Summerwine -Ville Valo feat. Natalie Avelon

Mä en vaan pääse yli siitä, että Ville Valo laulaa täällä kotiviinistä! Kävin äsken lämmittämässä ruokaa ja eiköhän sieltä kuulu jälleen "oooh, summerwine".

Kattokaa ite:
http://www.youtube.com/watch?v=G_LqHaCnKOc
(en osaa linkittää sitä suoraan tähän... Eevis, kerro :D)

Kirjottelen oikeen tekstin sitte myöhemmin, nyt aattelin lähteä syömisen jälkeen Stöckackerin maauimalaan köllimään. Viime viikosta torstaihin vesi oli lämmenny +15 asteesta +18 asteeseen, täytyy mennä tsekkaamaan oisko nyt enemmän?

W. Nuss vo Bümpliz ja muita hittejä Sveitsistä

d' w. Nuss vo bümplizisch

schön win es Füür i dr Nacht

win e Rose im Schnee

we se gseh duss in Bümpliz

de schlat mir mys Härz hert i Hals

u i gseh win i ungergah

Oon hinkunu kuultavakseni sveitsiläistä musiikkia ja kyllä kannatti. Eilen odotus palkittiin ja sain Pascalilta (Martinin kautta, herra kun on kotiseudullaan Wallisissa radiossa töissä) cd:llisen sveitsiläisiä hittejä, yhteensä yli 140 biisiä. Biisi nimeltä "W. Nuss vo Bümpliz" ei voi olla muuta ku hyvä! (asun bümplizissä) Tai "Chnoblöich-Pizza". Tottakai levyltä löytyy pari hittiä myös Sveitsin euroviisuedustajalta DJ Bobolta. Suurin osa kamasta joko jotain jodlauksen tapasta kansanmusiikkia ja loput sitten kunnon poppista -niin poppia kuin poppi vain voi olla.


Eilen yritin lukea Telekooperation-kurssin itseopiskelumatsuja samaan aikaan, ku kuuntelin musaa, mutta ei vaan onnistunu, ku nauratti koko ajan. Onkohan suomalainen musa yhtä lystikästä ulkomaalaisten mielestä? Nytkin musa soi. Helppo tapa saada hymy naamalle :)


Tästä on alkanu tulla tapa, että aina viikonlopun jälkeen lisäilen tänne kuulumisia. Johtuneekohan siitä, että maanantaisin tietää, että pitäis tehä kouluhommia, jotka ei sitten oikein inspaakaan? Meibi. Mutta mitä sitä tapojaan muuttamaan eli tässä jorinaa viime viikosta


Kävin keskiviikkona pitkästä aikaa Les Amisissa. Ongelmana on se, että kaikki haluaa nähdä ihmisiä, mutta kukaan ei tykkää Les Amisista paikkana. Joten osa käy siellä siitä huolimatta ja osa ei tuu ollenkaan. Pitäis keksiä joku vaihtoehtoinen mesta, minne ihmiset menis mielellään. Täällä kämpilläkin vois ihmisiä tavata, mutta 1) tulee hulluks, jos ei poistu välillä Bümplizistä 2) keskustassa asuvat ei jaksa matkata tänne. Eniveis, pelasin siellä elämäni eka kertaa pöytäfudista. Olin melko surkea =) 10 minsaa ennen lähtöä Martin ilmesty paikalle. Oli kolmatta kertaa pyöräilemässä graduaan pakoon, miehellä on 1 viikko aikaa ja puolet vielä kirjottamatta. Kuulostaa hyvältä…

Täällä oli keskiviikkona sandsidella (=köyhällä puolella, ite asun goldsidella eli rikkaalla puolella, ku oon niin rikas, NOT!) vesivuoto. Vettä oli 1. kerroksessa 10 senttiä lattialla ja alakerrassa myös… Kaikki sen puolen vessat ja suihkut suljettiin, ettei se vesi valuis sinne. Kävi sääliks talonmies Mr. Grimmiä, kun joutui kuivaamaan sitä pahan hajusta vettä koko yön. Oli siellä vielä silloinkin, kun 12 aikaan tultiin Les Amisista kotiin.

Torstaina oli ESN:n järkkäämä Euro Dinner. Kaikkien piti tuoda sinne jotain ruokaa omasta maastaan jaa minä, Liisa ja Laura leivottiin korvapuusteja, oli aikas hauskaa leipoa piiitkästä aikaa. Mä taisin olla ainoo, joka oli ylipäätään joskus niitä leiponu ja kaikki muisteli, että: "meidän äiti tais laittaa tähän tässä vaiheessa tätä ja tätä". Ihan hyviä niistä tuli, vaikka ei löydetty kaardemummaa ja haisteltiin maustehyllystä, että mausteneilikka tuoksuu piparille ;) Ja vaikka toisesta pellillisestä tuli vähän tummia, kun mut jätettiin niitä vahtimaan ja meikkailin samalla... Anselmi pääs helpolla ja toi salmiakkia.

Ruokaa oli montaa sorttia, joten nälkä ei kyllä jäänyt. Tuli ihan kotoinen fiilis, kun söi ruotsalaisten tuomaa näkkileipää kallen kaviaarilla ja kananmunilla. Nam! Vaikea kuvailla, mutta ihan Suomi-olo. Se oli mun absoluut feivorit.

Jälkiruokapöytä. Siellä meijän korvapuustitkin. Näyttääkin korvapuusteilta:


Monien kanssa oltiin puhuttu, että lähettäis vielä baariin illan päätteeksi, mutta enimmät päättikin lusmuta, tekosyystä jos toisesta. Jotkut kotiin ja jotkut parempiin bileisiin jonkun miehen takia... Pienellä porukalla kuitenkin hengailtiin terassilla yli puoleenyöhön, jonka jälkeen meijän piti lähteä ja jatkettiin yhen järkkärin, Brunon, kämpille. Tässä vaiheessa Martin ja Pascalkin liittyivät seuraan. Melko myöhään tais mennä. Taksilla tultiin kotiin. Perjantaina oli nukkupäivä.

Tässä kuva tehopakkaus Martinista. Martinin seurassa ei oo tylsää! Ollut vaihdossa meidän koulussa:




Lauantaina lähdettiin Ansun kanssa Liechtensteiniin. Se on melko pieni paikka. Jos ei jo tiedetty, ni tuli ainaki todettua. Eikä hirveesti nähtävää, tältä näytti 5000 asukkaan pääkaupunki:




Paljon mielenkiintosempaa on maan historia. Tiesittekö, että kuningassuku ei alunperin asunut Liechtensteinissa vaan Wienin lähistöllä vaan muutti omistamaansa maahan vasta myöhemmin? Tai että perhe on rikkaampi kuin Englannin kuningassuku 3,3 miljardin omaisuudellaan? Tai että viimeisessä sodassaan maan 80 sotilaasta yksikään ei kuollut vaan saivat yhden italialaisen kaverin mukaansa ja palattuaan heitä oli 8i? Nyttemin armeija on syystä tai toisesta lakkautettu....



Kivuttiin vielä kattomaan linnaa ja sieltä maisemat olivat taas sveitsimäiset:






Matkalla metsässä oli söpö keväinen alppipuro:


Tässä kuva linnasta. Ei päästy sisään, kun hallitsijat asuu vielä linnassa. Eikä ees nähty prinssiä:


Linnareissun jälkeen päätettiin kävellä takasin Sveitsiin. Näin tehtiinkin. Aikaa meni jonnin verran, muttei liikaa. Vaikka piti kävellä 2 kaupungin läpi kolmanteen.

Tässä kuva Liechtensteinin ja Sveitsin rajalta:


Koska Liechtensteinissa aikaa kului vain muutama tunti, tehtiin vielä extemporematka St. Galleniin. Kaunis, vanha pikkukaupunki sekin. Tässä huono kuva St. Gallenin jättimäisestä katedraalista:


Lopuksi käytiin vielä terassilla yhdellä. Löydettiin jätskilistalta spagettijätskiä. Teistä ei ehkä hauskaa, mutta siinä vaiheessa, kun ei oo koskaan nähny spagettijätskiä ja on kuullu kahen ulkkarin hokevan jokaisen tapaamansa ihmisen kanssa spagettijätskistä, niin se on melko hauskaa.


Siinäpä se. Tänään taas luentoja, vaikka ulkona paistaa arska.

Huh hellettä!

Jälleen on yksi viikonloppu ohi. Torstainahan se jo käytännössä alkaa, kun on viimeset luennot. Tosin iltapäivällä koitin vielä saada jotain koulujuttuja tehtyä. Enpä oikeestaan saanu… Perjantaina oli tarkotus mennä mäkeen, mutta se sitten jäi erinäisistä syistä ja sen takia silloinkin koitin jotain saada aikaseks, mutta enpä sitten saanu… Enkä lähettyä mitään paikallista pikkukaupunkia kattomaan, mitä olin sitäkin harkinnu. Rehellistä laiskottelua siis.

Perjantai-iltana sitten vihdoin edes jotain tapahtui, kun oli argentiinalaisten järkkäämät latinobileet. Hauska idea! Ne oli tehny myytäväks drinksuja (caipirnja, tequila, viskikola, sangria...) ja koristellu paikkoja ja musa soi. Ei tosin oikeen sellanen, mikä on mun kuva latinomusasta vaan enimmäkseen jotain housea/tecnoa, mistä en ite kyllä välitä. Mutta oli kivaa, kuten aina, kun on kivoja ihmisiä. Ollaan iteki suunniteltu Suomibileitä: sitsiä, vappupiknikiä ja kolmoskierroksen korvaajaa ysikierrosta, heh.

