Torstai vietettiin sitten Zürichissä, kun kerta siellä oltiin. Lonelyplanetin olin tietysti unohtanut kotiin, kun illalla sängyssä sen muistettuani en jaksanut enää nousta laittamaan sitä laukkuun, joten kiertelimme kaupunkia ilman opasteita. Kartta sentään tourist officesta hommattiin. Zürichistä en ollu etukäteen paikallisilta paljoakaan positiivista kuullut, vähän sama kuin Suomessa muualla asuvat ei tykkää helsinkiläisistä niin täällä ei tykätä zürichiläisistä: ”kaikki kulkee nenä pystyssä ja puku päällä”. Noh, nyt ymmärrän niitä vähän paremmin, sillä pääkatua ympäröi liikkeet, joiden tyyliä kuvaa hyvin esim Chanelin. Niitä kivoja pikkukauppoja löytääkseen, joista minä ja Timo tykätään, täytyy mennä sivummaksi. Tän takia kummatkin tykätään esim Bernistä enemmän. Zürichissä kierreltiin muutama tunti, mutta jo neljän aikaan päätettiin lähteä kohti Berniä, koska kumpikin oli aika väsyjä. Timo oli edellisen yön viettänyt lentokentällä ja iteki olin nukkunu melko vähän.
Tässä kuva Zürichin maamerkistä Grossmünsteristä:
Illalla vähän aikaa mun kämpillä rauhotuttuamme mentiin sitten kuitenki Teresen luo etkoilemaan Suomi-Ruotsi-Sveitsi-porukalla Spring Party bileitä ja oli oikein hauskaa. Kuvassa porukkaa etkoilta:
Illalla vähän aikaa mun kämpillä rauhotuttuamme mentiin sitten kuitenki Teresen luo etkoilemaan Suomi-Ruotsi-Sveitsi-porukalla Spring Party bileitä ja oli oikein hauskaa. Kuvassa porukkaa etkoilta:
Vaikka etkoilla olikin hauskaa, mutta itse bileet olivat todellinen pettymys. Oltiin hyvällä porukalla ja melkein missä vaan olis ollu hauskaa, pois lukien Prestige. Ulkona jonoa ei ollut ollenkaan, mutta kun olimme maksaneet 15 frangia sisään pääsimmekin 30 metriä pitkään narikkajonoon, jota hoisi 2 miestä: toinen rahasti ja toinen sulki takkeja ja vei pois. Enimmät jonottajista 15-18-vuotiaita, vaikka piti ollla opsikelijabileet tiedossa. Mä sitten otin Timon takin ja Timo lähti hakemaan juotavaa. Kun oltiin saatu takit puolen tunnin jonotuksen jälkeen naulakkoon, lähettiin kattomaan baaria ja 40 asteen lämmön lisäksi näkymä oli tämä:
Olin kuullut, että paikka on iso halli, mutta todellisuudessa paikka ei suomalaisessa mittakaavassa mikään iso ollut, berniläiseksi baariksi kyllä. Paikka oli AIVAN tupaten täynnä eikä varmasti täytä mitään paloturvallisuussäädöksiä. Ei toivoakaan päästä tosta portaita pitkin alas, mistä otin kuvan. Muut sitten ilmoittivat lähtevänsä pois, joten minä jäin venaamaan Timoa, kun en saanut Timoa kännykällä kiinni. Lopulta bongasinkin Timon baarin toiselta puolelta jonottamasta edelleen juotavaa 40 minuutin baarissa olon jälkeen ja kerättyäni aikani rohkeutta sukelsin väkijoukkoon ja sain kuin sainkin Timon käsiini ennen kuin ehti kadota. Muut jatko vielä muualle baariin, mutta me todettiin, että tää 34 frangin turha reissu saa riittää.
