Pitkästä aikaa oon semipirteä. Johtuen ehkä siitä, että en ollu eilen juhlimassa ja nukuin puol kymmeneen. Maanantaina sen sijaan oltiin yliopiston järkkäämällä aperolla, joita paikalliset taitaa harrastaa aikalailla, sillä tais olla neljäs apero, missä oon täällä ollu. Tarkottaa siis tilaisuutta, missä on pikkupurtavaa ja juotavaa tarjolla. Sieltä jatkettiin sitten muutaman vaihtarin ja epämääräsen sveitsiläisporukan kanssa Turnhalleen, joka on sisältä jumppasalinnäkönen iso baari. Oli mukava päästä jubailemaan paikallisten kanssa vähän enemmän vaihteeksi. Tultiin kyllä jo vikalla junalla 23.40 takas kotiin, mutta silti eilen väsytti koko päivän… Yritä siinä sitten kuunnella luentoa HTML-koodauksesta kuuteen asti iltapäivällä (okei, menin kouluun kaheks, ku en jaksanu mennä saksantunnille, ku pyykkikone oli myöhässä myöhästyin junasta. Aattelin ehkä lopettaa koko kurssin).
Meillä oli eilen floor meeting. Sain tietää mielenkiintoisia uusia asioita meijän kämpästä kuten, että täällä pitäis olla vieraspatjoja, mutta ne on kaikki mystisesti kadonnu. Ois ollu ihan mukavaa, että sellasen ois saanu, kun Timo tulee tänne ens viikolla, kun toi mun 80cm sänky on vähän pikkunen ja minä+Timo-yhdistelmä ei. Mutta ihanaa nähä Timpulaa! On iksu. Kuulin kokouksessa myös, että tänne tulee myös uus pöytäfudis eikä kukaan ees tienny, että jossain kellarissa on vanha… Ja paljon muutakin mielenkiintoista meidän talosta selvisi kuten kopiokoneen, lainattavan dvd-soittimen ja videotykin olemassaolo. Siivoojat on ilmeisesti tarkkoja: ne ei tuo uusia lakanoita, jos ei oo viikannu vanhoja oven eteen vaan ne on mytyssä. Oon myös miettiny, et pitääköhän meijän pestä vessa ja suihku ite tällä käytävällä, missä se ei oo kaikille yhteinen, mut ei ilmeisesti, kun tänään tuolla hääräs siivooja –luksusta! Jaettiin meetingissä myös keittiövastuut kevääks: musta tuli toinen paperivastaavista, mikä tarkottaa erittäin vastuullista tehtävää viedä keittiössä syntyvät paperiroskat (esim muroboksit) alakerran paperinkeräykseen. Wow. Muista uusista tuli lasivastaava (pitää pyytää hausmeisterilta avain ja viedä lasipullot ulos lasinkeräykseen) ja pyyhevastaava (pitää pestä keittiöpyyhkeet). Ja mulle selvis myös, että Victorian oven edessä oleva lappu ei oo koriste vaan se tarkottaa, että tällä viikolla on sen keittiönroskisten tyhjennysvuoro. Sellasta.
Niin ja mulle selvis myös, että eihän meitä oo täällä kerroksessa 8 vaan 11 :D Ja mä kun luulin olevani hyvä matikassa... Minä, Patricia (Saksa), Sonya (Itävalta), Nan (Kiina), Wakako (Japani), Sorrauyo (Singapore), Madhu (Sri Lanka), Cynthia (Sveitsi, muuttaa pois), Victoria (Espanja) ja meijän pojat Michael (Itävalta,) Gian (Sveitsi) . Maat ei vältsyy oo ihan oikein, mut ainaki maanosan pitäis olla;)
Kuulin myös mielenkiintosen tarinan mun viereisen huoneen edellisestä asukkaasta. Se oli joululomalla poikaystävänsä luona Genevessä ja oli sitten päättänyt liukua viidennestä kerroksesta kierreportaiden kaidetta pitkin alas! Noh, oli sitten tietenkin kaatunu taaksepäin ja tippunu alas. Ei ONNEKS ollu kuollu, mutta kummatki jalat meni poikki ja kai selässäkin meni jotain. Nyt se on sairaslomalla syyskuuhun asti, ei saa kävellä 3kk:een ja sit pitää opetella kävelemään uudestaan. Älkää ihmiset tehkö tollasta!
Tänään on ollu lepposa päivä. Heräsin puol 10 hitaasti tässä valmistauduin käväsin kaupungilla kattomassa josko löytys hamekenkiä (löysin 30fr:lla! Eli 20 eurolla!), ostamassa printtauspaperia (ku BWL-kirjastossa saa printtaa ilmaseks, jos on oma paperi) ja avaamassa pankkitilin (pankkitili sveitsissä, siistiä!). 14-16 oli päivän ainoa luento ja illalla mennään käymään Les Amisissa, jottei enää huomenna ois semipirteä olo klo 8 luennolla...
keskiviikko 28. maaliskuuta 2007
lauantai 24. maaliskuuta 2007
Luentoja ja vastapainoa
Nyt on jo ensimmäinen kokonainen viikko luentoja ohi. Tältä näyttää lukujärjestykseni tällä hetkellä (hahaa, eihän tosta saa mitään selvää... Maija ja tietokoneet=wrong!! koitan parantaa myöhemmin, nyt ei oo aikaa :)): 
Noiden lisäks mulla on 3 kurssia: 1 nettikurssi, 1 blokkikurssi (luentoja vaan kahtena viikkona) ja 1 kurssi, jonka luennot menee toisen kurssin päälle. Torstaina übungeja (=harkkatunti) on vaan joka toinen viikko, Saksankursseista Berninsaksaa on vaan kolme kertaa ja en vielä tiedä, oonko kaikissa muista loppuun asti, kun on niin paljon tota muutakin, mutta tältä alustavasti näyttää. Mutta noi jos poistaa, niin lukkari ei näytä enää ihan yhtä pahalta. Yhteensä kursseista ainoostaan Internationales Marketing ja nettikurssi, Scheduling, on enkuks, että saksaa tulee harjoteltua. Joskus ymmärtää, joskus taas ei. Rankkaa se on saksaks yrittää keskittyä. Ja silti huomaa, että muut nauraa proffan vitseille ja ite on ihan ulkona. Noh, eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.
Oon kuitenkin ehtiny tällä viikolla muutaki ku koulua, tietysti. Keskiviikkona oltiin keskustan Les Amis-nimisessä pienessä baarissa hengailemassa, kun siellä on joka keskiviikko ESN (Erasmus Student Network)-ilta. Etkoilla oltiin täällä Fellergutissa ja Jake toimi trubaduurina:
Oon kuitenkin ehtiny tällä viikolla muutaki ku koulua, tietysti. Keskiviikkona oltiin keskustan Les Amis-nimisessä pienessä baarissa hengailemassa, kun siellä on joka keskiviikko ESN (Erasmus Student Network)-ilta. Etkoilla oltiin täällä Fellergutissa ja Jake toimi trubaduurina:
Eilen oltiin Anselmin, Linnin ja Elinin kanssa lautailemassa/sukseilemassa Jungfraun alueella:
Herätys oli jo klo 6, kun puol 8 lähti Bernin keskustasta juna kohti Lauterbrunnenia ja piti liputkin käydä ostamassa. 65 frangia (n. 40 euroa) maksoi junaliput ja päivän hissilippu rail ´n´ski-tarjouksena. Kaks kertaa jouduttiin junaa vaihtamaan ja sen jälkeen kiipeemään sellasella pikkujunalla vielä vuorta pitkin ylös Kleine Scheideggiin ja joskus 10 jälkeen oltiin rinteessä. Lunta oli paljon, kun täällä on ollu koko viikko keli nollan lähettyvillä ja on tullu lisää lunta. Keli ois voinu olla parempikin, eteen siellä ei koko aikaa hirveesti nähny:
Oli kuitenkin huippua päästä pitkästä aikaa rinteeseen. Ja vaikka pilvistä olikin, niin silti tosi kirkasta ja illalla kyllä posket kuumotti ”auringosta”.
