W. Nuss vo Bümpliz ja muita hittejä Sveitsistä

d' w. Nuss vo bümplizisch

schön win es Füür i dr Nacht

win e Rose im Schnee

we se gseh duss in Bümpliz

de schlat mir mys Härz hert i Hals

u i gseh win i ungergah

Oon hinkunu kuultavakseni sveitsiläistä musiikkia ja kyllä kannatti. Eilen odotus palkittiin ja sain Pascalilta (Martinin kautta, herra kun on kotiseudullaan Wallisissa radiossa töissä) cd:llisen sveitsiläisiä hittejä, yhteensä yli 140 biisiä. Biisi nimeltä "W. Nuss vo Bümpliz" ei voi olla muuta ku hyvä! (asun bümplizissä) Tai "Chnoblöich-Pizza". Tottakai levyltä löytyy pari hittiä myös Sveitsin euroviisuedustajalta DJ Bobolta. Suurin osa kamasta joko jotain jodlauksen tapasta kansanmusiikkia ja loput sitten kunnon poppista -niin poppia kuin poppi vain voi olla.


Eilen yritin lukea Telekooperation-kurssin itseopiskelumatsuja samaan aikaan, ku kuuntelin musaa, mutta ei vaan onnistunu, ku nauratti koko ajan. Onkohan suomalainen musa yhtä lystikästä ulkomaalaisten mielestä? Nytkin musa soi. Helppo tapa saada hymy naamalle :)


Tästä on alkanu tulla tapa, että aina viikonlopun jälkeen lisäilen tänne kuulumisia. Johtuneekohan siitä, että maanantaisin tietää, että pitäis tehä kouluhommia, jotka ei sitten oikein inspaakaan? Meibi. Mutta mitä sitä tapojaan muuttamaan eli tässä jorinaa viime viikosta


Kävin keskiviikkona pitkästä aikaa Les Amisissa. Ongelmana on se, että kaikki haluaa nähdä ihmisiä, mutta kukaan ei tykkää Les Amisista paikkana. Joten osa käy siellä siitä huolimatta ja osa ei tuu ollenkaan. Pitäis keksiä joku vaihtoehtoinen mesta, minne ihmiset menis mielellään. Täällä kämpilläkin vois ihmisiä tavata, mutta 1) tulee hulluks, jos ei poistu välillä Bümplizistä 2) keskustassa asuvat ei jaksa matkata tänne. Eniveis, pelasin siellä elämäni eka kertaa pöytäfudista. Olin melko surkea =) 10 minsaa ennen lähtöä Martin ilmesty paikalle. Oli kolmatta kertaa pyöräilemässä graduaan pakoon, miehellä on 1 viikko aikaa ja puolet vielä kirjottamatta. Kuulostaa hyvältä…

Täällä oli keskiviikkona sandsidella (=köyhällä puolella, ite asun goldsidella eli rikkaalla puolella, ku oon niin rikas, NOT!) vesivuoto. Vettä oli 1. kerroksessa 10 senttiä lattialla ja alakerrassa myös… Kaikki sen puolen vessat ja suihkut suljettiin, ettei se vesi valuis sinne. Kävi sääliks talonmies Mr. Grimmiä, kun joutui kuivaamaan sitä pahan hajusta vettä koko yön. Oli siellä vielä silloinkin, kun 12 aikaan tultiin Les Amisista kotiin.

Torstaina oli ESN:n järkkäämä Euro Dinner. Kaikkien piti tuoda sinne jotain ruokaa omasta maastaan jaa minä, Liisa ja Laura leivottiin korvapuusteja, oli aikas hauskaa leipoa piiitkästä aikaa. Mä taisin olla ainoo, joka oli ylipäätään joskus niitä leiponu ja kaikki muisteli, että: "meidän äiti tais laittaa tähän tässä vaiheessa tätä ja tätä". Ihan hyviä niistä tuli, vaikka ei löydetty kaardemummaa ja haisteltiin maustehyllystä, että mausteneilikka tuoksuu piparille ;) Ja vaikka toisesta pellillisestä tuli vähän tummia, kun mut jätettiin niitä vahtimaan ja meikkailin samalla... Anselmi pääs helpolla ja toi salmiakkia.

Ruokaa oli montaa sorttia, joten nälkä ei kyllä jäänyt. Tuli ihan kotoinen fiilis, kun söi ruotsalaisten tuomaa näkkileipää kallen kaviaarilla ja kananmunilla. Nam! Vaikea kuvailla, mutta ihan Suomi-olo. Se oli mun absoluut feivorit.

Jälkiruokapöytä. Siellä meijän korvapuustitkin. Näyttääkin korvapuusteilta:


Monien kanssa oltiin puhuttu, että lähettäis vielä baariin illan päätteeksi, mutta enimmät päättikin lusmuta, tekosyystä jos toisesta. Jotkut kotiin ja jotkut parempiin bileisiin jonkun miehen takia... Pienellä porukalla kuitenkin hengailtiin terassilla yli puoleenyöhön, jonka jälkeen meijän piti lähteä ja jatkettiin yhen järkkärin, Brunon, kämpille. Tässä vaiheessa Martin ja Pascalkin liittyivät seuraan. Melko myöhään tais mennä. Taksilla tultiin kotiin. Perjantaina oli nukkupäivä.

Tässä kuva tehopakkaus Martinista. Martinin seurassa ei oo tylsää! Ollut vaihdossa meidän koulussa:




Lauantaina lähdettiin Ansun kanssa Liechtensteiniin. Se on melko pieni paikka. Jos ei jo tiedetty, ni tuli ainaki todettua. Eikä hirveesti nähtävää, tältä näytti 5000 asukkaan pääkaupunki:




Paljon mielenkiintosempaa on maan historia. Tiesittekö, että kuningassuku ei alunperin asunut Liechtensteinissa vaan Wienin lähistöllä vaan muutti omistamaansa maahan vasta myöhemmin? Tai että perhe on rikkaampi kuin Englannin kuningassuku 3,3 miljardin omaisuudellaan? Tai että viimeisessä sodassaan maan 80 sotilaasta yksikään ei kuollut vaan saivat yhden italialaisen kaverin mukaansa ja palattuaan heitä oli 8i? Nyttemin armeija on syystä tai toisesta lakkautettu....



Kivuttiin vielä kattomaan linnaa ja sieltä maisemat olivat taas sveitsimäiset:






Matkalla metsässä oli söpö keväinen alppipuro:


Tässä kuva linnasta. Ei päästy sisään, kun hallitsijat asuu vielä linnassa. Eikä ees nähty prinssiä:


Linnareissun jälkeen päätettiin kävellä takasin Sveitsiin. Näin tehtiinkin. Aikaa meni jonnin verran, muttei liikaa. Vaikka piti kävellä 2 kaupungin läpi kolmanteen.

Tässä kuva Liechtensteinin ja Sveitsin rajalta:


Koska Liechtensteinissa aikaa kului vain muutama tunti, tehtiin vielä extemporematka St. Galleniin. Kaunis, vanha pikkukaupunki sekin. Tässä huono kuva St. Gallenin jättimäisestä katedraalista:


Lopuksi käytiin vielä terassilla yhdellä. Löydettiin jätskilistalta spagettijätskiä. Teistä ei ehkä hauskaa, mutta siinä vaiheessa, kun ei oo koskaan nähny spagettijätskiä ja on kuullu kahen ulkkarin hokevan jokaisen tapaamansa ihmisen kanssa spagettijätskistä, niin se on melko hauskaa.


Siinäpä se. Tänään taas luentoja, vaikka ulkona paistaa arska.