Olin kuullut, että paikka on iso halli, mutta todellisuudessa paikka ei suomalaisessa mittakaavassa mikään iso ollut, berniläiseksi baariksi kyllä. Paikka oli AIVAN tupaten täynnä eikä varmasti täytä mitään paloturvallisuussäädöksiä. Ei toivoakaan päästä tosta portaita pitkin alas, mistä otin kuvan. Muut sitten ilmoittivat lähtevänsä pois, joten minä jäin venaamaan Timoa, kun en saanut Timoa kännykällä kiinni. Lopulta bongasinkin Timon baarin toiselta puolelta jonottamasta edelleen juotavaa 40 minuutin baarissa olon jälkeen ja kerättyäni aikani rohkeutta sukelsin väkijoukkoon ja sain kuin sainkin Timon käsiini ennen kuin ehti kadota. Muut jatko vielä muualle baariin, mutta me todettiin, että tää 34 frangin turha reissu saa riittää.
Perjantaina herättiin illan epäonnistumisesta huolimatta ilosina ja matkattiin sitten kohti Fribourgia, jossa asuu Timon Saksassa vaihdossa tapaama Celine. Celine kierrättikin sitten meitä ympäri kaupunkia, tällä kertaa en juuri jaksanut kuvia räpsiä, kun tuli se melko perin pohjin Ansun kanssa silloin ekana viikonloppuna jo koluttua. Vaan yks luostari oli tällä kertaa uutta. Oli kuitenkin mukavaa, sää oli hieno, pysähdyttiin välillä bisselle ja illalla mentiin vielä terassin kautta syömään, mitä muutakaan, kuin juustofondueta. Namnam! Johan siinä olikin käveleskellessä meinannut kalorit kulua… Viimeisen olusen (tai Timon olusen ja mun ja Celinen jääteen, olut kun ei kuulemma oikeen sovi fonduen kanssa, mitä Timo ei tietenkään uskonut) lähdettiin sitten kotia ja päästettiin Celine hakemaan poikaystäväänsä juna-asemalta.
Tässä Celine ja Timo herkuttelemassa perinteisessä sveitsiläisessä ravintolassa:
Lauantai vietettiin kokonaan Bernissä. Ostettiin mulle vihdoin ulkoinen kovalevy sen varalta, että tää kone hajoaa taas, ja uus muistitikku avaimen mukana kadonneen tilalle, mutta lähinnä pyörittiin markkinoilla ja ostettiin herkkuja piknikeväiksi. Nähtävyyksiäkin kateltiin ja niistä paras oli paketissa olevan Bundeshausin edessä olevat rändomilla toimivat suihkulähteet, joissa oli lapsia leikkimässä. Tuota tyttöä seurattiin varmaan puoli tuntia ja naurettiin kippurassa:
Kuvassa suihku on matala, mutta kohosivatpahan välillä monen metrin korkeuteen. Ja totta kai Timosta oli hauska yrittää tunkea Maija myös kastumaan...
Tässä kuva torilta kojusta, mistä ostettiin myöhemmin tryffelibrietä ja oliiveja:
Sitten lopulta mansikat, shampanja tryffelibrie, kolmen sortin oliivit ja patonki kourassa matkattiin kohti Rosengartenia piknikille. Oli kuuma! Lepposta. Ainakin muuten, paitsi että meinattiin saada koko ajan vieressä pelanneiden poikien jalkapallosta päähän… Ja me kun siirryttiin siihen istumaan, ettei saatais 5-vuotiaan pojan pallosta päähän. Se ois ollu ehkä turvallisempaa.
Timo näyttää, miten auringossa kuuluu lötviä. This is life!:
Aren´t we a cute couple :)
Illalla hengailtiin sitten Fellergutin alakerrassa aluksi Liisan ja Liisan poikaystävän Samin, joka tuli tänne viime viikolla loppukevääks hengailemaan, kanssa ja loppuillasta sitten vähän muittenkin kanssa, jotka sattu seuraan liittymään. Baariin oltiin lähössä ja osa lähtiki, mutta missattiin sitten juna. Illan aikana ehdittiin kuitenkin maistaa muun muassa liettualaisten versiota tequilasta: syödään vodkashotin päälle sitruunaslice, joka on puoliks kuorrutettu kahvipuruilla ja puoliks sokerilla. Siis kahvilla?? Ja sitruunaa ei siis vaan maistettu vaan se pistettiin tietysti kokonaan suuhun ja nielastiin. Melkosta. Tosin tykästyin kyllä siihen enemmän kuin tequilaan...
Sunnuntaikin hengailtiin vielä Bernissä. Törmättiin junassa Felicityyn ja Felicityn poikaystävään Alexiin, joka oli täällä käymässä ja olivat menossa joen päällä olevaan kahvilaan. En kuunnellu kuitenkaan ohjeita sinne kunnolla, kun ei oltu sinne menossa, vaikka kivalta paikalta kuulostikin. Käytiin niinkin luksuspaikassa kuin Burger Kingissä syömässä ja lähettiin käveleskelemään pitkin kaupunkia. Kas kummaa päädyimme lopulta Casinolle, josta Felicity oli aiemmin puhunut ja päätettiin sitten kumminkin kattoa josko löydettäis se kahvila, mistä ne puhu. Ja löydettiinhän me! Mentiin sitten sinne kahville ennnen kuin jatkettiin matkaa.
Oltiin lauantaina sovittu Liisan ja Samin kanssa, että grillataan ja niinpä myös illalla teimme. Grillimestareina toimivat tietysti Timo ja Sami, minä ja Liisa katottiin vierestä:
Sunnuntaikin hengailtiin vielä Bernissä. Törmättiin junassa Felicityyn ja Felicityn poikaystävään Alexiin, joka oli täällä käymässä ja olivat menossa joen päällä olevaan kahvilaan. En kuunnellu kuitenkaan ohjeita sinne kunnolla, kun ei oltu sinne menossa, vaikka kivalta paikalta kuulostikin. Käytiin niinkin luksuspaikassa kuin Burger Kingissä syömässä ja lähettiin käveleskelemään pitkin kaupunkia. Kas kummaa päädyimme lopulta Casinolle, josta Felicity oli aiemmin puhunut ja päätettiin sitten kumminkin kattoa josko löydettäis se kahvila, mistä ne puhu. Ja löydettiinhän me! Mentiin sitten sinne kahville ennnen kuin jatkettiin matkaa.
Oltiin lauantaina sovittu Liisan ja Samin kanssa, että grillataan ja niinpä myös illalla teimme. Grillimestareina toimivat tietysti Timo ja Sami, minä ja Liisa katottiin vierestä:
Tältä grilli näytti parhaimmillaan:
Tän verran mun lautasella oli sapuskaa ja muilla saman verran:
Meillä oli siis parsaa, maissia, perunasalaattia, normisalaattia, tiikerirapuja, raakamakkaraa ja possua. Ja tietysti viiniä ja kaljaa. Oli melkosen luksusta! En kyllä oo ikinä syöny noin hyviä rapuja tai makkaraa. Jäi vielä ylikin ruokaa niin, että sai mm. Laurakin osansa ruoasta, kun sattui kävelemään oikeeseen aikaan paikalle.
Kuultiin Lauralta myös, että ykköskerroksessa pitäis olla bileet, kun Villellä oli viis kaveria kylässä ja mentiinkin sitten grillailun jälkeen kattomaan, että mikäs siellä on meininki. Hengailtiinkin siellä melko suomalaisessa porukassa, vaikka oli paikalle muutama muukin eksynyt. Meitä oli siellä yhteensä 13 suomalaista! Huh. Päädyttiin sitten Vielä 11 suomalaisen ja 1 amerikkalaisen kanssa eteenpäin, kun ei kerta edellispäivänä oltu baariin menty. Oli hauskaa! Eikä meitä ees heitetty pihalle, niin kuin Ville & co oli tammikuussa muutamaan kertaan heitetty. Olivat kuulemma tanssineet häkeissä liian villisti…
Maanantaina heräsin siihen, kun Timo pomppas sängystä ylös ja ilmotti, että ”nyt lähetään Thuniin”. Olin vähän äimistynyt ja unenpöpperöinen ja ihmettelin, että mikä sille nyt tuli… Yleensä kun sitä ei saa sängystä ylös sitten millään. Noh, Timo sitten selitti, että joku Villen kavereista oli edellisiltana kertonut sen olevan hieno paikka ja näyttäny valokuvia. Itse muistin vain sen osuuden, että kaveri oli joutunut siellä baarissa elämänsä ensimmäiseen dance battleen… Noh, mutta siinä vielä vähän aikaa ”aikasta! (=11) herätystä vastustelleena nousin sitten lopulta sängystä ja päästiin lähtemään.
Thun oli mahtavan kaunis paikka. Tai, ensin käveltiin väärään suuntaan ja nähtiin vaan autokorjaamoja, mutta käännyttyämme ympäri, niin oli kyllä paikalle tulon arvosta! Myöhemmin selvisi, että myös alkuperäsessä suunnassa ois lopulta tullu iso kartano vastaan, minkä pihalla ois ollu hieno piknikmesta, mutta kuitenkin. Kateltiin joella uiskentelevia joutsenia (”ankka” Timon sanoin) ja muita sorsan tapasia (”punanokka-ankka” jne) elukoita ja käytiin vierailemassa paikallisessa linnassa. Sen jälkeen käveleskeltiin joen vartta järven rannalle. Siinä vaiheessa jalat oli niin poikki, että otettiin laiva takas keskustaan. Ensin mietittiin Spieziin sillä menoa, mutta vika laiva ei kulkenukaan ku vasta toukokuussa. Harmi… Mutta mentiin sitten syömään italialaiseen ravintolaan, Timo pizzaa ja minä kasvisapastaa, ku en tajunnu, että pepperoni on täällä paprikaa eikä metukkaa .
Meillä oli siis parsaa, maissia, perunasalaattia, normisalaattia, tiikerirapuja, raakamakkaraa ja possua. Ja tietysti viiniä ja kaljaa. Oli melkosen luksusta! En kyllä oo ikinä syöny noin hyviä rapuja tai makkaraa. Jäi vielä ylikin ruokaa niin, että sai mm. Laurakin osansa ruoasta, kun sattui kävelemään oikeeseen aikaan paikalle.
Kuultiin Lauralta myös, että ykköskerroksessa pitäis olla bileet, kun Villellä oli viis kaveria kylässä ja mentiinkin sitten grillailun jälkeen kattomaan, että mikäs siellä on meininki. Hengailtiinkin siellä melko suomalaisessa porukassa, vaikka oli paikalle muutama muukin eksynyt. Meitä oli siellä yhteensä 13 suomalaista! Huh. Päädyttiin sitten Vielä 11 suomalaisen ja 1 amerikkalaisen kanssa eteenpäin, kun ei kerta edellispäivänä oltu baariin menty. Oli hauskaa! Eikä meitä ees heitetty pihalle, niin kuin Ville & co oli tammikuussa muutamaan kertaan heitetty. Olivat kuulemma tanssineet häkeissä liian villisti…
Maanantaina heräsin siihen, kun Timo pomppas sängystä ylös ja ilmotti, että ”nyt lähetään Thuniin”. Olin vähän äimistynyt ja unenpöpperöinen ja ihmettelin, että mikä sille nyt tuli… Yleensä kun sitä ei saa sängystä ylös sitten millään. Noh, Timo sitten selitti, että joku Villen kavereista oli edellisiltana kertonut sen olevan hieno paikka ja näyttäny valokuvia. Itse muistin vain sen osuuden, että kaveri oli joutunut siellä baarissa elämänsä ensimmäiseen dance battleen… Noh, mutta siinä vielä vähän aikaa ”aikasta! (=11) herätystä vastustelleena nousin sitten lopulta sängystä ja päästiin lähtemään.
Thun oli mahtavan kaunis paikka. Tai, ensin käveltiin väärään suuntaan ja nähtiin vaan autokorjaamoja, mutta käännyttyämme ympäri, niin oli kyllä paikalle tulon arvosta! Myöhemmin selvisi, että myös alkuperäsessä suunnassa ois lopulta tullu iso kartano vastaan, minkä pihalla ois ollu hieno piknikmesta, mutta kuitenkin. Kateltiin joella uiskentelevia joutsenia (”ankka” Timon sanoin) ja muita sorsan tapasia (”punanokka-ankka” jne) elukoita ja käytiin vierailemassa paikallisessa linnassa. Sen jälkeen käveleskeltiin joen vartta järven rannalle. Siinä vaiheessa jalat oli niin poikki, että otettiin laiva takas keskustaan. Ensin mietittiin Spieziin sillä menoa, mutta vika laiva ei kulkenukaan ku vasta toukokuussa. Harmi… Mutta mentiin sitten syömään italialaiseen ravintolaan, Timo pizzaa ja minä kasvisapastaa, ku en tajunnu, että pepperoni on täällä paprikaa eikä metukkaa .
Kuva Aaresta Thunin keskustan kohdalla:
Maisemia linnan tornista kuvattuna:
Tällaseen paikkaan mä haluan muuttaa. Järvi, jossa uida ja purjehtia ja vuoret joissa vaellella ja lasketella:
Tässä vielä kuva keskustasta ja linnasta. Melkoinen satulinna ulkoapäin:
Iltaa en sitten halua muistella. Tultiin kotiin ja huomasin, että mulla ei ole avainta! Repun tasku, jossa oli ylimääränen remmi laudan kiinnistystä varten ja avain oli tyhjä. Perkele. Maanantai oli siis toinen pääsiäispäivä ja lisäksi kello oli kaheksan, joten office ei todellakaan ollut auki. Ja arvatkaa löytyykö herra talonmiehen numeroa mistään päin taloa? No ei… Se oli sitten yö sohvalla tiedossa. Noh, sohva oli ihan mukava, ite en vaan saanu nukuttua, kun olin koko ajan varuillani telkkaria kattomaan tulevien varalta. Vika tuli klo 2. Lisäks olin varuillani varmaan sen takia, että olin juuri kuullut talossa kulkevasta ahdistelijasta… Tai siis itsensäpaljastelijasta pyykinpesuhuoneessa. Nice.
Noh, aamulla noustiin ylös, kun siivojat tuli siivoomaan tv-huonetta ja klo 8 sain uuden avaimen. Myöhemmin perässä seurasi lappu, että ”pidä huoli avaimesta, meillä ei ole enää varakopioita”. Tosi kiva. Jos oon kuukaudessa hukannu kaks avainta, ni miten hitossa pidän 3 kuukautta huolta yhdestä? Voivoi… Yritetään…
Tiistai oli Timon vika päivä täällä ja vietettiin se ihan Bernissä. Kaupat oli jälleen auki, joten kierreltiin kaupunkia, vaikkei hirveesti shoppailufiilis ollukaan. Täällä on kuitenki sellasia hauskoja pikkukauppoja, joita on hauska katella. Timo halus totta kai pariin viinikauppaan ja lisäks käytiin kattomassa pyöriä, kun Timo ainakin ja pienellä todennäkösyydellä minäki meinaan sellasen ostaa. Eksyttiin myös Starbuck´sin frappucinoa juodessa oivaltamaamme lautakauppaan ja päädyin ostamaan itelleni lumilaudan. Hups. Tai noh, puolittain tahallista se oli, oon haaveillu uudesta laudasta jo pari vuotta ja nyt sain sellasen puoleen hintaan. Nice! Laudan alkuperänen hinta oli siis n. 850 frangia ja nyt sain laudan, siteet ja kengät 700 frangilla. Ei paha. Nyt kun vaan ehtis vielä mäkeen ennen ku lumi on poissa. Jotenki sellanen fiilis, että lumi ei tykkää 23 asteen lämpötiloista, mitä täällä on nyt ollu. Hassua on, että ostin 5cm pitemmän laudan ja 2 numeroa pienemmät kengät, ku vanhat. Mutta ne oliki isoja.
Ilta hengailtiin Timon kanssa ihan kotona. Ravintolan sijasta, kun päätettiinkin ostaa markkinoilta namnam tuorepastaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja maistu kyllä überhyvälle. Pelailtiin vielä Catania muutama matsi (musta tuli maailmanmestari btw ;)) ja puoli kahen aikaan mentiin nukkumaan.
Keskiviikkoaamu olikin sitten haikeeta, kun piti lähteä viemään Timoa lentokentälle. Nyt ei nähä 3 kk:een ja on enemmän ikävä kuin ennen Timon tuloa. Vaikka mun periaate on aina ollu, että vaihtoon ei kuulu lähteä parisuhteilemaan, niin mieli alkaa kummasti muuttua :) Mutta eiköhän tää 3 kuukautta hujahda yhtä nopeesti kuin ensimmäinenki. Harmi vaan, että nyt joutuu lomailun sijaan myös opiskelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti