Vko 19

Hassua, tiistaina tuli 2,5 vuotta seurustelua täyteen Timon kanssa. Timokin luovutti ja suostui tähän laskutekniikkaan, kun ei parempaakaan vuosipäivää keksiny ;)

Lopetin juuri jääkiekon kattomisen alakerran skriiniltä ranskankielisellä selostuksella. 3-0:sta, sori vaan, en usko Suomen enää nousevan… Minttukaakao maistu silti :)

Tää on ollu melko rauhallinen viikko, en mä aina oo baarissa. Torstaina ois vähän himottanu, mutta olin sit kutienki kiltisti ja katoin euroviisujen semifinaalia suomi-usa-porukalla. Lähinnä sen takia, että Bierhübeli, minne osa oli menossa, oli loppuunmyyty. Oltiin tehty päivällä 10 (!) tuntia meijän ryhmätyötä, että sen ois paree olla hyvä.

Perjantaina pidin virallisen rentoutumispäivän enkä tehny MITÄÄN. Paitsi illalla lähin kattomaan Heartbreak Hotelia tyttöjen kanssa. Ruotsalainen leffa saksan ja ranskankielisillä tekstityksillä, melkosta. Oli kyllä hauska! Suosittelen ainaki naispuolisille lukijoille. Baarikohtauksista mietittiin, että sveitsiläiset ei varmaan tajunnu, että Ruotsissa (tai Suomessa) tollasta vois oikeestikin tapahtua. Ei täällä oo sellasta. Oli vähän hassua, kun sveitsiläiset sai leffan aikana ahaa-elämyksiä ruotsalaisista sanoista ja toisteli niitä meijän takana ”ensam”. Näillä on muuten outo tapa, että leffojen keskellä on tauko?! Siis ymmärrän kyllä tavan teattereissa, mutta että leffassa?! Ja silloin kuuluu ostaa jäätelöä. Ei kyllä ostettu, mutta ehkä ens kerralla…

Eilen oltiin tyttöjen kanssa Zürichissä, Minna, Elinin ja Teresen siis. Nähtävyydet oli jo nähty, joten täysin shoppailumatkalla :D En kyllä ostanu ku yhen topin, onneks. Muilla tais mennä vähän enemmän rahaa… Mutta oli ne niitten löydökset ihan niitten näkösiäki. Ja Nikko näytti meille italialaisjätskipaikan, NAM! Taivaallista...

Illalla oli tarkotus ostaa jotain pientä ja mennä Minnalle kattomaan euroviisuja, mutta mulla tuli päivän aikana hirvee päänsärky ja jouduin sitten tulemaan kotiin.Oli kyllä viisas ratkasu, koska särkylääkkeestä huolimatta pipi ei menny pois ja oksensin 3 kertaa… En tiedä oliko migreeni vai auringonpistos tai jotain siltä väliltä. Tänääki vielä vähän kumma olo, vaikka nukuin melkeen kahteentoista. Noh, täytynee mennä ajoissa nukkumaan ja toivoa, että huomenna on parempi päivä. Onneks ens viikolla on helatorstai, ni on 4 päivän viikonloppu!

Tää ei liity mihinkään, mutta täällä on helppo seurata omaa kulutustaan. Puoleen väliin mennessä menny esim:
1. 1 hoitoaine
2. melkeen 2 shampoota
3. 1 hammastahnatuubi
4. 1 sheivausgeeli
5. 1 hiuslakka
6. Pikku purkki soijaa
7. purkki margariinia
8. 3/4 purkkia sweet chili saucea
9. 2 pussia mysliä
10. ketsuppia en oo vielä avannukaan, vaikka sen ostin
jne

Mutta mielenkiintosempiin ja ihanempiin ja kivempiin ja mahtavempiin uutisiin:
Pääsen ehkä/varmaan/luultavasti/tod.näk (ei uskalla sanoa ennen ku matka on varattu) lokakuussa Timon perheen kanssa 2 viikoks Uuteen Seelantiin!!! NIIN siistiä!

Victorinoxia ja viittausta katsomassa

Taas on mennyt viikko niin nopeesti, että heikkohermosta luulis jo huimaavan.

Meidän pitää tehdä Corporate brand management 2 –kurssille esitelä Victorinoxista, joka siis valmistaa sveitsiläiset armeijaveitset. Tästä saatiin idea lähteä käymään Swiss Knife Valleynakin tunnetuun Ibachiin, jossa kyseisen lafkan tehdas sijaitsee. Alun perin tarkoituksena oli lähinnä saada lisätietoa yrityksestä, se kun on perhefirma, josta ei ihan liikaa tietoa netistä löydy. Ei ole esim vuosikertomusta, mistä saisi edes perusluvut kuten liikevaihdon kaivettua. Tämä kuitenkin korjaantui sillä, että otin yhteyttä Victorinoxiin ja sain postissa hienon medialle ja partnereille tähdätyn powepoint-esitelmän, josta löyty paljon kaipaamaamme lisätietoa (jostain syystä kirjeen kera, jossa pahoiteltiin, että eivät pysty täyttämään toivettani, vaikka sen tekivätkin). Lähdimme siis matkaan suurimaks osaks ihan oman mielenkiinnon takia.

Perjantaiaamuna matkasimme sitten to the middle of nowhere. Oikeesti. Ostettiin Anselmin kanssa liput eri asemilta ja kummallekin myyjälle piti tavata “I-B-A-C-H”. ”Victorinox”. Ei meinannu ymmärtää saksaks eikä enkuks. Noh, kuvaruudulta sitte näytin, että ”tonne kiitos”. Karl Elsenerhän aikanaan yli sata vuotta sitten perusti firman tonne sen takia, että siellä ei ollu tarpeeks työpaikkoja. Nykyään Ibachin tehdaskompleksi työllistää 900 ihmistä eikä ketään oo irtisanottu 70 vuoteen. Paikka on silti täyttä landea. ”It SMELLS like in the middle of nowhere” sano Linn. Löydettiin kuitenki perille, ehkä siks, että paikassa ei oikee paljo mitää muuta ollukaan. Vicotrinoxin tehtaan edusta:

Pienoinen pettymys oli, että paikassa oli ainoostaan kauppa, ei mitään museon tapasta, mitä oltiin vähän toivottu. Mutta silti viihdyttiin paikassa melko pitkään ja taisi jokainen sieltä jotain löytää. Minäkin sen, minkä takia sinne oikeestaan tulinki. Yksi myyjättäristä oli todella mukava ja olisi halunnut päästää meijät näkemään myös tehtaan tilat, kun kerrottiin esitelmästämme, mutta muut myyjättäret oli todella nihkeitä ja asiaa vastaan, huoh. Harmi, ois ollu niin kiva, erityisesti logistiikan lukijana, nähdä tehdas sisältäpäin.

Aikamme paikalla pyörittyämme, syötyämme ja uudelleen paikalla pyörittyämme (,koska Elin teki saman ku minä viime viikolla ja missas junan, ku oli ollu bileissä edellisiltana ja tuli pari tuntia jälestä,) lähettiin kävellen ettimään reittiä pois in the middle of nowheresta ja kyllähän me Schwyzin juna-asemalle löydettiinkin lopulta. Varsinainen menomesta, juna Luzerniin kahen tunnin välein. Luzernissa pyörittiin vielä jonnin aikaa, jotta näytettiin siellä käymättömille kaupunkia ja, että sain käytettyä gleis7:iä ja pääsin ilmaseks kotiin.

Tänään sen sijaan matkattiin Glarusiin. Glarus on toinen Sveitsin ainoista kantoneista, joissa toimii edelleen vanhanaikainen todella suora demokratia: kerran vuodessa ihmiset kokoontuvat keskellä kaupunkia olevalle aukiolle ns. ”Landsgemeinde”:en, joka on kantonin korkein päättävä elin. Äänioikeutetut seisovat ringissä ja äänestävät viittaamalla. Ääniä ei lasketa vaan luku katsotaan silmämääräisesti. Kantonilla on edustajisto ja hallitus, mutta niiden päätökset ei tule voimaan ellei niitä hyväksytä seuraavassa Landsgemeindessa.

Perillä oli kunnon koiranilma. Vettä sato nii, ettei mitään rajaa. Mutta olihan se silti nähtävä. Päivä olikin historiallinen, kun landsgemeinde päätti muuttaa äänestysikärajan 16-vuoteen ensimmäisenä kantonina Sveitsissä. Itse tosin tämän äänestyksen missasin, kun olin kahvilassa pakoilemassa sadetta, mutta seuraavan äänestyksen näin. Oli se jännää. Paria meistä myös haastateltiin telkkariin ja kysyttiin mielipidettä tosta ikärajan muuttamisesta. Mäkin saatan näkyä telkkarissa jopa parilla kanavalla.

Sotilaita saattelemassa kaupungin tärkeimpiä hölöjä Landsgemeindeen:

Tässä viittauksessa tais vasemmalla olevat herrat olla vähän yssisseen mielipiteensä kanssa:

Landsgemeinden jälkeen meidän oli tarkotus lähteä järvelle grillailemaan, mutta sateen takia muutettiin suunnitelmaa ja lähdettiin käymään Zürichissä. Olisin halunnu nähä isän, kun on täällä työmatkalla, mutta isä oli 20 minsan junamatkan päässä lopettamassa golfkierrosta enkä voinu sinne lähteä, ku oli vaan 2 tuntia aikaa. Jäin siis Zürichiin ja näin kaupunkia vielä vähän sen päälle, mitä sitä Timon kanssa pääsiäisenä näin. Käytiin Grossmünsterin sisällä ja Muttermunsterin Marc Chagallin maalaamia ikkunoita kattomassa. Myös pankkien pääkonttorit nähtiin Bahnhofstrassella. Ja bongasin myös paikan, josta ostin viimeks itelleni kengät ja, missä käytiin Timon kanssa viinilasillisilla. Hih.

Zürichissä paistokin jo aurinko:

Nähtiin Dumbojaki. Raukkaparat sirkuksessa:

Ja nyt taas sunnuntai-ilta, mikä tarkottaa, että huomenna on maanantai. Pelottaa, kun tietää, että kesäkuuhun ja tentteihin ei oo enää liian pitkään. Kohta pitäis ehkä alkaa vähän enemmän panostamaan. Onneks mun ei omien laskujeni mukaan tartte päästä kuin kolmesta tentistä läpi, jos haluan pitää opintotuet. Kaheksasta pitäis päästä läpi, jos haluan saada loput apurahasta. Se kuulostaa jo melko ahdistavalta, joten en jaksa vielä kovin paljoa miettiä. Luennoilla käyn ihan mielelläni jo kuullakseni kieltä, mutta tuo muu opiskelu ei oikein hirmusesti oo inspannu. Onneks kursseista suurin osa on kuitenkin ainakin osittain mielenkiintosia, vaikka eivät varsinaisesti mun valmistumista edistäkään.

Tsiptsip. Ensi kertaan.

Pääsiäinen Timon kanssa

Kyllä hymyilytti viime torstaina, kun herätyskello ei soinu kahdeksalta olevan International Marketing-luennon vaan sen takia, että piti lähteä hakemaan Timoa Zürichin lentokentältä. Sitä oli odotettu! Neljä viikkoa on pitkä aika, kun näkemisessä ei oo aikoihin ollu taukoa ku korkeintaan pari päivää. Ikävä oli siis kova, vaikka olikin tapahtunut paljon uutta ja ties, että pääsiäinen on ihan oven takana.

Torstai vietettiin sitten Zürichissä, kun kerta siellä oltiin. Lonelyplanetin olin tietysti unohtanut kotiin, kun illalla sängyssä sen muistettuani en jaksanut enää nousta laittamaan sitä laukkuun, joten kiertelimme kaupunkia ilman opasteita. Kartta sentään tourist officesta hommattiin. Zürichistä en ollu etukäteen paikallisilta paljoakaan positiivista kuullut, vähän sama kuin Suomessa muualla asuvat ei tykkää helsinkiläisistä niin täällä ei tykätä zürichiläisistä: ”kaikki kulkee nenä pystyssä ja puku päällä”. Noh, nyt ymmärrän niitä vähän paremmin, sillä pääkatua ympäröi liikkeet, joiden tyyliä kuvaa hyvin esim Chanelin. Niitä kivoja pikkukauppoja löytääkseen, joista minä ja Timo tykätään, täytyy mennä sivummaksi. Tän takia kummatkin tykätään esim Bernistä enemmän. Zürichissä kierreltiin muutama tunti, mutta jo neljän aikaan päätettiin lähteä kohti Berniä, koska kumpikin oli aika väsyjä. Timo oli edellisen yön viettänyt lentokentällä ja iteki olin nukkunu melko vähän.

Tässä kuva Zürichin maamerkistä Grossmünsteristä:

Illalla vähän aikaa mun kämpillä rauhotuttuamme mentiin sitten kuitenki Teresen luo etkoilemaan Suomi-Ruotsi-Sveitsi-porukalla Spring Party bileitä ja oli oikein hauskaa. Kuvassa porukkaa etkoilta:

Vaikka etkoilla olikin hauskaa, mutta itse bileet olivat todellinen pettymys. Oltiin hyvällä porukalla ja melkein missä vaan olis ollu hauskaa, pois lukien Prestige. Ulkona jonoa ei ollut ollenkaan, mutta kun olimme maksaneet 15 frangia sisään pääsimmekin 30 metriä pitkään narikkajonoon, jota hoisi 2 miestä: toinen rahasti ja toinen sulki takkeja ja vei pois. Enimmät jonottajista 15-18-vuotiaita, vaikka piti ollla opsikelijabileet tiedossa. Mä sitten otin Timon takin ja Timo lähti hakemaan juotavaa. Kun oltiin saatu takit puolen tunnin jonotuksen jälkeen naulakkoon, lähettiin kattomaan baaria ja 40 asteen lämmön lisäksi näkymä oli tämä:

Olin kuullut, että paikka on iso halli, mutta todellisuudessa paikka ei suomalaisessa mittakaavassa mikään iso ollut, berniläiseksi baariksi kyllä. Paikka oli AIVAN tupaten täynnä eikä varmasti täytä mitään paloturvallisuussäädöksiä. Ei toivoakaan päästä tosta portaita pitkin alas, mistä otin kuvan. Muut sitten ilmoittivat lähtevänsä pois, joten minä jäin venaamaan Timoa, kun en saanut Timoa kännykällä kiinni. Lopulta bongasinkin Timon baarin toiselta puolelta jonottamasta edelleen juotavaa 40 minuutin baarissa olon jälkeen ja kerättyäni aikani rohkeutta sukelsin väkijoukkoon ja sain kuin sainkin Timon käsiini ennen kuin ehti kadota. Muut jatko vielä muualle baariin, mutta me todettiin, että tää 34 frangin turha reissu saa riittää.

Perjantaina herättiin illan epäonnistumisesta huolimatta ilosina ja matkattiin sitten kohti Fribourgia, jossa asuu Timon Saksassa vaihdossa tapaama Celine. Celine kierrättikin sitten meitä ympäri kaupunkia, tällä kertaa en juuri jaksanut kuvia räpsiä, kun tuli se melko perin pohjin Ansun kanssa silloin ekana viikonloppuna jo koluttua. Vaan yks luostari oli tällä kertaa uutta. Oli kuitenkin mukavaa, sää oli hieno, pysähdyttiin välillä bisselle ja illalla mentiin vielä terassin kautta syömään, mitä muutakaan, kuin juustofondueta. Namnam! Johan siinä olikin käveleskellessä meinannut kalorit kulua… Viimeisen olusen (tai Timon olusen ja mun ja Celinen jääteen, olut kun ei kuulemma oikeen sovi fonduen kanssa, mitä Timo ei tietenkään uskonut) lähdettiin sitten kotia ja päästettiin Celine hakemaan poikaystäväänsä juna-asemalta.

Tässä Celine ja Timo herkuttelemassa perinteisessä sveitsiläisessä ravintolassa:

Lauantai vietettiin kokonaan Bernissä. Ostettiin mulle vihdoin ulkoinen kovalevy sen varalta, että tää kone hajoaa taas, ja uus muistitikku avaimen mukana kadonneen tilalle, mutta lähinnä pyörittiin markkinoilla ja ostettiin herkkuja piknikeväiksi. Nähtävyyksiäkin kateltiin ja niistä paras oli paketissa olevan Bundeshausin edessä olevat rändomilla toimivat suihkulähteet, joissa oli lapsia leikkimässä. Tuota tyttöä seurattiin varmaan puoli tuntia ja naurettiin kippurassa:

Kuvassa suihku on matala, mutta kohosivatpahan välillä monen metrin korkeuteen. Ja totta kai Timosta oli hauska yrittää tunkea Maija myös kastumaan...

Tässä kuva torilta kojusta, mistä ostettiin myöhemmin tryffelibrietä ja oliiveja:

Sitten lopulta mansikat, shampanja tryffelibrie, kolmen sortin oliivit ja patonki kourassa matkattiin kohti Rosengartenia piknikille. Oli kuuma! Lepposta. Ainakin muuten, paitsi että meinattiin saada koko ajan vieressä pelanneiden poikien jalkapallosta päähän… Ja me kun siirryttiin siihen istumaan, ettei saatais 5-vuotiaan pojan pallosta päähän. Se ois ollu ehkä turvallisempaa.

Timo näyttää, miten auringossa kuuluu lötviä. This is life!:

Aren´t we a cute couple :)

Illalla hengailtiin sitten Fellergutin alakerrassa aluksi Liisan ja Liisan poikaystävän Samin, joka tuli tänne viime viikolla loppukevääks hengailemaan, kanssa ja loppuillasta sitten vähän muittenkin kanssa, jotka sattu seuraan liittymään. Baariin oltiin lähössä ja osa lähtiki, mutta missattiin sitten juna. Illan aikana ehdittiin kuitenkin maistaa muun muassa liettualaisten versiota tequilasta: syödään vodkashotin päälle sitruunaslice, joka on puoliks kuorrutettu kahvipuruilla ja puoliks sokerilla. Siis kahvilla?? Ja sitruunaa ei siis vaan maistettu vaan se pistettiin tietysti kokonaan suuhun ja nielastiin. Melkosta. Tosin tykästyin kyllä siihen enemmän kuin tequilaan...

Sunnuntaikin hengailtiin vielä Bernissä. Törmättiin junassa Felicityyn ja Felicityn poikaystävään Alexiin, joka oli täällä käymässä ja olivat menossa joen päällä olevaan kahvilaan. En kuunnellu kuitenkaan ohjeita sinne kunnolla, kun ei oltu sinne menossa, vaikka kivalta paikalta kuulostikin. Käytiin niinkin luksuspaikassa kuin Burger Kingissä syömässä ja lähettiin käveleskelemään pitkin kaupunkia. Kas kummaa päädyimme lopulta Casinolle, josta Felicity oli aiemmin puhunut ja päätettiin sitten kumminkin kattoa josko löydettäis se kahvila, mistä ne puhu. Ja löydettiinhän me! Mentiin sitten sinne kahville ennnen kuin jatkettiin matkaa.

Oltiin lauantaina sovittu Liisan ja Samin kanssa, että grillataan ja niinpä myös illalla teimme. Grillimestareina toimivat tietysti Timo ja Sami, minä ja Liisa katottiin vierestä:

Tältä grilli näytti parhaimmillaan:

Tän verran mun lautasella oli sapuskaa ja muilla saman verran:

Meillä oli siis parsaa, maissia, perunasalaattia, normisalaattia, tiikerirapuja, raakamakkaraa ja possua. Ja tietysti viiniä ja kaljaa. Oli melkosen luksusta! En kyllä oo ikinä syöny noin hyviä rapuja tai makkaraa. Jäi vielä ylikin ruokaa niin, että sai mm. Laurakin osansa ruoasta, kun sattui kävelemään oikeeseen aikaan paikalle.

Kuultiin Lauralta myös, että ykköskerroksessa pitäis olla bileet, kun Villellä oli viis kaveria kylässä ja mentiinkin sitten grillailun jälkeen kattomaan, että mikäs siellä on meininki. Hengailtiinkin siellä melko suomalaisessa porukassa, vaikka oli paikalle muutama muukin eksynyt. Meitä oli siellä yhteensä 13 suomalaista! Huh. Päädyttiin sitten Vielä 11 suomalaisen ja 1 amerikkalaisen kanssa eteenpäin, kun ei kerta edellispäivänä oltu baariin menty. Oli hauskaa! Eikä meitä ees heitetty pihalle, niin kuin Ville & co oli tammikuussa muutamaan kertaan heitetty. Olivat kuulemma tanssineet häkeissä liian villisti…

Maanantaina heräsin siihen, kun Timo pomppas sängystä ylös ja ilmotti, että ”nyt lähetään Thuniin”. Olin vähän äimistynyt ja unenpöpperöinen ja ihmettelin, että mikä sille nyt tuli… Yleensä kun sitä ei saa sängystä ylös sitten millään. Noh, Timo sitten selitti, että joku Villen kavereista oli edellisiltana kertonut sen olevan hieno paikka ja näyttäny valokuvia. Itse muistin vain sen osuuden, että kaveri oli joutunut siellä baarissa elämänsä ensimmäiseen dance battleen… Noh, mutta siinä vielä vähän aikaa ”aikasta! (=11) herätystä vastustelleena nousin sitten lopulta sängystä ja päästiin lähtemään.

Thun oli mahtavan kaunis paikka. Tai, ensin käveltiin väärään suuntaan ja nähtiin vaan autokorjaamoja, mutta käännyttyämme ympäri, niin oli kyllä paikalle tulon arvosta! Myöhemmin selvisi, että myös alkuperäsessä suunnassa ois lopulta tullu iso kartano vastaan, minkä pihalla ois ollu hieno piknikmesta, mutta kuitenkin. Kateltiin joella uiskentelevia joutsenia (”ankka” Timon sanoin) ja muita sorsan tapasia (”punanokka-ankka” jne) elukoita ja käytiin vierailemassa paikallisessa linnassa. Sen jälkeen käveleskeltiin joen vartta järven rannalle. Siinä vaiheessa jalat oli niin poikki, että otettiin laiva takas keskustaan. Ensin mietittiin Spieziin sillä menoa, mutta vika laiva ei kulkenukaan ku vasta toukokuussa. Harmi… Mutta mentiin sitten syömään italialaiseen ravintolaan, Timo pizzaa ja minä kasvisapastaa, ku en tajunnu, että pepperoni on täällä paprikaa eikä metukkaa .

Kuva Aaresta Thunin keskustan kohdalla:

Maisemia linnan tornista kuvattuna:

Tällaseen paikkaan mä haluan muuttaa. Järvi, jossa uida ja purjehtia ja vuoret joissa vaellella ja lasketella:

Tässä vielä kuva keskustasta ja linnasta. Melkoinen satulinna ulkoapäin:

Iltaa en sitten halua muistella. Tultiin kotiin ja huomasin, että mulla ei ole avainta! Repun tasku, jossa oli ylimääränen remmi laudan kiinnistystä varten ja avain oli tyhjä. Perkele. Maanantai oli siis toinen pääsiäispäivä ja lisäksi kello oli kaheksan, joten office ei todellakaan ollut auki. Ja arvatkaa löytyykö herra talonmiehen numeroa mistään päin taloa? No ei… Se oli sitten yö sohvalla tiedossa. Noh, sohva oli ihan mukava, ite en vaan saanu nukuttua, kun olin koko ajan varuillani telkkaria kattomaan tulevien varalta. Vika tuli klo 2. Lisäks olin varuillani varmaan sen takia, että olin juuri kuullut talossa kulkevasta ahdistelijasta… Tai siis itsensäpaljastelijasta pyykinpesuhuoneessa. Nice.

Noh, aamulla noustiin ylös, kun siivojat tuli siivoomaan tv-huonetta ja klo 8 sain uuden avaimen. Myöhemmin perässä seurasi lappu, että ”pidä huoli avaimesta, meillä ei ole enää varakopioita”. Tosi kiva. Jos oon kuukaudessa hukannu kaks avainta, ni miten hitossa pidän 3 kuukautta huolta yhdestä? Voivoi… Yritetään…

Tiistai oli Timon vika päivä täällä ja vietettiin se ihan Bernissä. Kaupat oli jälleen auki, joten kierreltiin kaupunkia, vaikkei hirveesti shoppailufiilis ollukaan. Täällä on kuitenki sellasia hauskoja pikkukauppoja, joita on hauska katella. Timo halus totta kai pariin viinikauppaan ja lisäks käytiin kattomassa pyöriä, kun Timo ainakin ja pienellä todennäkösyydellä minäki meinaan sellasen ostaa. Eksyttiin myös Starbuck´sin frappucinoa juodessa oivaltamaamme lautakauppaan ja päädyin ostamaan itelleni lumilaudan. Hups. Tai noh, puolittain tahallista se oli, oon haaveillu uudesta laudasta jo pari vuotta ja nyt sain sellasen puoleen hintaan. Nice! Laudan alkuperänen hinta oli siis n. 850 frangia ja nyt sain laudan, siteet ja kengät 700 frangilla. Ei paha. Nyt kun vaan ehtis vielä mäkeen ennen ku lumi on poissa. Jotenki sellanen fiilis, että lumi ei tykkää 23 asteen lämpötiloista, mitä täällä on nyt ollu. Hassua on, että ostin 5cm pitemmän laudan ja 2 numeroa pienemmät kengät, ku vanhat. Mutta ne oliki isoja.

Ilta hengailtiin Timon kanssa ihan kotona. Ravintolan sijasta, kun päätettiinkin ostaa markkinoilta namnam tuorepastaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja ja maistu kyllä überhyvälle. Pelailtiin vielä Catania muutama matsi (musta tuli maailmanmestari btw ;)) ja puoli kahen aikaan mentiin nukkumaan.

Keskiviikkoaamu olikin sitten haikeeta, kun piti lähteä viemään Timoa lentokentälle. Nyt ei nähä 3 kk:een ja on enemmän ikävä kuin ennen Timon tuloa. Vaikka mun periaate on aina ollu, että vaihtoon ei kuulu lähteä parisuhteilemaan, niin mieli alkaa kummasti muuttua :) Mutta eiköhän tää 3 kuukautta hujahda yhtä nopeesti kuin ensimmäinenki. Harmi vaan, että nyt joutuu lomailun sijaan myös opiskelemaan.