Tässä ainoa mun kamerasta löytynyt semijärkevä kuva (täytynee varastaa facebookista lisää). Phil, Laura, Felicity, Minä ja Minna:

En tienny, koska menin nukkumaan, mutta 5:20 olin Timolle skypeen kirjottanu. Eli lauantain aurinkoinen päivä meni mukavasti nukkuessa. Mitä nyt illalla kävin käveleskelemässä ja kattelemassa Bümpliziä elikkäs tätä aluetta, missä asun. Yllättäen, kun yhen kadunkulman käänty, ni ei ollukaan näitä kerrostaloja vaan nättejä pikkutaloja. Kivaa! Lopulta päädyin jonneki autokauppa-alueelle, missä oli mm. Porscheliike ja Intersportin outlet. Täytyy joku päivä tehä tutkimuksia toiseen suuntaan.

Sunnuntaina oltiin sitten laskettelemassa Engelbergissä Anselmin ja Felicityn kanssa. Herätys oli tähänastisista aikasin, 5:20! Ja heräsin jo 5:10, ku olin nukkunu aika rauhattomasti… Mutta kannatti, koska vaikka lämpöä kaupungissa oli +26 (!), ni lunta riitti yllättävän paljon. Uus 140cm Burton Feelgood-lauta ja kengätkin toimi loistavasti ja mäessä oli mahtavaa. Ei malta oottaa, että pääsee uudestaan laudalla viilettämään samanlaisessa säässä!

Luzernissa oli kummallakin matkalla pitkä stoppi ja sinne täytyy kyllä palata. Sveitsiläinen Pascalkin tänään sanoi, että jos jonkun kaupungin täällä haluaa nähä, ni kannattaa matkustaa sinne. On kuulemma kauniimpi kuin Bern, vaikka ite tykkään kyllä Bernistäki tosi paljon.

Tässä kuva Luzernista:

Kuva Engelbergistä, Klein Titlis -vuoren huipulta (3028m). Titlis-nimelle tuli pari kertaa hymähdettyä, mutta näkymät olivat jälleen huikeat:

Felicity ja Minä laskemassa. Melko pinkki olin pelkässä fleecessä, jossa laskin, kun oli niin kuuma. Ja illalla oli naama yhteensopiva:

Niin, tänään siis näin koulun jälkeen Pascalin ja se näytti mulle Gurtenin. Gurten on sellanen iso kukkula Bernissä, minkä päällä on sellanen iso Kaivopuiston tapanen puisto, missä ihmiset pitää piknikkejä kesällä ja siellä järjestetään ainaki yhet isot festaritki. Mentiin sinne bergbahnilla ja kiivettiin vielä näköalatorniin. Sieltä näkee hyvin koko kaupungin ja kauemmaski. Bongattiin mm. Bümpliz. Sen jälkeen käytiin siellä olevalla terassilla kokiksella ja päätettiin kävellä 20-30 minuutin matka alas toiselle puolelle vuorta. Jännä kulkea metsässä ihan kaupungin vierustalla. Oli hauskaa! Ja tuli puhuttua paljon saksaakin jopa.

Näkymä Bernin keskustasta Gurtenin näköalatornista kuvattuna. Talot aika paljon pienempiä kuin Rosengartenista kuvattuna:

Ja Pascal poseeraa. Yksi parhaista tyypeistä, jonka oon täällä tavannu:

Pääsiäinen Timon kanssa

Kyllä hymyilytti viime torstaina, kun herätyskello ei soinu kahdeksalta olevan International Marketing-luennon vaan sen takia, että piti lähteä hakemaan Timoa Zürichin lentokentältä. Sitä oli odotettu! Neljä viikkoa on pitkä aika, kun näkemisessä ei oo aikoihin ollu taukoa ku korkeintaan pari päivää. Ikävä oli siis kova, vaikka olikin tapahtunut paljon uutta ja ties, että pääsiäinen on ihan oven takana.

Torstai vietettiin sitten Zürichissä, kun kerta siellä oltiin. Lonelyplanetin olin tietysti unohtanut kotiin, kun illalla sängyssä sen muistettuani en jaksanut enää nousta laittamaan sitä laukkuun, joten kiertelimme kaupunkia ilman opasteita. Kartta sentään tourist officesta hommattiin. Zürichistä en ollu etukäteen paikallisilta paljoakaan positiivista kuullut, vähän sama kuin Suomessa muualla asuvat ei tykkää helsinkiläisistä niin täällä ei tykätä zürichiläisistä: ”kaikki kulkee nenä pystyssä ja puku päällä”. Noh, nyt ymmärrän niitä vähän paremmin, sillä pääkatua ympäröi liikkeet, joiden tyyliä kuvaa hyvin esim Chanelin. Niitä kivoja pikkukauppoja löytääkseen, joista minä ja Timo tykätään, täytyy mennä sivummaksi. Tän takia kummatkin tykätään esim Bernistä enemmän. Zürichissä kierreltiin muutama tunti, mutta jo neljän aikaan päätettiin lähteä kohti Berniä, koska kumpikin oli aika väsyjä. Timo oli edellisen yön viettänyt lentokentällä ja iteki olin nukkunu melko vähän.

Tässä kuva Zürichin maamerkistä Grossmünsteristä:

Illalla vähän aikaa mun kämpillä rauhotuttuamme mentiin sitten kuitenki Teresen luo etkoilemaan Suomi-Ruotsi-Sveitsi-porukalla Spring Party bileitä ja oli oikein hauskaa. Kuvassa porukkaa etkoilta:

Vaikka etkoilla olikin hauskaa, mutta itse bileet olivat todellinen pettymys. Oltiin hyvällä porukalla ja melkein missä vaan olis ollu hauskaa, pois lukien Prestige. Ulkona jonoa ei ollut ollenkaan, mutta kun olimme maksaneet 15 frangia sisään pääsimmekin 30 metriä pitkään narikkajonoon, jota hoisi 2 miestä: toinen rahasti ja toinen sulki takkeja ja vei pois. Enimmät jonottajista 15-18-vuotiaita, vaikka piti ollla opsikelijabileet tiedossa. Mä sitten otin Timon takin ja Timo lähti hakemaan juotavaa. Kun oltiin saatu takit puolen tunnin jonotuksen jälkeen naulakkoon, lähettiin kattomaan baaria ja 40 asteen lämmön lisäksi näkymä oli tämä:

Olin kuullut, että paikka on iso halli, mutta todellisuudessa paikka ei suomalaisessa mittakaavassa mikään iso ollut, berniläiseksi baariksi kyllä. Paikka oli AIVAN tupaten täynnä eikä varmasti täytä mitään paloturvallisuussäädöksiä. Ei toivoakaan päästä tosta portaita pitkin alas, mistä otin kuvan. Muut sitten ilmoittivat lähtevänsä pois, joten minä jäin venaamaan Timoa, kun en saanut Timoa kännykällä kiinni. Lopulta bongasinkin Timon baarin toiselta puolelta jonottamasta edelleen juotavaa 40 minuutin baarissa olon jälkeen ja kerättyäni aikani rohkeutta sukelsin väkijoukkoon ja sain kuin sainkin Timon käsiini ennen kuin ehti kadota. Muut jatko vielä muualle baariin, mutta me todettiin, että tää 34 frangin turha reissu saa riittää.

Perjantaina herättiin illan epäonnistumisesta huolimatta ilosina ja matkattiin sitten kohti Fribourgia, jossa asuu Timon Saksassa vaihdossa tapaama Celine. Celine kierrättikin sitten meitä ympäri kaupunkia, tällä kertaa en juuri jaksanut kuvia räpsiä, kun tuli se melko perin pohjin Ansun kanssa silloin ekana viikonloppuna jo koluttua. Vaan yks luostari oli tällä kertaa uutta. Oli kuitenkin mukavaa, sää oli hieno, pysähdyttiin välillä bisselle ja illalla mentiin vielä terassin kautta syömään, mitä muutakaan, kuin juustofondueta. Namnam! Johan siinä olikin käveleskellessä meinannut kalorit kulua… Viimeisen olusen (tai Timon olusen ja mun ja Celinen jääteen, olut kun ei kuulemma oikeen sovi fonduen kanssa, mitä Timo ei tietenkään uskonut) lähdettiin sitten kotia ja päästettiin Celine hakemaan poikaystäväänsä juna-asemalta.

Tässä Celine ja Timo herkuttelemassa perinteisessä sveitsiläisessä ravintolassa:

Lauantai vietettiin kokonaan Bernissä. Ostettiin mulle vihdoin ulkoinen kovalevy sen varalta, että tää kone hajoaa taas, ja uus muistitikku avaimen mukana kadonneen tilalle, mutta lähinnä pyörittiin markkinoilla ja ostettiin herkkuja piknikeväiksi. Nähtävyyksiäkin kateltiin ja niistä paras oli paketissa olevan Bundeshausin edessä olevat rändomilla toimivat suihkulähteet, joissa oli lapsia leikkimässä. Tuota tyttöä seurattiin varmaan puoli tuntia ja naurettiin kippurassa:

Kuvassa suihku on matala, mutta kohosivatpahan välillä monen metrin korkeuteen. Ja totta kai Timosta oli hauska yrittää tunkea Maija myös kastumaan...

Tässä kuva torilta kojusta, mistä ostettiin myöhemmin tryffelibrietä ja oliiveja:

Sitten lopulta mansikat, shampanja tryffelibrie, kolmen sortin oliivit ja patonki kourassa matkattiin kohti Rosengartenia piknikille. Oli kuuma! Lepposta. Ainakin muuten, paitsi että meinattiin saada koko ajan vieressä pelanneiden poikien jalkapallosta päähän… Ja me kun siirryttiin siihen istumaan, ettei saatais 5-vuotiaan pojan pallosta päähän. Se ois ollu ehkä turvallisempaa.

Timo näyttää, miten auringossa kuuluu lötviä. This is life!:

Aren´t we a cute couple :)

Illalla hengailtiin sitten Fellergutin alakerrassa aluksi Liisan ja Liisan poikaystävän Samin, joka tuli tänne viime viikolla loppukevääks hengailemaan, kanssa ja loppuillasta sitten vähän muittenkin kanssa, jotka sattu seuraan liittymään. Baariin oltiin lähössä ja osa lähtiki, mutta missattiin sitten juna. Illan aikana ehdittiin kuitenkin maistaa muun muassa liettualaisten versiota tequilasta: syödään vodkashotin päälle sitruunaslice, joka on puoliks kuorrutettu kahvipuruilla ja puoliks sokerilla. Siis kahvilla?? Ja sitruunaa ei siis vaan maistettu vaan se pistettiin tietysti kokonaan suuhun ja nielastiin. Melkosta. Tosin tykästyin kyllä siihen enemmän kuin tequilaan...

Sunnuntaikin hengailtiin vielä Bernissä. Törmättiin junassa Felicityyn ja Felicityn poikaystävään Alexiin, joka oli täällä käymässä ja olivat menossa joen päällä olevaan kahvilaan. En kuunnellu kuitenkaan ohjeita sinne kunnolla, kun ei oltu sinne menossa, vaikka kivalta paikalta kuulostikin. Käytiin niinkin luksuspaikassa kuin Burger Kingissä syömässä ja lähettiin käveleskelemään pitkin kaupunkia. Kas kummaa päädyimme lopulta Casinolle, josta Felicity oli aiemmin puhunut ja päätettiin sitten kumminkin kattoa josko löydettäis se kahvila, mistä ne puhu. Ja löydettiinhän me! Mentiin sitten sinne kahville ennnen kuin jatkettiin matkaa.

Oltiin lauantaina sovittu Liisan ja Samin kanssa, että grillataan ja niinpä myös illalla teimme. Grillimestareina toimivat tietysti Timo ja Sami, minä ja Liisa katottiin vierestä:

Tältä grilli näytti parhaimmillaan:

Tän verran mun lautasella oli sapuskaa ja muilla saman verran:

Meillä oli siis parsaa, maissia, perunasalaattia, normisalaattia, tiikerirapuja, raakamakkaraa ja possua. Ja tietysti viiniä ja kaljaa. Oli melkosen luksusta! En kyllä oo ikinä syöny noin hyviä rapuja tai makkaraa. Jäi vielä ylikin ruokaa niin, että sai mm. Laurakin osansa ruoasta, kun sattui kävelemään oikeeseen aikaan paikalle.

Kuultiin Lauralta myös, että ykköskerroksessa pitäis olla bileet, kun Villellä oli viis kaveria kylässä ja mentiinkin sitten grillailun jälkeen kattomaan, että mikäs siellä on meininki. Hengailtiinkin siellä melko suomalaisessa porukassa, vaikka oli paikalle muutama muukin eksynyt. Meitä oli siellä yhteensä 13 suomalaista! Huh. Päädyttiin sitten Vielä 11 suomalaisen ja 1 amerikkalaisen kanssa eteenpäin, kun ei kerta edellispäivänä oltu baariin menty. Oli hauskaa! Eikä meitä ees heitetty pihalle, niin kuin Ville & co oli tammikuussa muutamaan kertaan heitetty. Olivat kuulemma tanssineet häkeissä liian villisti…

Maanantaina heräsin siihen, kun Timo pomppas sängystä ylös ja ilmotti, että ”nyt lähetään Thuniin”. Olin vähän äimistynyt ja unenpöpperöinen ja ihmettelin, että mikä sille nyt tuli… Yleensä kun sitä ei saa sängystä ylös sitten millään. Noh, Timo sitten selitti, että joku Villen kavereista oli edellisiltana kertonut sen olevan hieno paikka ja näyttäny valokuvia. Itse muistin vain sen osuuden, että kaveri oli joutunut siellä baarissa elämänsä ensimmäiseen dance battleen… Noh, mutta siinä vielä vähän aikaa ”aikasta! (=11) herätystä vastustelleena nousin sitten lopulta sängystä ja päästiin lähtemään.

Thun oli mahtavan kaunis paikka. Tai, ensin käveltiin väärään suuntaan ja nähtiin vaan autokorjaamoja, mutta käännyttyämme ympäri, niin oli kyllä paikalle tulon arvosta! Myöhemmin selvisi, että myös alkuperäsessä suunnassa ois lopulta tullu iso kartano vastaan, minkä pihalla ois ollu hieno piknikmesta, mutta kuitenkin. Kateltiin joella uiskentelevia joutsenia (”ankka” Timon sanoin) ja muita sorsan tapasia (”punanokka-ankka” jne) elukoita ja käytiin vierailemassa paikallisessa linnassa. Sen jälkeen käveleskeltiin joen vartta järven rannalle. Siinä vaiheessa jalat oli niin poikki, että otettiin laiva takas keskustaan. Ensin mietittiin Spieziin sillä menoa, mutta vika laiva ei kulkenukaan ku vasta toukokuussa. Harmi… Mutta mentiin sitten syömään italialaiseen ravintolaan, Timo pizzaa ja minä kasvisapastaa, ku en tajunnu, että pepperoni on täällä paprikaa eikä metukkaa .

Kuva Aaresta Thunin keskustan kohdalla:

Maisemia linnan tornista kuvattuna:

Tällaseen paikkaan mä haluan muuttaa. Järvi, jossa uida ja purjehtia ja vuoret joissa vaellella ja lasketella:

Tässä vielä kuva keskustasta ja linnasta. Melkoinen satulinna ulkoapäin:

Iltaa en sitten halua muistella. Tultiin kotiin ja huomasin, että mulla ei ole avainta! Repun tasku, jossa oli ylimääränen remmi laudan kiinnistystä varten ja avain oli tyhjä. Perkele. Maanantai oli siis toinen pääsiäispäivä ja lisäksi kello oli kaheksan, joten office ei todellakaan ollut auki. Ja arvatkaa löytyykö herra talonmiehen numeroa mistään päin taloa? No ei… Se oli sitten yö sohvalla tiedossa. Noh, sohva oli ihan mukava, ite en vaan saanu nukuttua, kun olin koko ajan varuillani telkkaria kattomaan tulevien varalta. Vika tuli klo 2. Lisäks olin varuillani varmaan sen takia, että olin juuri kuullut talossa kulkevasta ahdistelijasta… Tai siis itsensäpaljastelijasta pyykinpesuhuoneessa. Nice.

Noh, aamulla noustiin ylös, kun siivojat tuli siivoomaan tv-huonetta ja klo 8 sain uuden avaimen. Myöhemmin perässä seurasi lappu, että ”pidä huoli avaimesta, meillä ei ole enää varakopioita”. Tosi kiva. Jos oon kuukaudessa hukannu kaks avainta, ni miten hitossa pidän 3 kuukautta huolta yhdestä? Voivoi… Yritetään…

Tiistai oli Timon vika päivä täällä ja vietettiin se ihan Bernissä. Kaupat oli jälleen auki, joten kierreltiin kaupunkia, vaikkei hirveesti shoppailufiilis ollukaan. Täällä on kuitenki sellasia hauskoja pikkukauppoja, joita on hauska katella. Timo halus totta kai pariin viinikauppaan ja lisäks käytiin kattomassa pyöriä, kun Timo ainakin ja pienellä todennäkösyydellä minäki meinaan sellasen ostaa. Eksyttiin myös Starbuck´sin frappucinoa juodessa oivaltamaamme lautakauppaan ja päädyin ostamaan itelleni lumilaudan. Hups. Tai noh, puolittain tahallista se oli, oon haaveillu uudesta laudasta jo pari vuotta ja nyt sain sellasen puoleen hintaan. Nice! Laudan alkuperänen hinta oli siis n. 850 frangia ja nyt sain laudan, siteet ja kengät 700 frangilla. Ei paha. Nyt kun vaan ehtis vielä mäkeen ennen ku lumi on poissa. Jotenki sellanen fiilis, että lumi ei tykkää 23 asteen lämpötiloista, mitä täällä on nyt ollu. Hassua on, että ostin 5cm pitemmän laudan ja 2 numeroa pienemmät kengät, ku vanhat. Mutta ne oliki isoja.

Ilta hengailtiin Timon kanssa ihan kotona. Ravintolan sijasta, kun päätettiinkin ostaa markkinoilta namnam tuorepastaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja maistu kyllä überhyvälle. Pelailtiin vielä Catania muutama matsi (musta tuli maailmanmestari btw ;)) ja puoli kahen aikaan mentiin nukkumaan.

Keskiviikkoaamu olikin sitten haikeeta, kun piti lähteä viemään Timoa lentokentälle. Nyt ei nähä 3 kk:een ja on enemmän ikävä kuin ennen Timon tuloa. Vaikka mun periaate on aina ollu, että vaihtoon ei kuulu lähteä parisuhteilemaan, niin mieli alkaa kummasti muuttua :) Mutta eiköhän tää 3 kuukautta hujahda yhtä nopeesti kuin ensimmäinenki. Harmi vaan, että nyt joutuu lomailun sijaan myös opiskelemaan.

Lautailua ja Lausanne

Perjantai oli jälleen odotettu vapaapäivä, jota ei taaskaan käytetty nukkumiseen vaan herätys tuttuun tapaan klo 6.00 ja juna-asemalle, josta suuntasimme tällä kertaa Interlaken Ostin kautta Meiringen-Heilibergin rinteille. Junassaoloaika kätettiin tehokkaasti nukkumiseen, kuten kuvassa Anselmi ja Elin näyttävät:


Jossain vaiheessa pidettiin kuitenkin silmiä myös auki ja maisemat oli melko hulppeat:


Päästiin hyvin perille, toisin kuin Argentiinalaiset, jotka olivat menossa laskettelemaan ensimmäistä kertaa elämässään. Eivät sitten osanneet vaihtaa junaa ja päätyivät Gstaadin sijasta Italiaan! Mulla oli melkosen hauskaa, kun kuulin tarinan :D Eihän niillä ollu edes passeja mukana, mistä poliisit vähän valittelivat. Kondyktöörien avulla pääsivät kuin pääsivätkin sitten Gstaadiin, mutta vasta klo 14... Päättivät sitten luntastaa lippunsa vasta tänään sunnuntaina paremmalla onnella.

Meillä sen sijaan ei tällä kertaa viime viikon pilvistä ja sumusta ollut tietoakaan, vaan vaikka fleecen jätti takin alta pois, niin meinasi paahtua. Paikan päällä olleet lämpömittarit näyttivät, että ilma tuntuu auringon takia +20 asteiselta (oikea lämpötila oletettavasti pari astetta plussan puolella) ja niin kyllä tuntuikin!

Rinteet oli aamulla melko kovia, mikä aiheutti sen, että välillä tuntu, että lauta hallitsee Maijaa eikä Maija lautaa. Minä kun en todellakaan mikään huippu tuon läpyskän kanssa ole. Mutta päivän mittaan rinteet onneks suli ja oli ihan mahtavaa! Vielä eilenkin tiesi olleensa mäessä, kun jalat oli ihan jumissa ja poskia kuumotti koko päivän, kun olivat vähän saaneet aurinkoa.

Tässä maisemakuvaa ensimmäisestä gondolista. Tän jälkeen matkustettiin vielä toisella, jotta päästiin kunnon rinteisiin ja sieltä vielä tuolihissillä huipulle:


Näkymät oli aivan mahtavat! Oliko ikävä Suomen rinteitä? No ei! Katsokaa itse:


Ilma oli niin lämmin, ettei lounaallta takkia todellakaan tarttenu. Totesin, että sveitsiläinen ruoka on kummaa. Ite söin makaronia kastikkeella, jonka päälle tungettiin omenamuussia (oli muuten hyvää!) ja Anselmi söi keittoa, jossa oli pannukakun palasia?? Kuvassa siis Terese, Ansu, Linn ja minä:

Klo 16 ja päivän laskemisen jälkeen ei oltu yhtään pirteempiä kuin aamulla, mutta tällä kertaa oltiin väsyneitä hyvällä tavalla onnistuneen ulkonaolopäivän jälkeen:


Illalla oli vielä suomalaisen Sampan läksiäiset täällä Fellergutissa, 1. kerroksessa, ettei vieläkään liikaa tulis nukuttua. Onneks tajusin lähteä sieltä jo semiajoissa kuitenkin.

Eilistäkään ei nukkumiseen turhaan käytetty vaan herätyskello soi 6.30 ja ei kun juna-asemalle ja ESN:n (Erasmus Student Network) järkkäämälle retkelle Lausanneen, puoltoista tuntia etelään, Genevejärven pohjoisrannalle.

Illalla keli muuttui ja bileiden aikaan Bernissäkin sato lunta. Tältä näytti alkumatka junan ikkunasta. Ilmeisesti tuotiin lumi Suomesta mukanamme:


Maisemat oli kauniit ja leikittiin japanilaisia turisteja. Kuvassa Minna, Felicity (australia) ja Laura (liettua):

Myöhemmin sää kuitenkin muuttui tällaiseksi. Beautiful!:

Perille saavuttaessa tiedossa oli ensin kaupunkikierros. Itse valitsin saksankielisen ryhmän, saksaahan tänne on tultu treenaamaan ja aloin katumaan, kun ukkeli alkoi puhumaan jotain bussilla kiertämisestä. Tämä kun ei kuulunut hintaan, ESN:n edustaja kun oli olettanut, että kävellään. Noh, loppujen lopuksi ei saatu ryhmälippua hankittua, kun se pitää tilata etukäteen ja kierrettiin kävellen. Meille selvisi myös, että ukkeli olisi halunnut kiertää bussilla vaan sen takia, että on ite liian vanha kävelemään. Just. Hankkis toisen ammatin.

Tässä puolalainen Natalia, minä ja Laura:

Kaunis puutarha lausannessa:

Nähtiin myös pari parkkihallia, kun mentiin hissillä ylös kattomaan maisemia ja yks metroaseman näkönen ja hajunen juna-asema, kun se oli hepun mielestä niin hieno. Tässä kuva lehmistä, jotka kertovat, että tältä raiteelta menevä juna matkaa maalle:


Nähtiin myös mielenosoitus kirkossa. Tai niin ensin luulin, mutta olikin kuulemma vaan paikallinen konfirmaation kenraaliharjotus:


11.30 nähtiin sitten toinen ryhmä kierroksen päätyttyä ja tulin siihen lopputulokseen, että oli tuo saksankielinen silti ihan hyvä valinta. Enkun kielinen kierros oli tutkinut tunnin (!) yhtä kirkkoa kiertäen joka oven. Ja niille oli myös selvinnyt oppaan nuoruuden menomesta.

Lounaan jälkeen lähdettiin sitten käymään Olympiamuseossa. Matka kesti, kun joka paikkaan piti pysähtyä ottamaan valokuvia. On varmasti aivan mahtava paikka kesällä. Voisinpa itsekin asua tuollaisessa paikassa. Vastarannalla näkyy sekä Sveitsin että Ranskan alpit:

Pysähdyttiin ottamaan myös ryhmkuva. Kuvassa ylärivissä suomalinen, argentiinalainen, minä, Ville (suomi), Laura (liettua), Pedro (argentiina), Phil (usa), Juan (espanja). Felicity (australia), 2 saksalaista, Michael (itävalta) ja alarivissä Anselmi, Maximilliano (argentiina), Inga (liettua), Liisa (suomi), Natalia (puola), Matthew (usa), Rasa (liettua), Minna (suomi), Terese (ruotsi) ja Laura (suomi). Melko kansainvälistä porukkaa siis. Ja Suomi hyvin edustettuna:

Olympiamuseon edessä oli erinäisiä patsaita. Mm olympiakaaret nättämässä kolmiloikan ja pituushypyn maailmanennätykset sekä Paavo Nurmen patsas. Tässä Pedro ja toinen argentiinalainen, jonka nimeä en muista ottamassa Nurmesta mallia:

Sisällä nähtiin mm. erinäisten urheilijoiden asusteita, mitalit kaikista olympialaisista sekä matkamuistoja kaikista olympialaisista. Kivointa oli yrittää bongata Helsinki joka paikasta ;) Löyty mitalit (ne oli pikkusia) ja eka luultin, että ”aha, helsingistä on sitten matkamuistona taskumatti, tulitikut ja tarra”, mutta taskumatti olikin oikeesti vaan taskulamppu…

Tän jälkeen loppu virallinen osuus, mutta me jäätiin vielä kaupunkiin hengailemaan. Minä ja muutama muu, kun ollaan hankittu Gleis 7, joka oikeuttaa meijät matkustamaan kaikilla Sveitsin junilla ilmaseks klo 19 jälkeen iltasin. Ja muutamat muut jäi sitten muuten vaan meijän kanssa hengailemaan. Ensin käytiin nappaamassa vähän lisää purtavaa ja sen jälkeen tiedossa tietysti shoppailua, 4 muun tytön seurassa kun sillä hetkellä olin. Australialainen Felicity on ihan obsessed Zarasta, kun Ausseissa ei sitä oo, joten sinnepä siis suunnistettiin heti ensimmäisenä. Tän jälkeen hengailtiin vielä vähän aikaa isommalla porukalla nurtsilla ja juotiin yhet ja laulettiin juomalauluja

Illalla menin onneks aikasin nukkumaan. Olin nukkunu niin vähän, että oli ihan kumma olo koko päivän. Sen takia en tänään lähteny laskemaan, vaikka osa muista lähtikin, oli pakko saada vähän univelkoja pois. Ja nukuinkin yli 13 tuntia. Olin aikonu pitää ihan saamattoman päivän, mutta Linn lähetti viestin, että haluunko mennä sen luokse kokkailemaan lounasta ja mentiinki sitten Liisan kanssa. Nam! Oli kiva kokkailla yhessä ja ruoastaki tuli paljon parempaa kuin yksin tehdessä. Ylläri…

Nyt olin aatellu kattoa vielä vähän aikaa koulujuttuja, mutta kello on jo sen verta paljon, että taidan vaan oleilla. Ens viikosta tulee rankka, kun ma on normaalien luentojen sijaan yhen kurssin Branding Day, eli samaa kurssia klo 9-16.30 ja ti ja ke normiluentojen lisäks sellasta ”blockveranstaltungia” 13-17. Onneks aion skipata torstain luennot, kun Timo tulee tänne ja jäädään päiväks Zürichiin, jee!