Tuon jälkeen ei kun ESN:n järkkäämään Welcome Eventiin yhteen yliopiston Mensoista, josta vielä päädyttiin jatkamaan eteenpäin sillä seurauksella, että tänään väsytti ja missasin pyykkivuoron, joka olis ollu klo 16! Heräsin kyllä ekan kerran jo aikasemmin, mutta sitten näytti senkin jälkeen vielä uni maittavan…
Nyt täytyy taas alkaa valmistautua. Minnan ja Stefanin pippaloihin. Tänään vois koittaa olla vähän enemmän ajoissa kotona…
Tuon jälkeen ei kun ESN:n järkkäämään Welcome Eventiin yhteen yliopiston Mensoista, josta vielä päädyttiin jatkamaan eteenpäin sillä seurauksella, että tänään väsytti ja missasin pyykkivuoron, joka olis ollu klo 16! Heräsin kyllä ekan kerran jo aikasemmin, mutta sitten näytti senkin jälkeen vielä uni maittavan…
Nyt täytyy taas alkaa valmistautua. Minnan ja Stefanin pippaloihin. Tänään vois koittaa olla vähän enemmän ajoissa kotona…
maanantai 19. maaliskuuta 2007
Tän takia en oo sisustusarkkitehti
Ostin tänään paperin lisäks kaupasta sinitarraa ja sisutin äsken mun huonetta aikasemmin hankkimillani ilmaisjakelupostikorteilla:
Seinän isompi puutaulu on vielä melkosen tyhjä. Ainoostaan kolme Affolternista ostamaani postikorttia. Ehkä lähetän näistä jonkun vielä jollekin teistä:
Keskellä Sveitsin kartta, johon Villeltä kopioidun idean mukaisesti merkkaan nuppineuloilla, missä kaupungeissa oon kerinn käydä. Toistaseksi vielä melkosesti vallottamattomia alueita:
Seinän isompi puutaulu on vielä melkosen tyhjä. Ainoostaan kolme Affolternista ostamaani postikorttia. Ehkä lähetän näistä jonkun vielä jollekin teistä:
Ostin tänään myös kirjekuoria. 50 kappaletta, koska se oli pienin pakkaus. Tarttin yhden. Ostin liian pieniä. Hyvä minä.
Palaillaan! Tschou Zäme! (=paikallinen moikka kohdistettuna useammalla kuin yhdelle ihmiselle)
Lunta ensimmäisenä koulupäivänä
Tulin juuri kotiin luennoilta ja todellakin, ulkona on satanu tänään vettä, lunta ja jotain siltä väliltä, ihanaa. Sain siitä tarpeeks jo Suomessa. Noh, ainakin Alpit saa lunta ja toivottavasti sää kääntyy pian taas aurinkoiseksi?
Väsyttää, kun on viis tuntia joutunu keskittymään saksaksi. Aamulla 9-12 mulla oli Corporate Brand Management 2 ja nyt iltapäivällä 14-16 Unternehmensorganisation. En oo vielä tarkalleen varma, mitä kursseja tuun täällä käymään, tällä viikolla vähän testailen ja sitten valkkailen mielenkiintosimman oloset, tai sellaset, mistä ehkä ymmärtää jotain :) Näistä aamuluento vaikutti aiheensa perusteella mielenkiintoselta ja iltapäivän luennoitsija puhui tosi selkeesti.
Tämän ensimmäisen päivän perusteella voin jo kertoa pari eroa Suomeen:
1) Tauot. Täällä luennot alkaa vartin yli ja loppuu tasalta, mutta välissä on 15 minuutin tauko. Aamuluennolla, joka kesti 3 tuntia, oli 2 taukoa. Näistä tosin toinen oli vaan 5 minsaa ja päästiin aikasemmin, että Freiburgilaiset ehtii junaan. Näillä kun on sopimus Friburgin ja Neuchatelin kanssa, että opiskelijat voi ottaa kursseja muistakin yliopistoista. Tauot ei ollu mulle mikään ylläri, kun olin niistä jo aiempien maktakertomuksista lukenu, mutta tykkään. Jaksaa keskittyä paljon paremmin, kun on pieni hengähdyshetki välissä.
2) Printtaaminen. Täällä sekä kopioiminen, että printtaaminen maksaa. Osin 10fr:lla (6euroa) kopiokortin, jolla saa ottaa 88 kopiota. Noh, menin sitten tietsikalle, joka oli seikkailu sinänsä, koska kone oli Mäkki (näillä on täällä kumpiakin) enkä oo oikeen koskaan sellasta käyttäny. Ensin yritin ja sain kuin sainkin aktivoitua tunnukseni ja muutettuani sähköpostiosotteen, joka alunperin oli mija.elina@ loogisemmaksi. Mun nimi on täällä joka paikassa Mija: opiskelijakortissa, tietokoneella, varmaan Fremdenpolizeillaki... Kiitti kv-toimisto! Mutta asiaan... Sitten yritin printata enkä ymmärtäny oheista mitään. Menin sitten kuitenkin kattomaan printtereitä, jotka siis sijaitsivat toisessa päässä kirjastoa. Siellä oli ehkä 5 kopiokonetta, joista 2 oli myös printtaamiseen. Päättelin niistä omani ja eiköhän siinä oo joku just alottanu kopioimaan kirjaa. Tarttin siis yhden printin! Argh. Onneks jossain vaiheessa sain kyseiseltä tytöltä neuvoja masiinan käyttöön ja printin printattua odottamatta koko kirjan loppua. Mutta mikä ihmeen idea laittaa printteri samaksi kuin kopiokone? Haloo...
Luentojen välissä kävin vihdoin ostamassa paperia luentoja varten, sinitarraa huoneen koristelua varten, kirjekuoren (tai siis 50, kun se oli pienin paketti) yhtä Suomeen lähetettävää paperia varten jne. Nyt ei tunne itteään yhtä tyhmäks luennoilla, kun voi ees esittää ymmärtävänsä jotain ja kirjottavan asioita ylös. Luentojen jälkeen näin Danielia päärakennuksen kahvilassa ja juteltiin niitä näitä, mutta nyt oli pakko tulla kotiin syöppäämään ja löhöilemään, että jaksaa taas huomenna.
Ai niin ja lauantaina Sangriabileissä oli muksaa! Sangriaa oli iso muovinen muuttolaatikollinen, ei siis voinut muutakaan. Sunnuntaina sitten nukuin pitkään ja oisin menny kävellen tutkimaan ympäristöä, mutta sitten iltapäivällä alkoi sataa. Laiskottelin siis vain koko päivän, heh. Samanlainen olen kuin Suomessa.
Väsyttää, kun on viis tuntia joutunu keskittymään saksaksi. Aamulla 9-12 mulla oli Corporate Brand Management 2 ja nyt iltapäivällä 14-16 Unternehmensorganisation. En oo vielä tarkalleen varma, mitä kursseja tuun täällä käymään, tällä viikolla vähän testailen ja sitten valkkailen mielenkiintosimman oloset, tai sellaset, mistä ehkä ymmärtää jotain :) Näistä aamuluento vaikutti aiheensa perusteella mielenkiintoselta ja iltapäivän luennoitsija puhui tosi selkeesti.
Tämän ensimmäisen päivän perusteella voin jo kertoa pari eroa Suomeen:
1) Tauot. Täällä luennot alkaa vartin yli ja loppuu tasalta, mutta välissä on 15 minuutin tauko. Aamuluennolla, joka kesti 3 tuntia, oli 2 taukoa. Näistä tosin toinen oli vaan 5 minsaa ja päästiin aikasemmin, että Freiburgilaiset ehtii junaan. Näillä kun on sopimus Friburgin ja Neuchatelin kanssa, että opiskelijat voi ottaa kursseja muistakin yliopistoista. Tauot ei ollu mulle mikään ylläri, kun olin niistä jo aiempien maktakertomuksista lukenu, mutta tykkään. Jaksaa keskittyä paljon paremmin, kun on pieni hengähdyshetki välissä.
2) Printtaaminen. Täällä sekä kopioiminen, että printtaaminen maksaa. Osin 10fr:lla (6euroa) kopiokortin, jolla saa ottaa 88 kopiota. Noh, menin sitten tietsikalle, joka oli seikkailu sinänsä, koska kone oli Mäkki (näillä on täällä kumpiakin) enkä oo oikeen koskaan sellasta käyttäny. Ensin yritin ja sain kuin sainkin aktivoitua tunnukseni ja muutettuani sähköpostiosotteen, joka alunperin oli mija.elina@ loogisemmaksi. Mun nimi on täällä joka paikassa Mija: opiskelijakortissa, tietokoneella, varmaan Fremdenpolizeillaki... Kiitti kv-toimisto! Mutta asiaan... Sitten yritin printata enkä ymmärtäny oheista mitään. Menin sitten kuitenkin kattomaan printtereitä, jotka siis sijaitsivat toisessa päässä kirjastoa. Siellä oli ehkä 5 kopiokonetta, joista 2 oli myös printtaamiseen. Päättelin niistä omani ja eiköhän siinä oo joku just alottanu kopioimaan kirjaa. Tarttin siis yhden printin! Argh. Onneks jossain vaiheessa sain kyseiseltä tytöltä neuvoja masiinan käyttöön ja printin printattua odottamatta koko kirjan loppua. Mutta mikä ihmeen idea laittaa printteri samaksi kuin kopiokone? Haloo...
Luentojen välissä kävin vihdoin ostamassa paperia luentoja varten, sinitarraa huoneen koristelua varten, kirjekuoren (tai siis 50, kun se oli pienin paketti) yhtä Suomeen lähetettävää paperia varten jne. Nyt ei tunne itteään yhtä tyhmäks luennoilla, kun voi ees esittää ymmärtävänsä jotain ja kirjottavan asioita ylös. Luentojen jälkeen näin Danielia päärakennuksen kahvilassa ja juteltiin niitä näitä, mutta nyt oli pakko tulla kotiin syöppäämään ja löhöilemään, että jaksaa taas huomenna.
Ai niin ja lauantaina Sangriabileissä oli muksaa! Sangriaa oli iso muovinen muuttolaatikollinen, ei siis voinut muutakaan. Sunnuntaina sitten nukuin pitkään ja oisin menny kävellen tutkimaan ympäristöä, mutta sitten iltapäivällä alkoi sataa. Laiskottelin siis vain koko päivän, heh. Samanlainen olen kuin Suomessa.
lauantai 17. maaliskuuta 2007
Ensimmäinen viikko ohi, unglaublich!
Taitaa tulla pitkä teksti, kun kerron koko viikosta. Koittakaa kestää.
Saksankurssi loppui eilen ja ihmisiin on tutustunu koko ajan lisää. Meidän kurssillahan on siis 5 suomalaista, 3 ruotsalaista ja amerikkalaista, 2 liettualaista ja puolalaista ja yks portugalilainen, australialainen ja espanjalainen. Lisäks ekana päivänä kurssilla oli yks slovakialainen ja yhen englantilaisen tytön pitäis olla siellä, mutta sei kuulemma oo jaksanu herätä aamusin. Melko typerää mun mielestä, koska vaikka kurssina tuo ei mikään übermahtava ookaan, ihan ok kylläkin, niin siellä nimenomaan on parhaiten ihmisiin tutustunu. Mahtava porukka kaiken kaikkiaan! Toivottavasti porukat ei hajoo nyt kurssin loputtua.
Tässä kuva illallisesta, nam:
Tässä iloiset latinoseuralaisemme João, Juan ja Pedro:
Perjantaina meillä oli ensin saksan tunti, mutta se meni melko nopeesti, koska lähettiin kaupunkikierrokselle. Saatiin kuulla Bernin historiaa pitkät pätkät, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. Lähettiin kierrokselle Rosengartenista, jossa oltiinkiin jo Ansun kanssa viime viikolla, kierrettiin Bärengrabenin karhupaikka (ne on niin raukkoja...) ja nähtiin kaikki Bundeshausista katedraali Münsteriin. Päivän toinen kaupunkikierros sen sijaan oli vähän turha, kun siellä kerrottiin ihan perusasioita lähtien siitä, että ”tässä on juna-asema ja juna-asemalta yliopistolle menevä hissi”, joita oltiin kaikki saksankurssilaiset käytetty jo viikko. Poistuttiinkin kierroksen alun jälkeen, kävin vihdoin ostamassa joitakin tavaroita kuten saippuoita ja jopa sateenvarjon, kun ei tämä aurinkoinen sää varmaankaan ikuisesti jatku. Illalla hengailtiin jälleen kerhotiloissa, jonne olin kutsunu myös mun tutorin, Danielin. Onneks en kuitenkaan loppujen lopuks lähteny Ansun, Martinin ja Pascalin kanssa kaupunkiin.
Tässä kuva karhuraukoista. Niitä pitäis olla yhteensä kuus, mutta en oo nähny kuin kaks. Ne asustelee tollasessa pienessä ympyrän muotosessa häkissä, jossa ne tallustelee ympäriinsä. Karhut on Bernille ikään kuin statussymboli, vähän niin kuin leijona Suomen vaakunassa. Bernin nimikin tulee karhuista:
Saksankurssi loppui eilen ja ihmisiin on tutustunu koko ajan lisää. Meidän kurssillahan on siis 5 suomalaista, 3 ruotsalaista ja amerikkalaista, 2 liettualaista ja puolalaista ja yks portugalilainen, australialainen ja espanjalainen. Lisäks ekana päivänä kurssilla oli yks slovakialainen ja yhen englantilaisen tytön pitäis olla siellä, mutta sei kuulemma oo jaksanu herätä aamusin. Melko typerää mun mielestä, koska vaikka kurssina tuo ei mikään übermahtava ookaan, ihan ok kylläkin, niin siellä nimenomaan on parhaiten ihmisiin tutustunu. Mahtava porukka kaiken kaikkiaan! Toivottavasti porukat ei hajoo nyt kurssin loputtua.
Tässä kuva matkalla saksantunnille Unitobleriin. Rakennuksen nimi tulee siitä, että se on entisen Tobleronetehtaan paikalla, ovelaa. En osannu päätellä ennen kuin kerrottiin. Kuvassa siis minä, Laura (Suomi), Felicity (Australia), Rasa (Liettua), Matt (USA) ja Inga (Liettua).
Tän lisäks ollaan tavattu muita vaihtareita pääasiassa parina hengausiltana täällä meijän asuntolan, Fellergutin, alakerrassa, jossa meijän kerhotilat sijaitsee, ja muutamassa kaikille olevassa tapahtumassa. Muun muassa liuta saksalaisia ja espanjalaisia sekä 3 suomalaista. Muista maista on sitten aina pari tyyppiä. Näistä suurinta osaa en vielä tunne kovin hyvin, mutta eiköhän sekin tapahdu äkkiä. Saksalaiset on nyt osittain oma porukkansa samoin kuin espanjankieliset (espanja, portugali, eteläamerikka), mutta Juanin mukaan ainaki saksalaisia pitäis olla nyt vähemmän kuin syksyllä, joten toivottavasti eivät pysyttele vain omissa oloissaan.
Mutta mitä me ollaan sitten täällä tällä viikolla tehty? Maanantai-iltana edellsien blogitekstin kirjottamisen jälkeen oltiin Tscharnergutin (toinen asuntoloista) kerhotiloissa 20 kerroksessa hengailemassa muutamien kanssa. Se mahtaa olla kiva paikka kesällä –iiiiiso kattoterassi! Ja melkoisen hyvä näkymä kaupungin ylle! Tarkotuksena oli pitää extemporetutustumisbileet, mutta ylläripylläri vaihtarit on vähän vaikea porukka hallita varsinkin, kun ei vielä tunne kaikkia eikä kaikilla ole kaikkien puhelinnumeroita ja sähköpostiosotteita, niin ihan kaikki ei ollu paikalla. Oli silti mukava jutella porukan kanssa, vaikkei mitkään villit bileet ollukaan. Tiistaina oltiin sitten vastaavasti täällä mun asuntolassa Fellergutissa, kun hisseissä oli ollut lappu, että kaikki Erasmus-opiskelijat kerhotilaan. Kukaan ei tienny, että onko kyseessä miitinki talon järjestyssäännöistä, bileet vai mitä eikä kukaan vieläkään tiedä, että kuka sen lapun oli sinne laittanu, kiva kuitenkin, että laittoi! Valvottua tuli vähän ehkä liiankin myöhään, kun aamulla oli taas saksaa. Mutta tuolla nähtiin ekaa kertaa niitä, jotka ei oo meijän kielikurssilla.
Yleensäkin tää viikko on kulunu pitkälti hengailun ja muihin tutustumisen merkeissä. Esimerkiksi keskiviikkona meillä ei ollu saksantunnin jälkeen mitään, joten mulla oli vakaana tarkotuksena mennä koulun jälkeen nopeesti syömään ja sitten shoppailemaan sellasia kamoja, mitä en Suomesta tänne raahannu. Noh, mentiin sitten Ansun, Liisan, Minnan, Juanin ja Joãon (mahdoton nimi lausua!) kanssa Mensaan syömään ja jumiuduttiin sitten päärakennuksen nurtsille taas istuskelemaan ja nautiskelemaan säästä. Kurssi loppu siis klo 12.30 ja neljältä pääsin lähtemään kotiin… En sitten jaksanu enää mennä shoppailemaan. Tällä kertaa menin nukkumaan jo yheksän aikaan illalla, vähän väsytti…
Torstaina mentiin saksan tunnin jälkeen Ansun, Lauran ja Natalian kanssa tapaamaan Ansun tutoria Martinia ja sen kaveria Pascalia. Mentiin syömään ja ne neuvo meitä, että mitä kursseja meijän kannattaa otta. Eli siis, että voitaisiin myös matkustella täällä eikä ihan pelkästään opiskella J Meidän koulu määrää, että pitää suorittaa vaihdossa 30ECTS:ää, että saa loput apurahasta, mutta se on melkosen paljon. Saa nähdä, miten onnistuu. Onneks kelan ei pitäis ainakaan haluta karhuta multa mitään takasin, vaikkei onnistuiskaan. Markkinointia ja johtamista oon täällä enimmäkseen aatellu opiskella, ei uskalla ottaa esimerkiks laskentaa tai rahotusta saksaksi. Vieläkään en oo ihan kaikkia kursseja päättäny, mutta meen ens viikolla kattomaan ekoja luentoja ja valkkailen sitten niitten perusteella.
Illalla yliopistokierroksen ja yliopistourheiluinfon jälkeen mentiin sitten pienellä porukalla Minnan luokse tekemään ruokaa. Minna asuu keskustassa sveitsiläisen poikaystävänsä Stefanin kanssa ihanassa kämpässä, missä oli hyvin tilaa oleskella. Minä, Minna ja Liisa tehtiin salaatti ja ostettiin jälkkäri ja viinit, Juan toi espanjalaisia kinkkuja (mm. chorizoa), João ja samana päivänä maahan saapunut Pedro teki portugalilaista kalaruokaa ja Anselmi toi totta kai fisushotit. Meijän oli tarkotus näyttää muille, millasta salmari on, mutta Ansu ei ollu löytäny turkkareita. Mutta menihän tuokin. Ruoka oli yllättävän hyvää, ottaen huomioon, etten hirveesti kalasta välitä. Se oli jännä vähän omelettimainen ruoka, mihin tuli kalan lisäks mm. murskattuja perunalastuja ja kananmunia. Greit! Tänä iltana kuulin mm, että kaikilla sveitsiläisillä armeijan käyneillä on pakko olla ase himassa, tosi kiva! Toivottavasti kukaan ei sekoo ja mee jolleki aukiolle ammuskelemaan tai joku toinen päätä ryöstää itellensä koko sarjaa... Niin ja, jos Karlan mielestä Karlan vaihtopaikan Cocks on kummallinen nimi urheiluseuralle, niin, mitä mieltä ootte Bernin fudisjengistä Youngboys of Wankdorf... Selattiin myös Stefanin Suomenkirjaa, huh huh... Onneks ei tartte opetella! Seura oli niin mukavaa, että huomattiin 23.30, että vika juna lähtee 23.40. Meinasin kuolla siinä matkalla juostessa, vieläki hengästyy, kun ajattelee sitä. Mutta päästiin kuin päästiinkin kotiin.
Yleensäkin tää viikko on kulunu pitkälti hengailun ja muihin tutustumisen merkeissä. Esimerkiksi keskiviikkona meillä ei ollu saksantunnin jälkeen mitään, joten mulla oli vakaana tarkotuksena mennä koulun jälkeen nopeesti syömään ja sitten shoppailemaan sellasia kamoja, mitä en Suomesta tänne raahannu. Noh, mentiin sitten Ansun, Liisan, Minnan, Juanin ja Joãon (mahdoton nimi lausua!) kanssa Mensaan syömään ja jumiuduttiin sitten päärakennuksen nurtsille taas istuskelemaan ja nautiskelemaan säästä. Kurssi loppu siis klo 12.30 ja neljältä pääsin lähtemään kotiin… En sitten jaksanu enää mennä shoppailemaan. Tällä kertaa menin nukkumaan jo yheksän aikaan illalla, vähän väsytti…
Torstaina mentiin saksan tunnin jälkeen Ansun, Lauran ja Natalian kanssa tapaamaan Ansun tutoria Martinia ja sen kaveria Pascalia. Mentiin syömään ja ne neuvo meitä, että mitä kursseja meijän kannattaa otta. Eli siis, että voitaisiin myös matkustella täällä eikä ihan pelkästään opiskella J Meidän koulu määrää, että pitää suorittaa vaihdossa 30ECTS:ää, että saa loput apurahasta, mutta se on melkosen paljon. Saa nähdä, miten onnistuu. Onneks kelan ei pitäis ainakaan haluta karhuta multa mitään takasin, vaikkei onnistuiskaan. Markkinointia ja johtamista oon täällä enimmäkseen aatellu opiskella, ei uskalla ottaa esimerkiks laskentaa tai rahotusta saksaksi. Vieläkään en oo ihan kaikkia kursseja päättäny, mutta meen ens viikolla kattomaan ekoja luentoja ja valkkailen sitten niitten perusteella.
Illalla yliopistokierroksen ja yliopistourheiluinfon jälkeen mentiin sitten pienellä porukalla Minnan luokse tekemään ruokaa. Minna asuu keskustassa sveitsiläisen poikaystävänsä Stefanin kanssa ihanassa kämpässä, missä oli hyvin tilaa oleskella. Minä, Minna ja Liisa tehtiin salaatti ja ostettiin jälkkäri ja viinit, Juan toi espanjalaisia kinkkuja (mm. chorizoa), João ja samana päivänä maahan saapunut Pedro teki portugalilaista kalaruokaa ja Anselmi toi totta kai fisushotit. Meijän oli tarkotus näyttää muille, millasta salmari on, mutta Ansu ei ollu löytäny turkkareita. Mutta menihän tuokin. Ruoka oli yllättävän hyvää, ottaen huomioon, etten hirveesti kalasta välitä. Se oli jännä vähän omelettimainen ruoka, mihin tuli kalan lisäks mm. murskattuja perunalastuja ja kananmunia. Greit! Tänä iltana kuulin mm, että kaikilla sveitsiläisillä armeijan käyneillä on pakko olla ase himassa, tosi kiva! Toivottavasti kukaan ei sekoo ja mee jolleki aukiolle ammuskelemaan tai joku toinen päätä ryöstää itellensä koko sarjaa... Niin ja, jos Karlan mielestä Karlan vaihtopaikan Cocks on kummallinen nimi urheiluseuralle, niin, mitä mieltä ootte Bernin fudisjengistä Youngboys of Wankdorf... Selattiin myös Stefanin Suomenkirjaa, huh huh... Onneks ei tartte opetella! Seura oli niin mukavaa, että huomattiin 23.30, että vika juna lähtee 23.40. Meinasin kuolla siinä matkalla juostessa, vieläki hengästyy, kun ajattelee sitä. Mutta päästiin kuin päästiinkin kotiin.
Tässä João (sanon sitä nykyään Juhaks) kokkailemassa turskaa (tai jotain muuta vaaleeta kalaa):
Tässä kuva illallisesta, nam:
Tässä iloiset latinoseuralaisemme João, Juan ja Pedro:
Perjantaina meillä oli ensin saksan tunti, mutta se meni melko nopeesti, koska lähettiin kaupunkikierrokselle. Saatiin kuulla Bernin historiaa pitkät pätkät, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. Lähettiin kierrokselle Rosengartenista, jossa oltiinkiin jo Ansun kanssa viime viikolla, kierrettiin Bärengrabenin karhupaikka (ne on niin raukkoja...) ja nähtiin kaikki Bundeshausista katedraali Münsteriin. Päivän toinen kaupunkikierros sen sijaan oli vähän turha, kun siellä kerrottiin ihan perusasioita lähtien siitä, että ”tässä on juna-asema ja juna-asemalta yliopistolle menevä hissi”, joita oltiin kaikki saksankurssilaiset käytetty jo viikko. Poistuttiinkin kierroksen alun jälkeen, kävin vihdoin ostamassa joitakin tavaroita kuten saippuoita ja jopa sateenvarjon, kun ei tämä aurinkoinen sää varmaankaan ikuisesti jatku. Illalla hengailtiin jälleen kerhotiloissa, jonne olin kutsunu myös mun tutorin, Danielin. Onneks en kuitenkaan loppujen lopuks lähteny Ansun, Martinin ja Pascalin kanssa kaupunkiin.
Tässä kuva karhuraukoista. Niitä pitäis olla yhteensä kuus, mutta en oo nähny kuin kaks. Ne asustelee tollasessa pienessä ympyrän muotosessa häkissä, jossa ne tallustelee ympäriinsä. Karhut on Bernille ikään kuin statussymboli, vähän niin kuin leijona Suomen vaakunassa. Bernin nimikin tulee karhuista:
Kahden kaupunkikierroksen välissä meille pidettiin lyhyt info SUB:sta, eli paikallisesta ylioppilaskunnasta. Itse info oli melko turha, mutta snacksit maukkaita. Kuvassa vasemmalla saksalaisia vaihtareita ja 4. vasemmalta paikallisen kv-toimiston Erasmus-vastaava Martina:
Tänään heräsin aamulla jo 6.45, kun lähdettiin yliopiston järjestämälle retkelle Affolternin Schaukäsereihin, jossa meille näytettiin, miten juustoa valmistetaan ja saatiin iteki tehdä juustoa. Jännää. Valitsin saksan kielisen opastuksen tosin, joten en ihan kaikkea ymmärtäny, varsinkin, ku nämä miekkoset ei ollu maailman selkeimpiä. Tehtiin siis 9kg juusto, jonka päälle tulevaan etikettiin saatiin meijän allekirjotukset. Toisin kuin kuvittelin, ei saatukaan juustoa mukaan vaan sen annetaan ensin kuivata 3 kk… Sitä odotellessa. Maistettiin sitä kyllä tänäänki, mutta eipä se vielä millekään maistunu. Mauttomalle leipäjuustolle korkeintaan. Sitten saatiin sieltä pienet pussukat mukaan, mistä voi maistella, miten eri ikäset juustot on erilaisia. Nuori on pehmeempää ja miedompaa kuin vanha juusto.
Tässä Liisa (suomi), Terese (ruotsi), Felicity (australia) ja Linn (ruotsi) ennen kierroksen alkua:
Tässä kuva modernista juustotehtaasta:
Ja tässä vähän vähemmän modernista:
Ja tässä meidän juustoon tuleva etiketti:
Kujilaiset voi miettiä, ett missä muualla on nähny makkaroita katossa. Miten ne muuten liittyy juustoon?:
Todistusaineistoa, että minäkin olin paikalla:
Pari juustoa kypsymässä:
Täällä on suklaisia pääsiäiskoristeita ihan joka paikassa. Niin myös Affolternin leipomossa, tottakai juustomasiinan päällä. Pakko ehkä ostaa yks joku päivä. Tänään ostin jo pääsiäisnamuja:
Tännäkösestä kylästä siis ei löydy kauppaa, mutta koirasalonki kylläkin:
Kierroksen jälkeen meillä oli aikaa ruokailulle ja köyhinä opiskelijoina minä, Ansu ja Nata lähettiin ettimään kauppaa tästä minikokosesta kylästä. Ei löytyny, mutta kaks hotellia kyllä ja koirasalonki. Siis kylä ilman kauppaa, mutta koirasalongilla! Tyydyttiin sitten kiltisti leipomon pikku voileipiin.
Affolternista jatkettiin matkaa Solothurniin, jossa meille pidettiin mielenkiintonen tunnin pitunen kaupunkikierros. Tällä kerralla ymmärsinkin suuren osan, kun lentoemolta näyttävä opas osas puhua hochdeutschia selkeesti. Solothurn on melko pikkunen kaupunki, keskusta oli pienempi vielä kuin Friburgissa ja omasta mielestäni ei ihan yhtä kaunis paikka, vaikka kaunis barokkikaupunki olikin. Kierroksen jälkeen ryntäsin paikalliseen snoukka/skeittikauppaan ja ostin itelleni isomman olkalaukun koulua varten. Tän lisäks ostin pari saksankielistä pokkaria, ne makso vaan 4,90fr/kpl ja oon aatellu, että ois kiva testata, miten lukeminen saksaksi sujuu.
Äsken vasta tulin kotiin, kaupan kautta. Nyt on hyvä täyttää kaappia kuiva-aineksilla, kun on 4kk aikaa syödä ne pois. Täällä on muuten suunnilleen sama hintataso kuin Suomessa, mutta ruoka on tosi kallista. Varsinki juustot ja liha. Ainoo liha (tonnikalan lisäks), mitä eilen löysin alle 10 frangilla oli jauheliha. Voi olla, että tulee syötyä tonnikalaa ja jauhelihaa melkosesti tän kevään aikana… Nyt oon syöny jo viikon tuorepastaa ja jauhelihaa, eilen alko spaghetti- ja jauhelihakausi.
Nyt yritän kattoa, että mistä löydettäis halvalla yöpymispaikka Zermattista pääsiäiseksi, kun ajateltiin lähteä sinne Timon ja muutaman vaihtarikaverin kanssa laskemaan. Kymmeneks meitä on kutsuttu viettämään espanjalaisen Victorin synttäreitä Fellergutiin (=tämä talo). Sangriabileet tiedossa ja kuulemma ilmaseksi ;)
ps. Jesh, sain kuvia lisättyä, kun pienensin niitä!! Mutta kyllä siihen aikaa sai kulumaan, arvostakaa!
pps. Oon kuullu, että pohjoisalpeilla pitäis sataa lunta ens viikolla, mutta toi mun säätiedote näyttää, että täällä ois maanantaina 2 astetta ja lunta, whaaaat?? Tähän asti ollu 10-15 ja aurinkoa...
Affolternista jatkettiin matkaa Solothurniin, jossa meille pidettiin mielenkiintonen tunnin pitunen kaupunkikierros. Tällä kerralla ymmärsinkin suuren osan, kun lentoemolta näyttävä opas osas puhua hochdeutschia selkeesti. Solothurn on melko pikkunen kaupunki, keskusta oli pienempi vielä kuin Friburgissa ja omasta mielestäni ei ihan yhtä kaunis paikka, vaikka kaunis barokkikaupunki olikin. Kierroksen jälkeen ryntäsin paikalliseen snoukka/skeittikauppaan ja ostin itelleni isomman olkalaukun koulua varten. Tän lisäks ostin pari saksankielistä pokkaria, ne makso vaan 4,90fr/kpl ja oon aatellu, että ois kiva testata, miten lukeminen saksaksi sujuu.
Äsken vasta tulin kotiin, kaupan kautta. Nyt on hyvä täyttää kaappia kuiva-aineksilla, kun on 4kk aikaa syödä ne pois. Täällä on muuten suunnilleen sama hintataso kuin Suomessa, mutta ruoka on tosi kallista. Varsinki juustot ja liha. Ainoo liha (tonnikalan lisäks), mitä eilen löysin alle 10 frangilla oli jauheliha. Voi olla, että tulee syötyä tonnikalaa ja jauhelihaa melkosesti tän kevään aikana… Nyt oon syöny jo viikon tuorepastaa ja jauhelihaa, eilen alko spaghetti- ja jauhelihakausi.
Nyt yritän kattoa, että mistä löydettäis halvalla yöpymispaikka Zermattista pääsiäiseksi, kun ajateltiin lähteä sinne Timon ja muutaman vaihtarikaverin kanssa laskemaan. Kymmeneks meitä on kutsuttu viettämään espanjalaisen Victorin synttäreitä Fellergutiin (=tämä talo). Sangriabileet tiedossa ja kuulemma ilmaseksi ;)
ps. Jesh, sain kuvia lisättyä, kun pienensin niitä!! Mutta kyllä siihen aikaa sai kulumaan, arvostakaa!
pps. Oon kuullu, että pohjoisalpeilla pitäis sataa lunta ens viikolla, mutta toi mun säätiedote näyttää, että täällä ois maanantaina 2 astetta ja lunta, whaaaat?? Tähän asti ollu 10-15 ja aurinkoa...
maanantai 12. maaliskuuta 2007
I bi dMaija u i chume us Finnland -ensimmäinen päivä orientaatiota ja uusia tuttavuuksia-spass!
Tiedotus: Edelliset kolme tekstiä on kirjoitettu perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina kämpillä, mutta koska erinäisistä syistä en saanut tuolloin vielä nettiä toimimaan, kirjoitin tekstit tietokoneelle ja päivitin nettiin myöhemmin. Kätevää, eikö? Maija aka ”Mese” tunsi olonsa hyvin orvoksi vieraassa maassa ilman nettiä…
Tänään oli siis ensimmäinen päivä orientaatiota ja saksankurssia ja näin eka kertaa muita vaihtareita. Jo juna-asemalla törmättiin Lauraan (Suomesta), Juaniin (Espanjasta) ja Nataliaan (Puolasta), joilla oli sama suunta. Kurssilla on 20 vaihtaria, koko yliopistossa ehkä n. 45, joista 15 opiskelee kauppatieteitä. Suomalaisia kurssilla on 5. Minä ja Ansu siis HSE:stä, Laura ja Minna Jyväskylästä ja Liisa kai Helsingin yliopistosta.
Kurssilla meille opetetaan vähän kaikennäköstä, mutta sen lisäks, että siellä tutustuu muihin vaihtareihin, niin mielenkiintosta on sveitsinsaksa. Tuo otsikon teksti tarkoittaa siis, että Nimeni on Maija ja tulen Suomesta (niillle, jotka ei osaa saksaa tiedoksi, että se kirjotetaan oikeesti Ich bin Maija und ich komme aus Finnland). Melkoisen haastavaa. Sveitsiläiset puhuu siis keskiaikasta saksaa, eli käyttää vanhoja sanoja paljon ja lisäks sanoja enkusta ja ranskasta. Sanat voi olla täysin eri (esim Pyörä= saksaksi Fahrrad = sveitsiksi Velo) ja lisäks niitä lyhennellään (esim in der = ir) ja lisäks sitä puhutaan "laulaen" niin, että on vaikee erottaa, mihin edellinen sana loppuu ja mistä seuraava alkaa. Ois siistiä ottaa sveitsinsaksan kurssi, jos ois aikaa, vaikka se varmaan sekottaakin vaan lisää, kun ei muista, mikä sana on hochdeutschia.
Tuon jälkeen käytiin Danielin johdolla Mensassa (=kouluruokala) syömässä ranskalaisia ja nugetteja. So healthy... Ja hinta on 6,80fr eli jotain 4 euroa. Meillä oli vielä yliopiston pitämä info, minkä jälkeen Inga keksi, että pidetään tänään Tscharnegutissa (toinen asuntoloista, n. 300 metriä mun kämpästä Fellergutista) tutustumispippalot. Sinne siis, sitten kun olen saanut tämän tekstin kirjoitettua.
Tässä kuva yliopiston päärakennuksen edestä Alpit taustalla. Miks pitää käydä luennoilla, kun vois olla snoukkaamassa?
Tässä meitä vaihtareita: Rasa (liettua), Inga (liettua), Ansu, Felicity (australia), minä, Terese (ruotsi) ja Minna (suomi);
Ja tässä vielä kuva yliopiston päärakennuksesta. Vähän eriluokkaa, kun kauppiksen vastaava:
saksan ja ranskan kielimuurin rajamailla
Selattiin Ansun kanssa perjantaina Lonely Planetia ja todettiin, että aika montaa sveitsiläistä kaupunkia voi kuvata sanoilla kirkko, suihkulähde, vanhoja taloja, joki/järvi. Näin myös Freiburgia tai ranskaksi Fribourgia, jossa kävimme tänään. Matka Bernistä kesti lähijunalla 35 minsaa, InterCitylla vähemmän. Käppäiltiin koko päivä kujia pitkin poikin, välillä samojakin, sillä kaupunki ei ole mitenkään valtava ja sunnuntaina kun ei kaupatkaan ole auki. Asukkaita Freiburgissa on noin 30 000. Kaupungin keskusta on kukkulalla ja sieltä löytyy kauppoja yms. Vanha kaupunki kuitenkin jatkuu joen pinnan tasolle, n. 60 metriä alemmas, jonne menee myös jätevedellä kulkeva Funicular. Me kuitenkin kävelimme sinnekin. Kaupunki on siitä jännä, että joen länsipuolella puhutaan ranskaa ja itäpuolella saksaa. Melko tarkka raja siis. Ranskankielisellä alueella oli vähän kieliongelmia, mutta kyllä siitä selviää ja kaippas ne saksaakin siellä osaa. Valokuvia tuli kaupungista otettua melko paljon uudella kameralla. Tässä teillekin muutama otos.
Kuva jätevedellä kulkevasta funicularista (mikä onkaan suomeks...):
Vaihtoehtoina oli myös miljardit ihanat portaat, joita mekin juoksentelimme ylös alas. Mahtaa paikallisilla mummeleilla olla hyvä kunto:
Tein äsken mukavan pikku iltalenkin, ku muistin, että mun pitäis huomenna maksaa vuokra enkä ollu nostanu rahaa. Päätin sitten mennä kattomaan onko juna-asemalla bankomatia –no eipä löytyny. Aattelin sitten mennä kattomaan netistä lähimmän –ai mistä netistä?? Noh, lähin sitten käppäilemään lähimmälle ostarille, minkä Ansu mulle eilen opasti –no eipä löytyny sieltäkään! Vähän otti päähän siinä vaiheessa, mutta kävin vielä Tscharnegutin (tai Bern Betlehem tässä kuitissa lukee) ”ostarilla”, missä on vaan nuorisotalo ja joka ilta paljon teinejä, kunnallinen urheilutalo yms ja sieltä löyty. Jeh. Kone piti sellasta meteliä, että kuulu varmaan sisään taloihin PIIP PIPI PIIP. Mutta sain rahaa.
Huomenna sitten aikanen herätys, kun pitää kasilta mennä allekirjottamaan vuokrasopparia ja sitten 9.15 alkaa jo kielikurssi. Melkosta… Ois sitä voinu vielä vähän lomaillakin, mutta tutustuupahan ainaki varmaan ihmisiin.
Kuva vanhasta kaupungista mäen päältä otettuna:
Kuva jätevedellä kulkevasta funicularista (mikä onkaan suomeks...): Vaihtoehtoina oli myös miljardit ihanat portaat, joita mekin juoksentelimme ylös alas. Mahtaa paikallisilla mummeleilla olla hyvä kunto:Tein äsken mukavan pikku iltalenkin, ku muistin, että mun pitäis huomenna maksaa vuokra enkä ollu nostanu rahaa. Päätin sitten mennä kattomaan onko juna-asemalla bankomatia –no eipä löytyny. Aattelin sitten mennä kattomaan netistä lähimmän –ai mistä netistä?? Noh, lähin sitten käppäilemään lähimmälle ostarille, minkä Ansu mulle eilen opasti –no eipä löytyny sieltäkään! Vähän otti päähän siinä vaiheessa, mutta kävin vielä Tscharnegutin (tai Bern Betlehem tässä kuitissa lukee) ”ostarilla”, missä on vaan nuorisotalo ja joka ilta paljon teinejä, kunnallinen urheilutalo yms ja sieltä löyty. Jeh. Kone piti sellasta meteliä, että kuulu varmaan sisään taloihin PIIP PIPI PIIP. Mutta sain rahaa.
Huomenna sitten aikanen herätys, kun pitää kasilta mennä allekirjottamaan vuokrasopparia ja sitten 9.15 alkaa jo kielikurssi. Melkosta… Ois sitä voinu vielä vähän lomaillakin, mutta tutustuupahan ainaki varmaan ihmisiin.
Laufen, laufen… Päivä kävelyä Bernissä
Toinen päivä Bernissä ohi. Nukuin pitkään ja mutustelin leivän aamupalaksi, minkä jälkeen lähettiin Ansun kanssa kiertelemään Berniä. Ansu toimi oppaana, kun on ollu täällä jo muutaman päivän ja on jonkin verran jo ehtiny kiertelemään. Käytiin ensin hankkimassa mulle paikallinen puhelinliittymä, Yellon Prepaid ja adapteri mun tukankuivaajaa varten. Täällä siis on sähköjohdoissa 3 piikkiä Suomen kahen sijaan ja suuri osa suomalaisista laitteista meneekin kiltisti reikiin. Maadoitetut eivät. Mulla siis kaikki muut paitsi tukankuivaaja. Niin ja sain eilen kivan sähköiskun, kun olin vaihtamassa Ipodin laturin tilalle pistokkeeseen yölamppua. Kiva!
Mutta, zu der Sache, sen jälkeen kierreltiin ja etittiin samalla Ansulle lautaa. Löydettiinki sille magee Burtonin Jussi Oksanen lauta. Jätettiin se kuitenki liikkeeseen ja lähettiin kiertelemään lisää. Bern on mukava ja rauhallinen kaupunki. Paljon vanhoja taloja joiden katutasolla ja kellarikerroksissa on pieniä hassuja liikkeitä. Kätevintä on se, että jalkakäytävät on sellasen katoksen alla, että sateellaki on helppo shoppailla. Kaunpunki ei oo mikään hirmu iso ja keskustan ehtii aika läpikotasin koluumaan päivässä.
Kiivettiin sitten piiiiitkä mäki ylös korkeelle kukkulalle Rosegarteniin, josta on hieno näköala koko kaupunkiin. Bernin keskusta on siis sijottunu Aare-joen rantaan niin, että Aare tekee sen ympärille U-kirjaimen. Rosegarten on suunnilleen sen U:n keskikohdassa. Sieltä otin jopa pari valokuvaakin. Täällä kaikki talot on erilaisia, joka rapulla on omat erilaiset ikkunan pielet ja niin ees päin. Seinämaalauksiakin on paljon. Parhain nähtiin kuitenkin tuolta alastullessa: valkoseen vanhanaikaseen taloon tehty laajennos rumasta betonista, ja keltasena!
Mutta, zu der Sache, sen jälkeen kierreltiin ja etittiin samalla Ansulle lautaa. Löydettiinki sille magee Burtonin Jussi Oksanen lauta. Jätettiin se kuitenki liikkeeseen ja lähettiin kiertelemään lisää. Bern on mukava ja rauhallinen kaupunki. Paljon vanhoja taloja joiden katutasolla ja kellarikerroksissa on pieniä hassuja liikkeitä. Kätevintä on se, että jalkakäytävät on sellasen katoksen alla, että sateellaki on helppo shoppailla. Kaunpunki ei oo mikään hirmu iso ja keskustan ehtii aika läpikotasin koluumaan päivässä.
Kiivettiin sitten piiiiitkä mäki ylös korkeelle kukkulalle Rosegarteniin, josta on hieno näköala koko kaupunkiin. Bernin keskusta on siis sijottunu Aare-joen rantaan niin, että Aare tekee sen ympärille U-kirjaimen. Rosegarten on suunnilleen sen U:n keskikohdassa. Sieltä otin jopa pari valokuvaakin. Täällä kaikki talot on erilaisia, joka rapulla on omat erilaiset ikkunan pielet ja niin ees päin. Seinämaalauksiakin on paljon. Parhain nähtiin kuitenkin tuolta alastullessa: valkoseen vanhanaikaseen taloon tehty laajennos rumasta betonista, ja keltasena!
Tän jälkeen käytiin syömässä chorizoleivät ja saatiin muistutus siitä, että täällä me ollaan turisteja… Listassa oli liitutaululla Menu 2: Leipä + Mineral 7 fr, joka sitten tilattiin. Noh, itämaisen näköinen myyjä sitten pyys meiltä 10 fr ja, kun ihmeteltiin sitä, ni sano, että ”joo toi tarjous on kesää varten, oon unohtanu pyykiä, pyyhin sen nyt pois”. WTF? Siis viime kesältä? Noh, syötiin leivät ja lähtiessä Ansu vielä vittuili myyjälle, että siinä se teksti edelleen oli. Noh, tästä lähtien muistaa vähän tarkemmin kattoa, että minkä näköseltä myyjältä ostaa ja mitä.
Kierreltiin vielä muutamia liikkeitä, lähinnä kateltiin Ansulle siteitä ja kenkiä, mutta ei sitten vielä ostettu mitään. Käytiin hakemassa sen lauta ja matkattiin takas junalla kotiin. Käytiin shoppailemassa isommassa Migroksessa, joka on vähän kauempana, mutta kävelymatkan päässä kuitenkin ja nyt syöpöttelen Ansun suosittelemaan juustotäytteistä tuorepastaa jauhelihakastikkeella. Nam! Pohditaan vielä jaksaisko tehä illalla jotain, nyt täytyy kuitenkin lepuutta ensin jalkoja… Huomenna sitten katsastamaan elämää Bernin ulkopuolella.
Tässä kuva Bern Bümpliz Nordin juna-asemasta. Taustalla mun talo, tuo matalin kerrostalo. Ei sii mitään kauneinta aluetta Bernissä, mutta ainaki lähellä juna-asemaa ja lyhyt matka keskustaan:
Tässä kuva Bernin keskustasta ja vanhasta kaupungista kukkulalta otettuna:
Ja vielä Ansu poseeraamassa:
Der Flug und der erste Tag in Bern – matka meni hyvin ja kämppä on kiva
Matka meni oikein hyvin. Äiti ja Timo saatto mut lentokentälle, Timo jäi myös venailemaan, että sain mun kamat. Oli haikeeta, mutta noin muuten matka meni loistavasti. Lentokone oli puol tuntia etuajassa perillä ja kamatki sain hyvin, mutta mun tutor Daniel oli silti jo mua odottamassa. Käytiin ostamassa mulle junalippu ja matkattiin tunti Berniin. Sää oli sekä Zürichissä että Bernissä ihan loistava, ainakin näin suomalaisen näkökulmasta. Noin kymmenen astetta, takkia voi olla pitämättäki, jos ei tuule.
Löydettiin jopa mun kämppä, mutta sitten kohdattiinkin ensimmäinen ongelma: Receptionissa luki, että ”suljettu perjantaina 9.3. klo 14 eteenpäin”. Voi vitja! Oltiin siis perillä klo 14.30 ja mulle oltiin sanottu, että se on auki klo 17 asti. No niinhän se onkin –paitsi tänään! Ihanaa. ONNEKSI siinä sattui vielä olemaan henkilökuntaa ohi kävelemässä ja se Frau soitti sitten jonku ukkelin päästämään mut sisään. Huh. Maanantaiaamuna pitää sitte mennä täyttämään papereita, maksamaan vuokra ja niin eespäin. Ois kyllä ollu vähän onkelma, jos en ois tätä huonetta saanu. Ansua oisin menny varmaan kiusaamaan...
Noh, toin sitten kamat tänne, käytiin ostamassa mulle kuukausilippu ja mentiin junalla keskustaa kattelemaan. Syötiin vähän ja Daniel esitteli mulle yliopistoa ja keskustaa ja käytiin kattomassa karhuja, jollainen loistaa myös Bernin lipussa. Sen jälkeen sovittiin, että mennään maanantaina yhdessä lounastamaan, kun Danielin pitää lukea viikonloppu tentteihin ja mä matkasin yksin takas kämpille. Tässä vaiheessa meinas tulla toinen onkelma, kun jäin vahingossa väärällä pysäkillä pois… Luulin, että Bümbliz Nord on aina eka pysäkki, mutta eipä näemmä olekaan. Nyt sen tiedän. Noh, eipä siinä auttanu kuin vartti odottaa seuraavaa junaa. Löysin kuitenkin perille. Mun kämppähän on siis 5 minsan junamatkan päästä pääasemalta, jonka vieressä yliopistokin on. Ja kämppä on 50 metrin päässä juna-asemasta, että ei liian paha. Melko kätevää suorastaan. Blessing kyllä, että Daniel on ollu tänään mun mukana! Ei tosta sveitsin saksasta ota erkkikään tolkkua! Minkä ihmeen takia täällä puhutaan saksaa, mutta kiitos on ”merci” eikä ”danke”? Ei pysty ymmärtämään. Noh, se onki sitten ainoo sana, minkä tästä kielestä tajuaa. Huoh, onneks Danielin puhettä ymmärsin melko hyvin, vaikken osannutkaan selittää, mikä on ”maadotettu pistoke”, kun adapteria kaipasin.
Tää mun kämppä on aika vaatimaton, mutta ihan hyvä vaihtokämpäks. Mulla on siis oma huone omalla lavuaarilla, vessa ja suihku on kahelle ja keittiö kaheksalle. WLAN:kin täällä on, mutta sain juuri selville, että kun en saanut niitä papereita täytettyä, niin nettikään ei mulla vielä toimi. Odotan siis maanantaita. Tää huone on ihan tarpeeksi tilava varsinkin, kun ei raahannut koko omaisuutta mukanaan, siks vielä oikeestaan aika karu. Ois kiva saada jotain julisteita seinille tms. Täällä on sänky, kirjotuspöytä. laatikosto, kirjahylly, joku outo laudoista kyhätty toinen hyllykkö, lavuaari ja vaatekaappi. Keittiössä on kaikille oma kaappi ja kolme jääkaappia, joiden hyllyjärjestystä en oo vielä oikein ymmärtäny. Osassa jääkaapeista on merkitty huoneille omat hyllyt, ei tietenkään mulle ja lopuissakin on joidenkin kamoja. Noh, eipä mulla oo vielä ku voita ja juustoa ja appelsiinimehu, että kyllä ne sinne meni kuitenkin. Muuten keittiö on ihan hyvin varusteltu, siellä on radiokin ja silitysrauta ja tietty siis kaikki välineet haarukoista pannuihin. Seinällä on myös joku ”jobs to do” lista, missä lukee mm. plants, towels, paper. Täytynee selvittää, että onko täällä jotku viikottain vaihtuvat siivousvuorot vai miten se toimii.
Vaikka Sveitsi onkin mukava maa, niin pari asiaa jo tiedän, mihin en tuu täällä tottumaan:
1) Peitto ilman kunnon pussilakanaa. Miten ihmeessä tollasen lakanan saa pysymään yöllä paikoillaan??
2) Juustohöylättömyys. Ei tykkää sentin siivuista.
Toisen päivän aamun lisäys: Mutta mitä ihmettä! Kaapista löyty juustohöylä, kun olin jo kiltisti pari kertaa veitsellä leikannu sentin siivuja! Onko täällä ollu suomalaisia ennenki?
Täältä kämpästä oon tavannu toistaseks nämä: mun varsinainen kämppis Patricia, joka puhuu äidinkielenään saksaa. En oo vielä ihan varma, että onko saksalainen vai sveitsiläinen, mutta eiköhän se selviä. Toinen oli kiinalainen, mutta en nyt just muista nimeä ja kolmas on tohtoriopiskelija Victoria Espanjasta, joka ei osaa saksaa ja yks poika myös kävelly vastaan. Ihan mukavilta kuitenkin vaikuttivat kaikki. Tän lisäks pitäis ainaki yks Sri Lankalainen olla ja ilmeisesti vielä joku sveitsiläinen. Selvitellään.
Mutta, eiköhän tämä sepustus riitä yhdelle päivälle, ihme, jos kukaan jaksaa lukea. Odottelen, että koska Ansu soittais. On ollu päivän Neuchatelissa ja sano, että soittaa mulle, kun tulee sieltä, että josko nähtäis. Kello on nyt jo 19.30 kuitenkin, että eiköhän se kohta. Tuskin kovin myöhään meillä tänään kuitenkaan, ainakaan toivottavasti, menee, kun väsyttää niin paljon. Matkustaminen on mukavaa, mutta rankkaa.
Äiti lähetti viestin, että ”muista levätä. ja siivota.” Kyllä äiti. Miksen muistaisi?
Noh, toin sitten kamat tänne, käytiin ostamassa mulle kuukausilippu ja mentiin junalla keskustaa kattelemaan. Syötiin vähän ja Daniel esitteli mulle yliopistoa ja keskustaa ja käytiin kattomassa karhuja, jollainen loistaa myös Bernin lipussa. Sen jälkeen sovittiin, että mennään maanantaina yhdessä lounastamaan, kun Danielin pitää lukea viikonloppu tentteihin ja mä matkasin yksin takas kämpille. Tässä vaiheessa meinas tulla toinen onkelma, kun jäin vahingossa väärällä pysäkillä pois… Luulin, että Bümbliz Nord on aina eka pysäkki, mutta eipä näemmä olekaan. Nyt sen tiedän. Noh, eipä siinä auttanu kuin vartti odottaa seuraavaa junaa. Löysin kuitenkin perille. Mun kämppähän on siis 5 minsan junamatkan päästä pääasemalta, jonka vieressä yliopistokin on. Ja kämppä on 50 metrin päässä juna-asemasta, että ei liian paha. Melko kätevää suorastaan. Blessing kyllä, että Daniel on ollu tänään mun mukana! Ei tosta sveitsin saksasta ota erkkikään tolkkua! Minkä ihmeen takia täällä puhutaan saksaa, mutta kiitos on ”merci” eikä ”danke”? Ei pysty ymmärtämään. Noh, se onki sitten ainoo sana, minkä tästä kielestä tajuaa. Huoh, onneks Danielin puhettä ymmärsin melko hyvin, vaikken osannutkaan selittää, mikä on ”maadotettu pistoke”, kun adapteria kaipasin.
Tää mun kämppä on aika vaatimaton, mutta ihan hyvä vaihtokämpäks. Mulla on siis oma huone omalla lavuaarilla, vessa ja suihku on kahelle ja keittiö kaheksalle. WLAN:kin täällä on, mutta sain juuri selville, että kun en saanut niitä papereita täytettyä, niin nettikään ei mulla vielä toimi. Odotan siis maanantaita. Tää huone on ihan tarpeeksi tilava varsinkin, kun ei raahannut koko omaisuutta mukanaan, siks vielä oikeestaan aika karu. Ois kiva saada jotain julisteita seinille tms. Täällä on sänky, kirjotuspöytä. laatikosto, kirjahylly, joku outo laudoista kyhätty toinen hyllykkö, lavuaari ja vaatekaappi. Keittiössä on kaikille oma kaappi ja kolme jääkaappia, joiden hyllyjärjestystä en oo vielä oikein ymmärtäny. Osassa jääkaapeista on merkitty huoneille omat hyllyt, ei tietenkään mulle ja lopuissakin on joidenkin kamoja. Noh, eipä mulla oo vielä ku voita ja juustoa ja appelsiinimehu, että kyllä ne sinne meni kuitenkin. Muuten keittiö on ihan hyvin varusteltu, siellä on radiokin ja silitysrauta ja tietty siis kaikki välineet haarukoista pannuihin. Seinällä on myös joku ”jobs to do” lista, missä lukee mm. plants, towels, paper. Täytynee selvittää, että onko täällä jotku viikottain vaihtuvat siivousvuorot vai miten se toimii.
Vaikka Sveitsi onkin mukava maa, niin pari asiaa jo tiedän, mihin en tuu täällä tottumaan:
1) Peitto ilman kunnon pussilakanaa. Miten ihmeessä tollasen lakanan saa pysymään yöllä paikoillaan??
2) Juustohöylättömyys. Ei tykkää sentin siivuista.
Toisen päivän aamun lisäys: Mutta mitä ihmettä! Kaapista löyty juustohöylä, kun olin jo kiltisti pari kertaa veitsellä leikannu sentin siivuja! Onko täällä ollu suomalaisia ennenki?
Täältä kämpästä oon tavannu toistaseks nämä: mun varsinainen kämppis Patricia, joka puhuu äidinkielenään saksaa. En oo vielä ihan varma, että onko saksalainen vai sveitsiläinen, mutta eiköhän se selviä. Toinen oli kiinalainen, mutta en nyt just muista nimeä ja kolmas on tohtoriopiskelija Victoria Espanjasta, joka ei osaa saksaa ja yks poika myös kävelly vastaan. Ihan mukavilta kuitenkin vaikuttivat kaikki. Tän lisäks pitäis ainaki yks Sri Lankalainen olla ja ilmeisesti vielä joku sveitsiläinen. Selvitellään.
Mutta, eiköhän tämä sepustus riitä yhdelle päivälle, ihme, jos kukaan jaksaa lukea. Odottelen, että koska Ansu soittais. On ollu päivän Neuchatelissa ja sano, että soittaa mulle, kun tulee sieltä, että josko nähtäis. Kello on nyt jo 19.30 kuitenkin, että eiköhän se kohta. Tuskin kovin myöhään meillä tänään kuitenkaan, ainakaan toivottavasti, menee, kun väsyttää niin paljon. Matkustaminen on mukavaa, mutta rankkaa.
Äiti lähetti viestin, että ”muista levätä. ja siivota.” Kyllä äiti. Miksen muistaisi?
Tässä vielä kuva mun huoneesta (tosin sisustus on jo vähän muuttunu ja muuttunee vielä matkan varrella) :
keskiviikko 7. maaliskuuta 2007
Lähtösäätö käynnissä
Nyt on tavarat pakattu. Ainaki melkeen... Noh, ainaki laukku on täys! Oon yllättänyt itseni olemalla ajoissa, lähtöönhän on vielä 1 1/2 vuorokautta. Tosin huomisilta meneekin Timon kanssa eikä pakkaillessa, joten siihen ei voinut jättää. Mutta kuukaus sitten näin unta, että lento lähtee tunnin päästä enkä ollu vielä alottanukaan pakkaamista saati sitten, että oisin ollu lentokentällä :D Onneks ei sentään noin.
Hauskaa on vihdoinkin päästä lähtemään, kavereiden blogeja on tähän mennessä joutunut kateellisena lukemaan, kun tammikuussa lähteneiden vaihto on jo kohta puolessa välissä. Ansukin, joka myös HSE:stä Berniin matkustaa, on ollut siellä jo pari päivää. Kohta minäkin!
Mutta... Jatkan kirjoittamista sitten Sveitsissä. Jos saan paikallisessä kämpässä netin toimimaan ja adapterin hankittua perjantaina, niin varmaankin jo viikonloppuna päivittelen seuraavan kerran, muutoin menee ensi viikolle. Ja jos kamera sattuisi saapumaan postissa huomenna, niin kuviakin voin jo pian teidän iloksenne latailla. Muutoin saatte odotella kuvia pääsiäiseen asti, jolloin Timo tulee käymään ja voi tuoda kameran tullessaan.
Bis bald!
Hauskaa on vihdoinkin päästä lähtemään, kavereiden blogeja on tähän mennessä joutunut kateellisena lukemaan, kun tammikuussa lähteneiden vaihto on jo kohta puolessa välissä. Ansukin, joka myös HSE:stä Berniin matkustaa, on ollut siellä jo pari päivää. Kohta minäkin!
Mutta... Jatkan kirjoittamista sitten Sveitsissä. Jos saan paikallisessä kämpässä netin toimimaan ja adapterin hankittua perjantaina, niin varmaankin jo viikonloppuna päivittelen seuraavan kerran, muutoin menee ensi viikolle. Ja jos kamera sattuisi saapumaan postissa huomenna, niin kuviakin voin jo pian teidän iloksenne latailla. Muutoin saatte odotella kuvia pääsiäiseen asti, jolloin Timo tulee käymään ja voi tuoda kameran tullessaan.
Bis bald!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
