Saksankurssi loppui eilen ja ihmisiin on tutustunu koko ajan lisää. Meidän kurssillahan on siis 5 suomalaista, 3 ruotsalaista ja amerikkalaista, 2 liettualaista ja puolalaista ja yks portugalilainen, australialainen ja espanjalainen. Lisäks ekana päivänä kurssilla oli yks slovakialainen ja yhen englantilaisen tytön pitäis olla siellä, mutta sei kuulemma oo jaksanu herätä aamusin. Melko typerää mun mielestä, koska vaikka kurssina tuo ei mikään übermahtava ookaan, ihan ok kylläkin, niin siellä nimenomaan on parhaiten ihmisiin tutustunu. Mahtava porukka kaiken kaikkiaan! Toivottavasti porukat ei hajoo nyt kurssin loputtua.
Tässä kuva matkalla saksantunnille Unitobleriin. Rakennuksen nimi tulee siitä, että se on entisen Tobleronetehtaan paikalla, ovelaa. En osannu päätellä ennen kuin kerrottiin. Kuvassa siis minä, Laura (Suomi), Felicity (Australia), Rasa (Liettua), Matt (USA) ja Inga (Liettua).
Tän lisäks ollaan tavattu muita vaihtareita pääasiassa parina hengausiltana täällä meijän asuntolan, Fellergutin, alakerrassa, jossa meijän kerhotilat sijaitsee, ja muutamassa kaikille olevassa tapahtumassa. Muun muassa liuta saksalaisia ja espanjalaisia sekä 3 suomalaista. Muista maista on sitten aina pari tyyppiä. Näistä suurinta osaa en vielä tunne kovin hyvin, mutta eiköhän sekin tapahdu äkkiä. Saksalaiset on nyt osittain oma porukkansa samoin kuin espanjankieliset (espanja, portugali, eteläamerikka), mutta Juanin mukaan ainaki saksalaisia pitäis olla nyt vähemmän kuin syksyllä, joten toivottavasti eivät pysyttele vain omissa oloissaan.
Mutta mitä me ollaan sitten täällä tällä viikolla tehty? Maanantai-iltana edellsien blogitekstin kirjottamisen jälkeen oltiin Tscharnergutin (toinen asuntoloista) kerhotiloissa 20 kerroksessa hengailemassa muutamien kanssa. Se mahtaa olla kiva paikka kesällä –iiiiiso kattoterassi! Ja melkoisen hyvä näkymä kaupungin ylle! Tarkotuksena oli pitää extemporetutustumisbileet, mutta ylläripylläri vaihtarit on vähän vaikea porukka hallita varsinkin, kun ei vielä tunne kaikkia eikä kaikilla ole kaikkien puhelinnumeroita ja sähköpostiosotteita, niin ihan kaikki ei ollu paikalla. Oli silti mukava jutella porukan kanssa, vaikkei mitkään villit bileet ollukaan. Tiistaina oltiin sitten vastaavasti täällä mun asuntolassa Fellergutissa, kun hisseissä oli ollut lappu, että kaikki Erasmus-opiskelijat kerhotilaan. Kukaan ei tienny, että onko kyseessä miitinki talon järjestyssäännöistä, bileet vai mitä eikä kukaan vieläkään tiedä, että kuka sen lapun oli sinne laittanu, kiva kuitenkin, että laittoi! Valvottua tuli vähän ehkä liiankin myöhään, kun aamulla oli taas saksaa. Mutta tuolla nähtiin ekaa kertaa niitä, jotka ei oo meijän kielikurssilla.
Yleensäkin tää viikko on kulunu pitkälti hengailun ja muihin tutustumisen merkeissä. Esimerkiksi keskiviikkona meillä ei ollu saksantunnin jälkeen mitään, joten mulla oli vakaana tarkotuksena mennä koulun jälkeen nopeesti syömään ja sitten shoppailemaan sellasia kamoja, mitä en Suomesta tänne raahannu. Noh, mentiin sitten Ansun, Liisan, Minnan, Juanin ja Joãon (mahdoton nimi lausua!) kanssa Mensaan syömään ja jumiuduttiin sitten päärakennuksen nurtsille taas istuskelemaan ja nautiskelemaan säästä. Kurssi loppu siis klo 12.30 ja neljältä pääsin lähtemään kotiin… En sitten jaksanu enää mennä shoppailemaan. Tällä kertaa menin nukkumaan jo yheksän aikaan illalla, vähän väsytti…
Torstaina mentiin saksan tunnin jälkeen Ansun, Lauran ja Natalian kanssa tapaamaan Ansun tutoria Martinia ja sen kaveria Pascalia. Mentiin syömään ja ne neuvo meitä, että mitä kursseja meijän kannattaa otta. Eli siis, että voitaisiin myös matkustella täällä eikä ihan pelkästään opiskella J Meidän koulu määrää, että pitää suorittaa vaihdossa 30ECTS:ää, että saa loput apurahasta, mutta se on melkosen paljon. Saa nähdä, miten onnistuu. Onneks kelan ei pitäis ainakaan haluta karhuta multa mitään takasin, vaikkei onnistuiskaan. Markkinointia ja johtamista oon täällä enimmäkseen aatellu opiskella, ei uskalla ottaa esimerkiks laskentaa tai rahotusta saksaksi. Vieläkään en oo ihan kaikkia kursseja päättäny, mutta meen ens viikolla kattomaan ekoja luentoja ja valkkailen sitten niitten perusteella.
Illalla yliopistokierroksen ja yliopistourheiluinfon jälkeen mentiin sitten pienellä porukalla Minnan luokse tekemään ruokaa. Minna asuu keskustassa sveitsiläisen poikaystävänsä Stefanin kanssa ihanassa kämpässä, missä oli hyvin tilaa oleskella. Minä, Minna ja Liisa tehtiin salaatti ja ostettiin jälkkäri ja viinit, Juan toi espanjalaisia kinkkuja (mm. chorizoa), João ja samana päivänä maahan saapunut Pedro teki portugalilaista kalaruokaa ja Anselmi toi totta kai fisushotit. Meijän oli tarkotus näyttää muille, millasta salmari on, mutta Ansu ei ollu löytäny turkkareita. Mutta menihän tuokin. Ruoka oli yllättävän hyvää, ottaen huomioon, etten hirveesti kalasta välitä. Se oli jännä vähän omelettimainen ruoka, mihin tuli kalan lisäks mm. murskattuja perunalastuja ja kananmunia. Greit! Tänä iltana kuulin mm, että kaikilla sveitsiläisillä armeijan käyneillä on pakko olla ase himassa, tosi kiva! Toivottavasti kukaan ei sekoo ja mee jolleki aukiolle ammuskelemaan tai joku toinen päätä ryöstää itellensä koko sarjaa... Niin ja, jos Karlan mielestä Karlan vaihtopaikan Cocks on kummallinen nimi urheiluseuralle, niin, mitä mieltä ootte Bernin fudisjengistä Youngboys of Wankdorf... Selattiin myös Stefanin Suomenkirjaa, huh huh... Onneks ei tartte opetella! Seura oli niin mukavaa, että huomattiin 23.30, että vika juna lähtee 23.40. Meinasin kuolla siinä matkalla juostessa, vieläki hengästyy, kun ajattelee sitä. Mutta päästiin kuin päästiinkin kotiin.
Yleensäkin tää viikko on kulunu pitkälti hengailun ja muihin tutustumisen merkeissä. Esimerkiksi keskiviikkona meillä ei ollu saksantunnin jälkeen mitään, joten mulla oli vakaana tarkotuksena mennä koulun jälkeen nopeesti syömään ja sitten shoppailemaan sellasia kamoja, mitä en Suomesta tänne raahannu. Noh, mentiin sitten Ansun, Liisan, Minnan, Juanin ja Joãon (mahdoton nimi lausua!) kanssa Mensaan syömään ja jumiuduttiin sitten päärakennuksen nurtsille taas istuskelemaan ja nautiskelemaan säästä. Kurssi loppu siis klo 12.30 ja neljältä pääsin lähtemään kotiin… En sitten jaksanu enää mennä shoppailemaan. Tällä kertaa menin nukkumaan jo yheksän aikaan illalla, vähän väsytti…
Torstaina mentiin saksan tunnin jälkeen Ansun, Lauran ja Natalian kanssa tapaamaan Ansun tutoria Martinia ja sen kaveria Pascalia. Mentiin syömään ja ne neuvo meitä, että mitä kursseja meijän kannattaa otta. Eli siis, että voitaisiin myös matkustella täällä eikä ihan pelkästään opiskella J Meidän koulu määrää, että pitää suorittaa vaihdossa 30ECTS:ää, että saa loput apurahasta, mutta se on melkosen paljon. Saa nähdä, miten onnistuu. Onneks kelan ei pitäis ainakaan haluta karhuta multa mitään takasin, vaikkei onnistuiskaan. Markkinointia ja johtamista oon täällä enimmäkseen aatellu opiskella, ei uskalla ottaa esimerkiks laskentaa tai rahotusta saksaksi. Vieläkään en oo ihan kaikkia kursseja päättäny, mutta meen ens viikolla kattomaan ekoja luentoja ja valkkailen sitten niitten perusteella.
Illalla yliopistokierroksen ja yliopistourheiluinfon jälkeen mentiin sitten pienellä porukalla Minnan luokse tekemään ruokaa. Minna asuu keskustassa sveitsiläisen poikaystävänsä Stefanin kanssa ihanassa kämpässä, missä oli hyvin tilaa oleskella. Minä, Minna ja Liisa tehtiin salaatti ja ostettiin jälkkäri ja viinit, Juan toi espanjalaisia kinkkuja (mm. chorizoa), João ja samana päivänä maahan saapunut Pedro teki portugalilaista kalaruokaa ja Anselmi toi totta kai fisushotit. Meijän oli tarkotus näyttää muille, millasta salmari on, mutta Ansu ei ollu löytäny turkkareita. Mutta menihän tuokin. Ruoka oli yllättävän hyvää, ottaen huomioon, etten hirveesti kalasta välitä. Se oli jännä vähän omelettimainen ruoka, mihin tuli kalan lisäks mm. murskattuja perunalastuja ja kananmunia. Greit! Tänä iltana kuulin mm, että kaikilla sveitsiläisillä armeijan käyneillä on pakko olla ase himassa, tosi kiva! Toivottavasti kukaan ei sekoo ja mee jolleki aukiolle ammuskelemaan tai joku toinen päätä ryöstää itellensä koko sarjaa... Niin ja, jos Karlan mielestä Karlan vaihtopaikan Cocks on kummallinen nimi urheiluseuralle, niin, mitä mieltä ootte Bernin fudisjengistä Youngboys of Wankdorf... Selattiin myös Stefanin Suomenkirjaa, huh huh... Onneks ei tartte opetella! Seura oli niin mukavaa, että huomattiin 23.30, että vika juna lähtee 23.40. Meinasin kuolla siinä matkalla juostessa, vieläki hengästyy, kun ajattelee sitä. Mutta päästiin kuin päästiinkin kotiin.
Tässä João (sanon sitä nykyään Juhaks) kokkailemassa turskaa (tai jotain muuta vaaleeta kalaa):
Tässä kuva illallisesta, nam:
Tässä iloiset latinoseuralaisemme João, Juan ja Pedro:
Perjantaina meillä oli ensin saksan tunti, mutta se meni melko nopeesti, koska lähettiin kaupunkikierrokselle. Saatiin kuulla Bernin historiaa pitkät pätkät, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. Lähettiin kierrokselle Rosengartenista, jossa oltiinkiin jo Ansun kanssa viime viikolla, kierrettiin Bärengrabenin karhupaikka (ne on niin raukkoja...) ja nähtiin kaikki Bundeshausista katedraali Münsteriin. Päivän toinen kaupunkikierros sen sijaan oli vähän turha, kun siellä kerrottiin ihan perusasioita lähtien siitä, että ”tässä on juna-asema ja juna-asemalta yliopistolle menevä hissi”, joita oltiin kaikki saksankurssilaiset käytetty jo viikko. Poistuttiinkin kierroksen alun jälkeen, kävin vihdoin ostamassa joitakin tavaroita kuten saippuoita ja jopa sateenvarjon, kun ei tämä aurinkoinen sää varmaankaan ikuisesti jatku. Illalla hengailtiin jälleen kerhotiloissa, jonne olin kutsunu myös mun tutorin, Danielin. Onneks en kuitenkaan loppujen lopuks lähteny Ansun, Martinin ja Pascalin kanssa kaupunkiin.
Tässä kuva karhuraukoista. Niitä pitäis olla yhteensä kuus, mutta en oo nähny kuin kaks. Ne asustelee tollasessa pienessä ympyrän muotosessa häkissä, jossa ne tallustelee ympäriinsä. Karhut on Bernille ikään kuin statussymboli, vähän niin kuin leijona Suomen vaakunassa. Bernin nimikin tulee karhuista:
Kahden kaupunkikierroksen välissä meille pidettiin lyhyt info SUB:sta, eli paikallisesta ylioppilaskunnasta. Itse info oli melko turha, mutta snacksit maukkaita. Kuvassa vasemmalla saksalaisia vaihtareita ja 4. vasemmalta paikallisen kv-toimiston Erasmus-vastaava Martina:
Tänään heräsin aamulla jo 6.45, kun lähdettiin yliopiston järjestämälle retkelle Affolternin Schaukäsereihin, jossa meille näytettiin, miten juustoa valmistetaan ja saatiin iteki tehdä juustoa. Jännää. Valitsin saksan kielisen opastuksen tosin, joten en ihan kaikkea ymmärtäny, varsinkin, ku nämä miekkoset ei ollu maailman selkeimpiä. Tehtiin siis 9kg juusto, jonka päälle tulevaan etikettiin saatiin meijän allekirjotukset. Toisin kuin kuvittelin, ei saatukaan juustoa mukaan vaan sen annetaan ensin kuivata 3 kk… Sitä odotellessa. Maistettiin sitä kyllä tänäänki, mutta eipä se vielä millekään maistunu. Mauttomalle leipäjuustolle korkeintaan. Sitten saatiin sieltä pienet pussukat mukaan, mistä voi maistella, miten eri ikäset juustot on erilaisia. Nuori on pehmeempää ja miedompaa kuin vanha juusto.
Tässä Liisa (suomi), Terese (ruotsi), Felicity (australia) ja Linn (ruotsi) ennen kierroksen alkua:
Tässä kuva modernista juustotehtaasta:
Ja tässä vähän vähemmän modernista:
Ja tässä meidän juustoon tuleva etiketti:
Kujilaiset voi miettiä, ett missä muualla on nähny makkaroita katossa. Miten ne muuten liittyy juustoon?:
Todistusaineistoa, että minäkin olin paikalla:
Pari juustoa kypsymässä:
Täällä on suklaisia pääsiäiskoristeita ihan joka paikassa. Niin myös Affolternin leipomossa, tottakai juustomasiinan päällä. Pakko ehkä ostaa yks joku päivä. Tänään ostin jo pääsiäisnamuja:
Tännäkösestä kylästä siis ei löydy kauppaa, mutta koirasalonki kylläkin:
Kierroksen jälkeen meillä oli aikaa ruokailulle ja köyhinä opiskelijoina minä, Ansu ja Nata lähettiin ettimään kauppaa tästä minikokosesta kylästä. Ei löytyny, mutta kaks hotellia kyllä ja koirasalonki. Siis kylä ilman kauppaa, mutta koirasalongilla! Tyydyttiin sitten kiltisti leipomon pikku voileipiin.
Affolternista jatkettiin matkaa Solothurniin, jossa meille pidettiin mielenkiintonen tunnin pitunen kaupunkikierros. Tällä kerralla ymmärsinkin suuren osan, kun lentoemolta näyttävä opas osas puhua hochdeutschia selkeesti. Solothurn on melko pikkunen kaupunki, keskusta oli pienempi vielä kuin Friburgissa ja omasta mielestäni ei ihan yhtä kaunis paikka, vaikka kaunis barokkikaupunki olikin. Kierroksen jälkeen ryntäsin paikalliseen snoukka/skeittikauppaan ja ostin itelleni isomman olkalaukun koulua varten. Tän lisäks ostin pari saksankielistä pokkaria, ne makso vaan 4,90fr/kpl ja oon aatellu, että ois kiva testata, miten lukeminen saksaksi sujuu.
Äsken vasta tulin kotiin, kaupan kautta. Nyt on hyvä täyttää kaappia kuiva-aineksilla, kun on 4kk aikaa syödä ne pois. Täällä on muuten suunnilleen sama hintataso kuin Suomessa, mutta ruoka on tosi kallista. Varsinki juustot ja liha. Ainoo liha (tonnikalan lisäks), mitä eilen löysin alle 10 frangilla oli jauheliha. Voi olla, että tulee syötyä tonnikalaa ja jauhelihaa melkosesti tän kevään aikana… Nyt oon syöny jo viikon tuorepastaa ja jauhelihaa, eilen alko spaghetti- ja jauhelihakausi.
Nyt yritän kattoa, että mistä löydettäis halvalla yöpymispaikka Zermattista pääsiäiseksi, kun ajateltiin lähteä sinne Timon ja muutaman vaihtarikaverin kanssa laskemaan. Kymmeneks meitä on kutsuttu viettämään espanjalaisen Victorin synttäreitä Fellergutiin (=tämä talo). Sangriabileet tiedossa ja kuulemma ilmaseksi ;)
ps. Jesh, sain kuvia lisättyä, kun pienensin niitä!! Mutta kyllä siihen aikaa sai kulumaan, arvostakaa!
pps. Oon kuullu, että pohjoisalpeilla pitäis sataa lunta ens viikolla, mutta toi mun säätiedote näyttää, että täällä ois maanantaina 2 astetta ja lunta, whaaaat?? Tähän asti ollu 10-15 ja aurinkoa...
Affolternista jatkettiin matkaa Solothurniin, jossa meille pidettiin mielenkiintonen tunnin pitunen kaupunkikierros. Tällä kerralla ymmärsinkin suuren osan, kun lentoemolta näyttävä opas osas puhua hochdeutschia selkeesti. Solothurn on melko pikkunen kaupunki, keskusta oli pienempi vielä kuin Friburgissa ja omasta mielestäni ei ihan yhtä kaunis paikka, vaikka kaunis barokkikaupunki olikin. Kierroksen jälkeen ryntäsin paikalliseen snoukka/skeittikauppaan ja ostin itelleni isomman olkalaukun koulua varten. Tän lisäks ostin pari saksankielistä pokkaria, ne makso vaan 4,90fr/kpl ja oon aatellu, että ois kiva testata, miten lukeminen saksaksi sujuu.
Äsken vasta tulin kotiin, kaupan kautta. Nyt on hyvä täyttää kaappia kuiva-aineksilla, kun on 4kk aikaa syödä ne pois. Täällä on muuten suunnilleen sama hintataso kuin Suomessa, mutta ruoka on tosi kallista. Varsinki juustot ja liha. Ainoo liha (tonnikalan lisäks), mitä eilen löysin alle 10 frangilla oli jauheliha. Voi olla, että tulee syötyä tonnikalaa ja jauhelihaa melkosesti tän kevään aikana… Nyt oon syöny jo viikon tuorepastaa ja jauhelihaa, eilen alko spaghetti- ja jauhelihakausi.
Nyt yritän kattoa, että mistä löydettäis halvalla yöpymispaikka Zermattista pääsiäiseksi, kun ajateltiin lähteä sinne Timon ja muutaman vaihtarikaverin kanssa laskemaan. Kymmeneks meitä on kutsuttu viettämään espanjalaisen Victorin synttäreitä Fellergutiin (=tämä talo). Sangriabileet tiedossa ja kuulemma ilmaseksi ;)
ps. Jesh, sain kuvia lisättyä, kun pienensin niitä!! Mutta kyllä siihen aikaa sai kulumaan, arvostakaa!
pps. Oon kuullu, että pohjoisalpeilla pitäis sataa lunta ens viikolla, mutta toi mun säätiedote näyttää, että täällä ois maanantaina 2 astetta ja lunta, whaaaat?? Tähän asti ollu 10-15 ja aurinkoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti