuli paljon parempaa kuin yksin tehdessä. Ylläri…

Nyt olin aatellu kattoa vielä vähän aikaa koulujuttuja, mutta kello on jo sen verta paljon, että taidan vaan oleilla. Ens viikosta tulee rankka, kun ma on normaalien luentojen sijaan yhen kurssin Branding Day, eli samaa kurssia klo 9-16.30 ja ti ja ke normiluentojen lisäks sellasta ”blockveranstaltungia” 13-17. Onneks aion skipata torstain luennot, kun Timo tulee tänne ja jäädään päiväks Zürichiin, jee!

Joka päivä oppii jotain uutta -ainakin jos asuu asuntolassa

2007-03-28T17:26:00.000+02:00

Pitkästä aikaa oon semipirteä. Johtuen ehkä siitä, että en ollu eilen juhlimassa ja nukuin puol kymmeneen. Maanantaina sen sijaan oltiin yliopiston järkkäämällä aperolla, joita paikalliset taitaa harrastaa aikalailla, sillä tais olla neljäs apero, missä oon täällä ollu. Tarkottaa siis tilaisuutta, missä on pikkupurtavaa ja juotavaa tarjolla. Sieltä jatkettiin sitten muutaman vaihtarin ja epämääräsen sveitsiläisporukan kanssa Turnhalleen, joka on sisältä jumppasalinnäkönen iso baari. Oli mukava päästä jubailemaan paikallisten kanssa vähän enemmän vaihteeksi. Tultiin kyllä jo vikalla junalla 23.40 takas kotiin, mutta silti eilen väsytti koko päivän… Yritä siinä sitten kuunnella luentoa HTML-koodauksesta kuuteen asti iltapäivällä (okei, menin kouluun kaheks, ku en jaksanu mennä saksantunnille, ku pyykkikone oli myöhässä myöhästyin junasta. Aattelin ehkä lopettaa koko kurssin).

Meillä oli eilen floor meeting. Sain tietää mielenkiintoisia uusia asioita meijän kämpästä kuten, että täällä pitäis olla vieraspatjoja, mutta ne on kaikki mystisesti kadonnu. Ois ollu ihan mukavaa, että sellasen ois saanu, kun Timo tulee tänne ens viikolla, kun toi mun 80cm sänky on vähän pikkunen ja minä+Timo-yhdistelmä ei. Mutta ihanaa nähä Timpulaa! On iksu. Kuulin kokouksessa myös, että tänne tulee myös uus pöytäfudis eikä kukaan ees tienny, että jossain kellarissa on vanha… Ja paljon muutakin mielenkiintoista meidän talosta selvisi kuten kopiokoneen, lainattavan dvd-soittimen ja videotykin olemassaolo. Siivoojat on ilmeisesti tarkkoja: ne ei tuo uusia lakanoita, jos ei oo viikannu vanhoja oven eteen vaan ne on mytyssä. Oon myös miettiny, et pitääköhän meijän pestä vessa ja suihku ite tällä käytävällä, missä se ei oo kaikille yhteinen, mut ei ilmeisesti, kun tänään tuolla hääräs siivooja –luksusta! Jaettiin meetingissä myös keittiövastuut kevääks: musta tuli toinen paperivastaavista, mikä tarkottaa erittäin vastuullista tehtävää viedä keittiössä syntyvät paperiroskat (esim muroboksit) alakerran paperinkeräykseen. Wow. Muista uusista tuli lasivastaava (pitää pyytää hausmeisterilta avain ja viedä lasipullot ulos lasinkeräykseen) ja pyyhevastaava (pitää pestä keittiöpyyhkeet). Ja mulle selvis myös, että Victorian oven edessä oleva lappu ei oo koriste vaan se tarkottaa, että tällä viikolla on sen keittiönroskisten tyhjennysvuoro. Sellasta.

Niin ja mulle selvis myös, että eihän meitä oo täällä kerroksessa 8 vaan 11 :D Ja mä kun luulin olevani hyvä matikassa... Minä, Patricia (Saksa), Sonya (Itävalta), Nan (Kiina), Wakako (Japani), Sorrauyo (Singapore), Madhu (Sri Lanka), Cynthia (Sveitsi, muuttaa pois), Victoria (Espanja) ja meijän pojat Michael (Itävalta,) Gian (Sveitsi) . Maat ei vältsyy oo ihan oikein, mut ainaki maanosan pitäis olla;)

Kuulin myös mielenkiintosen tarinan mun viereisen huoneen edellisestä asukkaasta. Se oli joululomalla poikaystävänsä luona Genevessä ja oli sitten päättänyt liukua viidennestä kerroksesta kierreportaiden kaidetta pitkin alas! Noh, oli sitten tietenkin kaatunu taaksepäin ja tippunu alas. Ei ONNEKS ollu kuollu, mutta kummatki jalat meni poikki ja kai selässäkin meni jotain. Nyt se on sairaslomalla syyskuuhun asti, ei saa kävellä 3kk:een ja sit pitää opetella kävelemään uudestaan. Älkää ihmiset tehkö tollasta!

Tänään on ollu lepposa päivä. Heräsin puol 10 hitaasti tässä valmistauduin käväsin kaupungilla kattomassa josko löytys hamekenkiä (löysin 30fr:lla! Eli 20 eurolla!), ostamassa printtauspaperia (ku BWL-kirjastossa saa printtaa ilmaseks, jos on oma paperi) ja avaamassa pankkitilin (pankkitili sveitsissä, siistiä!). 14-16 oli päivän ainoa luento ja illalla mennään käymään Les Amisissa, jottei enää huomenna ois semipirteä olo klo 8 luennolla...

Luentoja ja vastapainoa

2007-03-24T18:33:00.000+01:00

Nyt on jo ensimmäinen kokonainen viikko luentoja ohi. Tältä näyttää lukujärjestykseni tällä hetkellä (hahaa, eihän tosta saa mitään selvää... Maija ja tietokoneet=wrong!! koitan parantaa myöhemmin, nyt ei oo aikaa :)):

Noiden lisäks mulla on 3 kurssia: 1 nettikurssi, 1 blokkikurssi (luentoja vaan kahtena viikkona) ja 1 kurssi, jonka luennot menee toisen kurssin päälle. Torstaina übungeja (=harkkatunti) on vaan joka toinen viikko, Saksankursseista Berninsaksaa on vaan kolme kertaa ja en vielä tiedä, oonko kaikissa muista loppuun asti, kun on niin paljon tota muutakin, mutta tältä alustavasti näyttää. Mutta noi jos poistaa, niin lukkari ei näytä enää ihan yhtä pahalta. Yhteensä kursseista ainoostaan Internationales Marketing ja nettikurssi, Scheduling, on enkuks, että saksaa tulee harjoteltua. Joskus ymmärtää, joskus taas ei. Rankkaa se on saksaks yrittää keskittyä. Ja silti huomaa, että muut nauraa proffan vitseille ja ite on ihan ulkona. Noh, eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.

Oon kuitenkin ehtiny tällä viikolla muutaki ku koulua, tietysti. Keskiviikkona oltiin keskustan Les Amis-nimisessä pienessä baarissa hengailemassa, kun siellä on joka keskiviikko ESN (Erasmus Student Network)-ilta. Etkoilla oltiin täällä Fellergutissa ja Jake toimi trubaduurina:

Eilen oltiin Anselmin, Linnin ja Elinin kanssa lautailemassa/sukseilemassa Jungfraun alueella:

Herätys oli jo klo 6, kun puol 8 lähti Bernin keskustasta juna kohti Lauterbrunnenia ja piti liputkin käydä ostamassa. 65 frangia (n. 40 euroa) maksoi junaliput ja päivän hissilippu rail ´n´ski-tarjouksena. Kaks kertaa jouduttiin junaa vaihtamaan ja sen jälkeen kiipeemään sellasella pikkujunalla vielä vuorta pitkin ylös Kleine Scheideggiin ja joskus 10 jälkeen oltiin rinteessä. Lunta oli paljon, kun täällä on ollu koko viikko keli nollan lähettyvillä ja on tullu lisää lunta. Keli ois voinu olla parempikin, eteen siellä ei koko aikaa hirveesti nähny:

Oli kuitenkin huippua päästä pitkästä aikaa rinteeseen. Ja vaikka pilvistä olikin, niin silti tosi kirkasta ja illalla kyllä posket kuumotti ”auringosta”.

Tuon jälkeen ei kun ESN:n järkkäämään Welcome Eventiin yhteen yliopiston Mensoista, josta vielä päädyttiin jatkamaan eteenpäin sillä seurauksella, että tänään väsytti ja missasin pyykkivuoron, joka olis ollu klo 16! Heräsin kyllä ekan kerran jo aikasemmin, mutta sitten näytti senkin jälkeen vielä uni maittavan…

Nyt täytyy taas alkaa valmistautua. Minnan ja Stefanin pippaloihin. Tänään vois koittaa olla vähän enemmän ajoissa kotona…

Tän takia en oo sisustusarkkitehti

2007-03-19T20:49:00.000+01:00

Ostin tänään paperin lisäks kaupasta sinitarraa ja sisutin äsken mun huonetta aikasemmin hankkimillani ilmaisjakelupostikorteilla:

Keskellä Sveitsin kartta, johon Villeltä kopioidun idean mukaisesti merkkaan nuppineuloilla, missä kaupungeissa oon kerinn käydä. Toistaseksi vielä melkosesti vallottamattomia alueita:

Seinän isompi puutaulu on vielä melkosen tyhjä. Ainoostaan kolme Affolternista ostamaani postikorttia. Ehkä lähetän näistä jonkun vielä jollekin teistä:

Ostin tänään myös kirjekuoria. 50 kappaletta, koska se oli pienin pakkaus. Tarttin yhden. Ostin liian pieniä. Hyvä minä.

Palaillaan! Tschou Zäme! (=paikallinen moikka kohdistettuna useammalla kuin yhdelle ihmiselle)

Lunta ensimmäisenä koulupäivänä

2007-03-19T17:22:00.001+01:00

Tulin juuri kotiin luennoilta ja todellakin, ulkona on satanu tänään vettä, lunta ja jotain siltä väliltä, ihanaa. Sain siitä tarpeeks jo Suomessa. Noh, ainakin Alpit saa lunta ja toivottavasti sää kääntyy pian taas aurinkoiseksi?

Väsyttää, kun on viis tuntia joutunu keskittymään saksaksi. Aamulla 9-12 mulla oli Corporate Brand Management 2 ja nyt iltapäivällä 14-16 Unternehmensorganisation. En oo vielä tarkalleen varma, mitä kursseja tuun täällä käymään, tällä viikolla vähän testailen ja sitten valkkailen mielenkiintosimman oloset, tai sellaset, mistä ehkä ymmärtää jotain :) Näistä aamuluento vaikutti aiheensa perusteella mielenkiintoselta ja iltapäivän luennoitsija puhui tosi selkeesti.

Tämän ensimmäisen päivän perusteella voin jo kertoa pari eroa Suomeen:
1) Tauot. Täällä luennot alkaa vartin yli ja loppuu tasalta, mutta välissä on 15 minuutin tauko. Aamuluennolla, joka kesti 3 tuntia, oli 2 taukoa. Näistä tosin toinen oli vaan 5 minsaa ja päästiin aikasemmin, että Freiburgilaiset ehtii junaan. Näillä kun on sopimus Friburgin ja Neuchatelin kanssa, että opiskelijat voi ottaa kursseja muistakin yliopistoista. Tauot ei ollu mulle mikään ylläri, kun olin niistä jo aiempien maktakertomuksista lukenu, mutta tykkään. Jaksaa keskittyä paljon paremmin, kun on pieni hengähdyshetki välissä.

2) Printtaaminen. Täällä sekä kopioiminen, että printtaaminen maksaa. Osin 10fr:lla (6euroa) kopiokortin, jolla saa ottaa 88 kopiota. Noh, menin sitten tietsikalle, joka oli seikkailu sinänsä, koska kone oli Mäkki (näillä on täällä kumpiakin) enkä oo oikeen koskaan sellasta käyttäny. Ensin yritin ja sain kuin sainkin aktivoitua tunnukseni ja muutettuani sähköpostiosotteen, joka alunperin oli mija.elina@ loogisemmaksi. Mun nimi on täällä joka paikassa Mija: opiskelijakortissa, tietokoneella, varmaan Fremdenpolizeillaki... Kiitti kv-toimisto! Mutta asiaan... Sitten yritin printata enkä ymmärtäny oheista mitään. Menin sitten kuitenkin kattomaan printtereitä, jotka siis sijaitsivat toisessa päässä kirjastoa. Siellä oli ehkä 5 kopiokonetta, joista 2 oli myös printtaamiseen. Päättelin niistä omani ja eiköhän siinä oo joku just alottanu kopioimaan kirjaa. Tarttin siis yhden printin! Argh. Onneks jossain vaiheessa sain kyseiseltä tytöltä neuvoja masiinan käyttöön ja printin printattua odottamatta koko kirjan loppua. Mutta mikä ihmeen idea laittaa printteri samaksi kuin kopiokone? Haloo...

Luentojen välissä kävin vihdoin ostamassa paperia luentoja varten, sinitarraa huoneen koristelua varten, kirjekuoren (tai siis 50, kun se oli pienin paketti) yhtä Suomeen lähetettävää paperia varten jne. Nyt ei tunne itteään yhtä tyhmäks luennoilla, kun voi ees esittää ymmärtävänsä jotain ja kirjottavan asioita ylös. Luentojen jälkeen näin Danielia päärakennuksen kahvilassa ja juteltiin niitä näitä, mutta nyt oli pakko tulla kotiin syöppäämään ja löhöilemään, että jaksaa taas huomenna.

Ai niin ja lauantaina Sangriabileissä oli muksaa! Sangriaa oli iso muovinen muuttolaatikollinen, ei siis voinut muutakaan. Sunnuntaina sitten nukuin pitkään ja oisin menny kävellen tutkimaan ympäristöä, mutta sitten iltapäivällä alkoi sataa. Laiskottelin siis vain koko päivän, heh. Samanlainen olen kuin Suomessa.

Ensimmäinen viikko ohi, unglaublich!

2007-03-17T20:26:00.000+01:00

Taitaa tulla pitkä teksti, kun kerron koko viikosta. Koittakaa kestää.

Saksankurssi loppui eilen ja ihmisiin on tutustunu koko ajan lisää. Meidän kurssillahan on siis 5 suomalaista, 3 ruotsalaista ja amerikkalaista, 2 liettualaista ja puolalaista ja yks portugalilainen, australialainen ja espanjalainen. Lisäks ekana päivänä kurssilla oli yks slovakialainen ja yhen englantilaisen tytön pitäis olla siellä, mutta sei kuulemma oo jaksanu herätä aamusin. Melko typerää mun mielestä, koska vaikka kurssina tuo ei mikään übermahtava ookaan, ihan ok kylläkin, niin siellä nimenomaan on parhaiten ihmisiin tutustunu. Mahtava porukka kaiken kaikkiaan! Toivottavasti porukat ei hajoo nyt kurssin loputtua.

Tässä kuva matkalla saksantunnille Unitobleriin. Rakennuksen nimi tulee siitä, että se on entisen Tobleronetehtaan paikalla, ovelaa. En osannu päätellä ennen kuin kerrottiin. Kuvassa siis minä, Laura (Suomi), Felicity (Australia), Rasa (Liettua), Matt (USA) ja Inga (Liettua).

Tän lisäks ollaan tavattu muita vaihtareita pääasiassa parina hengausiltana täällä meijän asuntolan, Fellergutin, alakerrassa, jossa meijän kerhotilat sijaitsee, ja muutamassa kaikille olevassa tapahtumassa. Muun muassa liuta saksalaisia ja espanjalaisia sekä 3 suomalaista. Muista maista on sitten aina pari tyyppiä. Näistä suurinta osaa en vielä tunne kovin hyvin, mutta eiköhän sekin tapahdu äkkiä. Saksalaiset on nyt osittain oma porukkansa samoin kuin espanjankieliset (espanja, portugali, eteläamerikka), mutta Juanin mukaan ainaki saksalaisia pitäis olla nyt vähemmän kuin syksyllä, joten toivottavasti eivät pysyttele vain omissa oloissaan.

Mutta mitä me ollaan sitten täällä tällä viikolla tehty? Maanantai-iltana edellsien blogitekstin kirjottamisen jälkeen oltiin Tscharnergutin (toinen asuntoloista) kerhotiloissa 20 kerroksessa hengailemassa muutamien kanssa. Se mahtaa olla kiva paikka kesällä –iiiiiso kattoterassi! Ja melkoisen hyvä näkymä kaupungin ylle! Tarkotuksena oli pitää extemporetutustumisbileet, mutta ylläripylläri vaihtarit on vähän vaikea porukka hallita varsinkin, kun ei vielä tunne kaikkia eikä kaikilla ole kaikkien puhelinnumeroita ja sähköpostiosotteita, niin ihan kaikki ei ollu paikalla. Oli silti mukava jutella porukan kanssa, vaikkei mitkään villit bileet ollukaan. Tiistaina oltiin sitten vastaavasti täällä mun asuntolassa Fellergutissa, kun hisseissä oli ollut lappu, että kaikki Erasmus-opiskelijat kerhotilaan. Kukaan ei tienny, että onko kyseessä miitinki talon järjestyssäännöistä, bileet vai mitä eikä kukaan vieläkään tiedä, että kuka sen lapun oli sinne laittanu, kiva kuitenkin, että laittoi! Valvottua tuli vähän ehkä liiankin myöhään, kun aamulla oli taas saksaa. Mutta tuolla nähtiin ekaa kertaa niitä, jotka ei oo meijän kielikurssilla.

Yleensäkin tää viikko on kulunu pitkälti hengailun ja muihin tutustumisen merkeissä. Esimerkiksi keskiviikkona meillä ei ollu saksantunnin jälkeen mitään, joten mulla oli vakaana tarkotuksena mennä koulun jälkeen nopeesti syömään ja sitten shoppailemaan sellasia kamoja, mitä en Suomesta tänne raahannu. Noh, mentiin sitten Ansun, Liisan, Minnan, Juanin ja Joãon (mahdoton nimi lausua!) kanssa Mensaan syömään ja jumiuduttiin sitten päärakennuksen nurtsille taas istuskelemaan ja nautiskelemaan säästä. Kurssi loppu siis klo 12.30 ja neljältä pääsin lähtemään kotiin… En sitten jaksanu enää mennä shoppailemaan. Tällä kertaa menin nukkumaan jo yheksän aikaan illalla, vähän väsytti…

Torstaina mentiin saksan tunnin jälkeen Ansun, Lauran ja Natalian kanssa tapaamaan Ansun tutoria Martinia ja sen kaveria Pascalia. Mentiin syömään ja ne neuvo meitä, että mitä kursseja meijän kannattaa otta. Eli siis, että voitaisiin myös matkustella täällä eikä ihan pelkästään opiskella J Meidän koulu määrää, että pitää suorittaa vaihdossa 30ECTS:ää, että saa loput apurahasta, mutta se on melkosen paljon. Saa nähdä, miten onnistuu. Onneks kelan ei pitäis ainakaan haluta karhuta multa mitään takasin, vaikkei onnistuiskaan. Markkinointia ja johtamista oon täällä enimmäkseen aatellu opiskella, ei uskalla ottaa esimerkiks laskentaa tai rahotusta saksaksi. Vieläkään en oo ihan kaikkia kursseja päättäny, mutta meen ens viikolla kattomaan ekoja luentoja ja valkkailen sitten niitten perusteella.

Illalla yliopistokierroksen ja yliopistourheiluinfon jälkeen mentiin sitten pienellä porukalla Minnan luokse tekemään ruokaa. Minna asuu keskustassa sveitsiläisen poikaystävänsä Stefanin kanssa ihanassa kämpässä, missä oli hyvin tilaa oleskella. Minä, Minna ja Liisa tehtiin salaatti ja ostettiin jälkkäri ja viinit, Juan toi espanjalaisia kinkkuja (mm. chorizoa), João ja samana päivänä maahan saapunut Pedro teki portugalilaista kalaruokaa ja Anselmi toi totta kai fisushotit. Meijän oli tarkotus näyttää muille, millasta salmari on, mutta Ansu ei ollu löytäny turkkareita. Mutta menihän tuokin. Ruoka oli yllättävän hyvää, ottaen huomioon, etten hirveesti kalasta välitä. Se oli jännä vähän omelettimainen ruoka, mihin tuli kalan lisäks mm. murskattuja perunalastuja ja kananmunia. Greit! Tänä iltana kuulin mm, että kaikilla sveitsiläisillä armeijan käyneillä on pakko olla ase himassa, tosi kiva! Toivottavasti kukaan ei sekoo ja mee jolleki aukiolle ammuskelemaan tai joku toinen päätä ryöstää itellensä koko sarjaa... Niin ja, jos Karlan mielestä Karlan vaihtopaikan Cocks on kummallinen nimi urheiluseuralle, niin, mitä mieltä ootte Bernin fudisjengistä Youngboys of Wankdorf... Selattiin myös Stefanin Suomenkirjaa, huh huh... Onneks ei tartte opetella! Seura oli niin mukavaa, että huomattiin 23.30, että vika juna lähtee 23.40. Meinasin kuolla siinä matkalla juostessa, vieläki hengästyy, kun ajattelee sitä. Mutta päästiin kuin päästiinkin kotiin.

Tässä João (sanon sitä nykyään Juhaks) kokkailemassa turskaa (tai jotain muuta vaaleeta kalaa):

Tässä kuva illallisesta, nam:

Tässä iloiset latinoseuralaisemme João, Juan ja Pedro:

Perjantaina meillä oli ensin saksan tunti, mutta se meni melko nopeesti, koska lähettiin kaupunkikierrokselle. Saatiin kuulla Bernin historiaa pitkät pätkät, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. Lähettiin kierrokselle Rosengartenista, jossa oltiinkiin jo Ansun kanssa viime viikolla, kierrettiin Bärengrabenin karhupaikka (ne on niin raukkoja...) ja nähtiin kaikki Bundeshausista katedraali Münsteriin. Päivän toinen kaupunkikierros sen sijaan oli vähän turha, kun siellä kerrottiin ihan perusasioita lähtien siitä, että ”tässä on juna-asema ja juna-asemalta yliopistolle menevä hissi”, joita oltiin kaikki saksankurssilaiset käytetty jo viikko. Poistuttiinkin kierroksen alun jälkeen, kävin vihdoin ostamassa joitakin tavaroita kuten saippuoita ja jopa sateenvarjon, kun ei tämä aurinkoinen sää varmaankaan ikuisesti jatku. Illalla hengailtiin jälleen kerhotiloissa, jonne olin kutsunu myös mun tutorin, Danielin. Onneks en kuitenkaan loppujen lopuks lähteny Ansun, Martinin ja Pascalin kanssa kaupunkiin.

Tässä kuva karhuraukoista. Niitä pitäis olla yhteensä kuus, mutta en oo nähny kuin kaks. Ne asustelee tollasessa pienessä ympyrän muotosessa häkissä, jossa ne tallustelee ympäriinsä. Karhut on Bernille ikään kuin statussymboli, vähän niin kuin leijona Suomen vaakunassa. Bernin nimikin tulee karhuista:

Kahden kaupunkikierroksen välissä meille pidettiin lyhyt info SUB:sta, eli paikallisesta ylioppilaskunnasta. Itse info oli melko turha, mutta snacksit maukkaita. Kuvassa vasemmalla saksalaisia vaihtareita ja 4. vasemmalta paikallisen kv-toimiston Erasmus-vastaava Martina:

Tänään heräsin aamulla jo 6.45, kun lähdettiin yliopiston järjestämälle retkelle Affolternin Schaukäsereihin, jossa meille näytettiin, miten juustoa valmistetaan ja saatiin iteki tehdä juustoa. Jännää. Valitsin saksan kielisen opastuksen tosin, joten en ihan kaikkea ymmärtäny, varsinkin, ku nämä miekkoset ei ollu maailman selkeimpiä. Tehtiin siis 9kg juusto, jonka päälle tulevaan etikettiin saatiin meijän allekirjotukset. Toisin kuin kuvittelin, ei saatukaan juustoa mukaan vaan sen annetaan ensin kuivata 3 kk… Sitä odotellessa. Maistettiin sitä kyllä tänäänki, mutta eipä se vielä millekään maistunu. Mauttomalle leipäjuustolle korkeintaan. Sitten saatiin sieltä pienet pussukat mukaan, mistä voi maistella, miten eri ikäset juustot on erilaisia. Nuori on pehmeempää ja miedompaa kuin vanha juusto.

Tässä Liisa (suomi), Terese (ruotsi), Felicity (australia) ja Linn (ruotsi) ennen kierroksen alkua:

Tässä kuva modernista juustotehtaasta:

Ja tässä vähän vähemmän modernista:

Ja tässä meidän juustoon tuleva etiketti:

Kujilaiset voi miettiä, ett missä muualla on nähny makkaroita katossa. Miten ne muuten liittyy juustoon?:

Todistusaineistoa, että minäkin olin paikalla:

Pari juustoa kypsymässä:

Täällä on suklaisia pääsiäiskoristeita ihan joka paikassa. Niin myös Affolternin leipomossa, tottakai juustomasiinan päällä. Pakko ehkä ostaa yks joku päivä. Tänään ostin jo pääsiäisnamuja:

Tännäkösestä kylästä siis ei löydy kauppaa, mutta koirasalonki kylläkin:

Kierroksen jälkeen meillä oli aikaa ruokailulle ja köyhinä opiskelijoina minä, Ansu ja Nata lähettiin ettimään kauppaa tästä minikokosesta kylästä. Ei löytyny, mutta kaks hotellia kyllä ja koirasalonki. Siis kylä ilman kauppaa, mutta koirasalongilla! Tyydyttiin sitten kiltisti leipomon pikku voileipiin.

Affolternista jatkettiin matkaa Solothurniin, jossa meille pidettiin mielenkiintonen tunnin pitunen kaupunkikierros. Tällä kerralla ymmärsinkin suuren osan, kun lentoemolta näyttävä opas osas puhua hochdeutschia selkeesti. Solothurn on melko pikkunen kaupunki, keskusta oli pienempi vielä kuin Friburgissa ja omasta mielestäni ei ihan yhtä kaunis paikka, vaikka kaunis barokkikaupunki olikin. Kierroksen jälkeen ryntäsin paikalliseen snoukka/skeittikauppaan ja ostin itelleni isomman olkalaukun koulua varten. Tän lisäks ostin pari saksankielistä pokkaria, ne makso vaan 4,90fr/kpl ja oon aatellu, että ois kiva testata, miten lukeminen saksaksi sujuu.

Äsken vasta tulin kotiin, kaupan kautta. Nyt on hyvä täyttää kaappia kuiva-aineksilla, kun on 4kk aikaa syödä ne pois. Täällä on muuten suunnilleen sama hintataso kuin Suomessa, mutta ruoka on tosi kallista. Varsinki juustot ja liha. Ainoo liha (tonnikalan lisäks), mitä eilen löysin alle 10 frangilla oli jauheliha. Voi olla, että tulee syötyä tonnikalaa ja jauhelihaa melkosesti tän kevään aikana… Nyt oon syöny jo viikon tuorepastaa ja jauhelihaa, eilen alko spaghetti- ja jauhelihakausi.

Nyt yritän kattoa, että mistä löydettäis halvalla yöpymispaikka Zermattista pääsiäiseksi, kun ajateltiin lähteä sinne Timon ja muutaman vaihtarikaverin kanssa laskemaan. Kymmeneks meitä on kutsuttu viettämään espanjalaisen Victorin synttäreitä Fellergutiin (=tämä talo). Sangriabileet tiedossa ja kuulemma ilmaseksi ;)

ps. Jesh, sain kuvia lisättyä, kun pienensin niitä!! Mutta kyllä siihen aikaa sai kulumaan, arvostakaa!

pps. Oon kuullu, että pohjoisalpeilla pitäis sataa lunta ens viikolla, mutta toi mun säätiedote näyttää, että täällä ois maanantaina 2 astetta ja lunta, whaaaat?? Tähän asti ollu 10-15 ja aurinkoa...

I bi dMaija u i chume us Finnland -ensimmäinen päivä orientaatiota ja uusia tuttavuuksia-spass!

2007-03-12T17:44:00.000+01:00

Tiedotus: Edelliset kolme tekstiä on kirjoitettu perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina kämpillä, mutta koska erinäisistä syistä en saanut tuolloin vielä nettiä toimimaan, kirjoitin tekstit tietokoneelle ja päivitin nettiin myöhemmin. Kätevää, eikö? Maija aka ”Mese” tunsi olonsa hyvin orvoksi vieraassa maassa ilman nettiä…

Tänään oli siis ensimmäinen päivä orientaatiota ja saksankurssia ja näin eka kertaa muita vaihtareita. Jo juna-asemalla törmättiin Lauraan (Suomesta), Juaniin (Espanjasta) ja Nataliaan (Puolasta), joilla oli sama suunta. Kurssilla on 20 vaihtaria, koko yliopistossa ehkä n. 45, joista 15 opiskelee kauppatieteitä. Suomalaisia kurssilla on 5. Minä ja Ansu siis HSE:stä, Laura ja Minna Jyväskylästä ja Liisa kai Helsingin yliopistosta.

Kurssilla meille opetetaan vähän kaikennäköstä, mutta sen lisäks, että siellä tutustuu muihin vaihtareihin, niin mielenkiintosta on sveitsinsaksa. Tuo otsikon teksti tarkoittaa siis, että Nimeni on Maija ja tulen Suomesta (niillle, jotka ei osaa saksaa tiedoksi, että se kirjotetaan oikeesti Ich bin Maija und ich komme aus Finnland). Melkoisen haastavaa. Sveitsiläiset puhuu siis keskiaikasta saksaa, eli käyttää vanhoja sanoja paljon ja lisäks sanoja enkusta ja ranskasta. Sanat voi olla täysin eri (esim Pyörä= saksaksi Fahrrad = sveitsiksi Velo) ja lisäks niitä lyhennellään (esim in der = ir) ja lisäks sitä puhutaan "laulaen" niin, että on vaikee erottaa, mihin edellinen sana loppuu ja mistä seuraava alkaa. Ois siistiä ottaa sveitsinsaksan kurssi, jos ois aikaa, vaikka se varmaan sekottaakin vaan lisää, kun ei muista, mikä sana on hochdeutschia.

Tuon jälkeen käytiin Danielin johdolla Mensassa (=kouluruokala) syömässä ranskalaisia ja nugetteja. So healthy... Ja hinta on 6,80fr eli jotain 4 euroa. Meillä oli vielä yliopiston pitämä info, minkä jälkeen Inga keksi, että pidetään tänään Tscharnegutissa (toinen asuntoloista, n. 300 metriä mun kämpästä Fellergutista) tutustumispippalot. Sinne siis, sitten kun olen saanut tämän tekstin kirjoitettua.

Tässä kuva yliopiston päärakennuksen edestä Alpit taustalla. Miks pitää käydä luennoilla, kun vois olla snoukkaamassa?

Tässä meitä vaihtareita: Rasa (liettua), Inga (liettua), Ansu, Felicity (australia), minä, Terese (ruotsi) ja Minna (suomi);

Ja tässä vielä kuva yliopiston päärakennuksesta. Vähän eriluokkaa, kun kauppiksen vastaava:

saksan ja ranskan kielimuurin rajamailla

2007-03-12T16:45:00.000+01:00

Selattiin Ansun kanssa perjantaina Lonely Planetia ja todettiin, että aika montaa sveitsiläistä kaupunkia voi kuvata sanoilla kirkko, suihkulähde, vanhoja taloja, joki/järvi. Näin myös Freiburgia tai ranskaksi Fribourgia, jossa kävimme tänään. Matka Bernistä kesti lähijunalla 35 minsaa, InterCitylla vähemmän. Käppäiltiin koko päivä kujia pitkin poikin, välillä samojakin, sillä kaupunki ei ole mitenkään valtava ja sunnuntaina kun ei kaupatkaan ole auki. Asukkaita Freiburgissa on noin 30 000. Kaupungin keskusta on kukkulalla ja sieltä löytyy kauppoja yms. Vanha kaupunki kuitenkin jatkuu joen pinnan tasolle, n. 60 metriä alemmas, jonne menee myös jätevedellä kulkeva Funicular. Me kuitenkin kävelimme sinnekin. Kaupunki on siitä jännä, että joen länsipuolella puhutaan ranskaa ja itäpuolella saksaa. Melko tarkka raja siis. Ranskankielisellä alueella oli vähän kieliongelmia, mutta kyllä siitä selviää ja kaippas ne saksaakin siellä osaa. Valokuvia tuli kaupungista otettua melko paljon uudella kameralla. Tässä teillekin muutama otos.

Kuva vanhasta kaupungista mäen päältä otettuna:

Kuva jätevedellä kulkevasta funicularista (mikä onkaan suomeks...): Vaihtoehtoina oli myös miljardit ihanat portaat, joita mekin juoksentelimme ylös alas. Mahtaa paikallisilla mummeleilla olla hyvä kunto:
Tein äsken mukavan pikku iltalenkin, ku muistin, että mun pitäis huomenna maksaa vuokra enkä ollu nostanu rahaa. Päätin sitten mennä kattomaan onko juna-asemalla bankomatia –no eipä löytyny. Aattelin sitten mennä kattomaan netistä lähimmän –ai mistä netistä?? Noh, lähin sitten käppäilemään lähimmälle ostarille, minkä Ansu mulle eilen opasti –no eipä löytyny sieltäkään! Vähän otti päähän siinä vaiheessa, mutta kävin vielä Tscharnegutin (tai Bern Betlehem tässä kuitissa lukee) ”ostarilla”, missä on vaan nuorisotalo ja joka ilta paljon teinejä, kunnallinen urheilutalo yms ja sieltä löyty. Jeh. Kone piti sellasta meteliä, että kuulu varmaan sisään taloihin PIIP PIPI PIIP. Mutta sain rahaa.

Huomenna sitten aikanen herätys, kun pitää kasilta mennä allekirjottamaan vuokrasopparia ja sitten 9.15 alkaa jo kielikurssi. Melkosta… Ois sitä voinu vielä vähän lomaillakin, mutta tutustuupahan ainaki varmaan ihmisiin.

Laufen, laufen… Päivä kävelyä Bernissä

2007-03-12T16:31:00.000+01:00

Toinen päivä Bernissä ohi. Nukuin pitkään ja mutustelin leivän aamupalaksi, minkä jälkeen lähettiin Ansun kanssa kiertelemään Berniä. Ansu toimi oppaana, kun on ollu täällä jo muutaman päivän ja on jonkin verran jo ehtiny kiertelemään. Käytiin ensin hankkimassa mulle paikallinen puhelinliittymä, Yellon Prepaid ja adapteri mun tukankuivaajaa varten. Täällä siis on sähköjohdoissa 3 piikkiä Suomen kahen sijaan ja suuri osa suomalaisista laitteista meneekin kiltisti reikiin. Maadoitetut eivät. Mulla siis kaikki muut paitsi tukankuivaaja. Niin ja sain eilen kivan sähköiskun, kun olin vaihtamassa Ipodin laturin tilalle pistokkeeseen yölamppua. Kiva!

Mutta, zu der Sache, sen jälkeen kierreltiin ja etittiin samalla Ansulle lautaa. Löydettiinki sille magee Burtonin Jussi Oksanen lauta. Jätettiin se kuitenki liikkeeseen ja lähettiin kiertelemään lisää. Bern on mukava ja rauhallinen kaupunki. Paljon vanhoja taloja joiden katutasolla ja kellarikerroksissa on pieniä hassuja liikkeitä. Kätevintä on se, että jalkakäytävät on sellasen katoksen alla, että sateellaki on helppo shoppailla. Kaunpunki ei oo mikään hirmu iso ja keskustan ehtii aika läpikotasin koluumaan päivässä.

Kiivettiin sitten piiiiitkä mäki ylös korkeelle kukkulalle Rosegarteniin, josta on hieno näköala koko kaupunkiin. Bernin keskusta on siis sijottunu Aare-joen rantaan niin, että Aare tekee sen ympärille U-kirjaimen. Rosegarten on suunnilleen sen U:n keskikohdassa. Sieltä otin jopa pari valokuvaakin. Täällä kaikki talot on erilaisia, joka rapulla on omat erilaiset ikkunan pielet ja niin ees päin. Seinämaalauksiakin on paljon. Parhain nähtiin kuitenkin tuolta alastullessa: valkoseen vanhanaikaseen taloon tehty laajennos rumasta betonista, ja keltasena!

Tän jälkeen käytiin syömässä chorizoleivät ja saatiin muistutus siitä, että täällä me ollaan turisteja… Listassa oli liitutaululla Menu 2: Leipä + Mineral 7 fr, joka sitten tilattiin. Noh, itämaisen näköinen myyjä sitten pyys meiltä 10 fr ja, kun ihmeteltiin sitä, ni sano, että ”joo toi tarjous on kesää varten, oon unohtanu pyykiä, pyyhin sen nyt pois”. WTF? Siis viime kesältä? Noh, syötiin leivät ja lähtiessä Ansu vielä vittuili myyjälle, että siinä se teksti edelleen oli. Noh, tästä lähtien muistaa vähän tarkemmin kattoa, että minkä näköseltä myyjältä ostaa ja mitä.

Kierreltiin vielä muutamia liikkeitä, lähinnä kateltiin Ansulle siteitä ja kenkiä, mutta ei sitten vielä ostettu mitään. Käytiin hakemassa sen lauta ja matkattiin takas junalla kotiin. Käytiin shoppailemassa isommassa Migroksessa, joka on vähän kauempana, mutta kävelymatkan päässä kuitenkin ja nyt syöpöttelen Ansun suosittelemaan juustotäytteistä tuorepastaa jauhelihakastikkeella. Nam! Pohditaan vielä jaksaisko tehä illalla jotain, nyt täytyy kuitenkin lepuutta ensin jalkoja… Huomenna sitten katsastamaan elämää Bernin ulkopuolella.

Tässä kuva Bern Bümpliz Nordin juna-asemasta. Taustalla mun talo, tuo matalin kerrostalo. Ei sii mitään kauneinta aluetta Bernissä, mutta ainaki lähellä juna-asemaa ja lyhyt matka keskustaan:

Tässä kuva Bernin keskustasta ja vanhasta kaupungista kukkulalta otettuna:

Ja vielä Ansu poseeraamassa:

Der Flug und der erste Tag in Bern – matka meni hyvin ja kämppä on kiva

2007-03-12T16:15:00.000+01:00

Matka meni oikein hyvin. Äiti ja Timo saatto mut lentokentälle, Timo jäi myös venailemaan, että sain mun kamat. Oli haikeeta, mutta noin muuten matka meni loistavasti. Lentokone oli puol tuntia etuajassa perillä ja kamatki sain hyvin, mutta mun tutor Daniel oli silti jo mua odottamassa. Käytiin ostamassa mulle junalippu ja matkattiin tunti Berniin. Sää oli sekä Zürichissä että Bernissä ihan loistava, ainakin näin suomalaisen näkökulmasta. Noin kymmenen astetta, takkia voi olla pitämättäki, jos ei tuule.

Löydettiin jopa mun kämppä, mutta sitten kohdattiinkin ensimmäinen ongelma: Receptionissa luki, että ”suljettu perjantaina 9.3. klo 14 eteenpäin”. Voi vitja! Oltiin siis perillä klo 14.30 ja mulle oltiin sanottu, että se on auki klo 17 asti. No niinhän se onkin –paitsi tänään! Ihanaa. ONNEKSI siinä sattui vielä olemaan henkilökuntaa ohi kävelemässä ja se Frau soitti sitten jonku ukkelin päästämään mut sisään. Huh. Maanantaiaamuna pitää sitte mennä täyttämään papereita, maksamaan vuokra ja niin eespäin. Ois kyllä ollu vähän onkelma, jos en ois tätä huonetta saanu. Ansua oisin menny varmaan kiusaamaan...

Noh, toin sitten kamat tänne, käytiin ostamassa mulle kuukausilippu ja mentiin junalla keskustaa kattelemaan. Syötiin vähän ja Daniel esitteli mulle yliopistoa ja keskustaa ja käytiin kattomassa karhuja, jollainen loistaa myös Bernin lipussa. Sen jälkeen sovittiin, että mennään maanantaina yhdessä lounastamaan, kun Danielin pitää lukea viikonloppu tentteihin ja mä matkasin yksin takas kämpille. Tässä vaiheessa meinas tulla toinen onkelma, kun jäin vahingossa väärällä pysäkillä pois… Luulin, että Bümbliz Nord on aina eka pysäkki, mutta eipä näemmä olekaan. Nyt sen tiedän. Noh, eipä siinä auttanu kuin vartti odottaa seuraavaa junaa. Löysin kuitenkin perille. Mun kämppähän on siis 5 minsan junamatkan päästä pääasemalta, jonka vieressä yliopistokin on. Ja kämppä on 50 metrin päässä juna-asemasta, että ei liian paha. Melko kätevää suorastaan. Blessing kyllä, että Daniel on ollu tänään mun mukana! Ei tosta sveitsin saksasta ota erkkikään tolkkua! Minkä ihmeen takia täällä puhutaan saksaa, mutta kiitos on ”merci” eikä ”danke”? Ei pysty ymmärtämään. Noh, se onki sitten ainoo sana, minkä tästä kielestä tajuaa. Huoh, onneks Danielin puhettä ymmärsin melko hyvin, vaikken osannutkaan selittää, mikä on ”maadotettu pistoke”, kun adapteria kaipasin.

Tää mun kämppä on aika vaatimaton, mutta ihan hyvä vaihtokämpäks. Mulla on siis oma huone omalla lavuaarilla, vessa ja suihku on kahelle ja keittiö kaheksalle. WLAN:kin täällä on, mutta sain juuri selville, että kun en saanut niitä papereita täytettyä, niin nettikään ei mulla vielä toimi. Odotan siis maanantaita. Tää huone on ihan tarpeeksi tilava varsinkin, kun ei raahannut koko omaisuutta mukanaan, siks vielä oikeestaan aika karu. Ois kiva saada jotain julisteita seinille tms. Täällä on sänky, kirjotuspöytä. laatikosto, kirjahylly, joku outo laudoista kyhätty toinen hyllykkö, lavuaari ja vaatekaappi. Keittiössä on kaikille oma kaappi ja kolme jääkaappia, joiden hyllyjärjestystä en oo vielä oikein ymmärtäny. Osassa jääkaapeista on merkitty huoneille omat hyllyt, ei tietenkään mulle ja lopuissakin on joidenkin kamoja. Noh, eipä mulla oo vielä ku voita ja juustoa ja appelsiinimehu, että kyllä ne sinne meni kuitenkin. Muuten keittiö on ihan hyvin varusteltu, siellä on radiokin ja silitysrauta ja tietty siis kaikki välineet haarukoista pannuihin. Seinällä on myös joku ”jobs to do” lista, missä lukee mm. plants, towels, paper. Täytynee selvittää, että onko täällä jotku viikottain vaihtuvat siivousvuorot vai miten se toimii.

Vaikka Sveitsi onkin mukava maa, niin pari asiaa jo tiedän, mihin en tuu täällä tottumaan:
1) Peitto ilman kunnon pussilakanaa. Miten ihmeessä tollasen lakanan saa pysymään yöllä paikoillaan??
2) Juustohöylättömyys. Ei tykkää sentin siivuista.
Toisen päivän aamun lisäys: Mutta mitä ihmettä! Kaapista löyty juustohöylä, kun olin jo kiltisti pari kertaa veitsellä leikannu sentin siivuja! Onko täällä ollu suomalaisia ennenki?

Täältä kämpästä oon tavannu toistaseks nämä: mun varsinainen kämppis Patricia, joka puhuu äidinkielenään saksaa. En oo vielä ihan varma, että onko saksalainen vai sveitsiläinen, mutta eiköhän se selviä. Toinen oli kiinalainen, mutta en nyt just muista nimeä ja kolmas on tohtoriopiskelija Victoria Espanjasta, joka ei osaa saksaa ja yks poika myös kävelly vastaan. Ihan mukavilta kuitenkin vaikuttivat kaikki. Tän lisäks pitäis ainaki yks Sri Lankalainen olla ja ilmeisesti vielä joku sveitsiläinen. Selvitellään.

Mutta, eiköhän tämä sepustus riitä yhdelle päivälle, ihme, jos kukaan jaksaa lukea. Odottelen, että koska Ansu soittais. On ollu päivän Neuchatelissa ja sano, että soittaa mulle, kun tulee sieltä, että josko nähtäis. Kello on nyt jo 19.30 kuitenkin, että eiköhän se kohta. Tuskin kovin myöhään meillä tänään kuitenkaan, ainakaan toivottavasti, menee, kun väsyttää niin paljon. Matkustaminen on mukavaa, mutta rankkaa.

Äiti lähetti viestin, että ”muista levätä. ja siivota.” Kyllä äiti. Miksen muistaisi?

Tässä vielä kuva mun huoneesta (tosin sisustus on jo vähän muuttunu ja muuttunee vielä matkan varrella) :

Lähtösäätö käynnissä

2007-03-07T15:58:00.000+01:00

Nyt on tavarat pakattu. Ainaki melkeen... Noh, ainaki laukku on täys! Oon yllättänyt itseni olemalla ajoissa, lähtöönhän on vielä 1 1/2 vuorokautta. Tosin huomisilta meneekin Timon kanssa eikä pakkaillessa, joten siihen ei voinut jättää. Mutta kuukaus sitten näin unta, että lento lähtee tunnin päästä enkä ollu vielä alottanukaan pakkaamista saati sitten, että oisin ollu lentokentällä :D Onneks ei sentään noin.

Hauskaa on vihdoinkin päästä lähtemään, kavereiden blogeja on tähän mennessä joutunut kateellisena lukemaan, kun tammikuussa lähteneiden vaihto on jo kohta puolessa välissä. Ansukin, joka myös HSE:stä Berniin matkustaa, on ollut siellä jo pari päivää. Kohta minäkin!

Mutta... Jatkan kirjoittamista sitten Sveitsissä. Jos saan paikallisessä kämpässä netin toimimaan ja adapterin hankittua perjantaina, niin varmaankin jo viikonloppuna päivittelen seuraavan kerran, muutoin menee ensi viikolle. Ja jos kamera sattuisi saapumaan postissa huomenna, niin kuviakin voin jo pian teidän iloksenne latailla. Muutoin saatte odotella kuvia pääsiäiseen asti, jolloin Timo tulee käymään ja voi tuoda kameran tullessaan.

Bis bald!

Lentoliput ostettu, muu vielä vaiheessa

2007-01-10T08:38:00.000+01:00

Tänne kirjoitan vaihdostani Universität Bernissä, joka siis sijaitsee loogisesti Bernissä, Sveitsissä. Matkaan on nyt vielä kaksi kuukautta miinus päivä, mutta päätinpä silti tehdä tilannekatsauksen. Ostin juuri lentoliput ja tuli ihan matkustusfiilis :)

Lähtö on siis 9.3. klo 10:10 Helsinki-Vantaalta, Blue1:lla. Lento on Zürichiin, josta junamatka Berniin kestää noin tunnin -toivottavasti löydän perille.

Mutta en kirjoita tässä sen enempää, saatte tietää sitten matkan päällä. Nyt toimet keskittyvät siihen, että tänään pitäisi saada lähetettyä vaihtoyliopistoon saksan koe ja 15. päivä mennessä liuta muita papereita. Sen verran voin paljastaa, että solukämppä mulle on jo varattuna, että se on hoidossa. Toivottavasti muutkin asiat sujuu suuremmitta huolitta.

Nyt saksan kokeen pariin.