Murmeleina vuorilla

Katsotaan onnistuisko ehjän tekstin kirjottaminen nyt, kun koko ajan vahingossa deletoin puolet. Täytyy tässä heti alkuun mainita, että on kyllä hienoa, miten maailmasta löytyy noin vieraanvarasia ihmisiä ku Martin ja Pascal, jotka kutsuu kasan vaihtareita matkaan ja näyttää viikonlopun kotiseutujaan. Oli mahtava reissu ja oon kyllä kiitollinen! Sitten kun vielä sais nää kaks uskomaan, kun väittävät, että vaan kohteliaisuudesta sanon, että tykkäsin...

Perjantaiaamuna klo 8 pakattiin siis 2 autollista ihmisiä ja kamaa valmiiksi ja lähdettiin huristelemaan maisemareittiä kohti lopullista määränpäätämme St. Lucia, jossa sijaitsee Pascalin suvun mökki. Ensimmäinen stoppi pidettiin paikassa X, jossa juopoteltiin aamukahvit ja otettiin totta kai ensimmäinen ryhmäkuva. Vasemmalta oikeelle Sami, Liisa, Martin, Ansu, minä, Phil, Laura ja Pascal. Kuvasta puuttuu vielä Elin, joka oli kameran takana:

Tän jälkeen jatkettiin matkaa ylös vuorille maisemia kattelemaan ja kyllähän ne taas upeita olikin. Käytiin mm. Grimselpassilla, nähtiin Murmelitarha (tosin pilvisen sään takia pysyivät piilossa), josta tulikin sitten viikonlopun parhaat vitsit ja jääluolaanki eksyttiin.

Mahtavia maisemia:

Tässä kuva jääluolasta:

Ja luolan suuaukosta. Kuvassa oleva jäätikkö pienenee ilmastonmuutosten takia koko ajan. Olikohan vuodessa sulanu seitsemisen metriä... Melko ikävää.

Kun oltiin tsegattu nähtävyydet ja Martin ja Pascal oli ovelasti kaikille ei-kuskeille tarjonnut aperoksi lasilliset valkoviiniä, jatkettiin mikroautoilemaan keskelle alppeja. Oli mun eka kerta, ni vähän jänskätti, mutta oli sairaan kivaa! Saatiin rata ittellemme ja saatiin ajaa 45 minsaa 25fr/hlö, kun yleensä 10 minsasta joutuu maksamaan jo 20fr. Kivaa! Eka kierros meni vähän totuttelussa, mutta toka kierros suju jo paremmin ja pystyin vähän kilpailemaanki. Melko hyvin pysyin poikienki perässä, sanoisin, vaikka viime metreillä, ku olin kisaamassa Pascalia vastaan, ni meni mutka vähän pitkäks ja pyörähdin auton kanssa nurtsille... Heh.

Maija huristelemassa:

Täältä jatkettiin matkaa Martinin kotikylään Münsteriin. Käytiin ensin tankkaamassa autot Garage Nanzerilla, joka on siis herra Martin Nanzerin vanhempien autokorjaamo. Oli ehkä ihan hyvä ajotus, kun herran 45 litran tankkiin meni 44,15 litraa bensaa. Lounaspaikaksi Martin oli järkänny viereisessä kylässä olevan ravintolan, jossa Martinin tuttu mies tarjos meille 3 ruokalajin lounaan halpaan hintaan. Kylläisinä sitten kierreltiin Martinin kotikylää, Münsteriä, jossa on niinkin paljon kuin 400 asukasta. Martinin ikäsiä on siis kokonaista 8 kappaletta. Mukava paikka kuitenkin ja todella nätti. Ihan ku jostain Sveitsi-matkaoppaasta. Alpit, alppitaloja, lehmiä kellot kaulassa, vanha kirkko jne.

Tässä maisemaa Martinin lapsuuden seudulta:

Ja kauempaa fudiskentältä otettu kuva koko kylästä:

Täältä jatkettiin Vispin kautta, jossa käytiin kaupassa, sitten kohti Pascalin kotikylää, joka on niinkin iso kuin 1000 ihmistä. Viininviljelyseutua, taitaa Pascalin vanhemmatkin olla kyseisessä hommassa.

Laura ja Phil Pascalin vanhempien talon edessä. Nätti on!:

Täältä haettiin siis ainoostaan mökin avaimet. Ehittiin kuitenkin kattoa viinitarhaa viereisellä pihalla ja Sami kerto, miten viiniä valmistetaan: revitään puskasta lehti ja kaadetaan vodkaa päälle. Näinpä juur.

Mökille mentiin sitten mutkasta tietä ylös vuorta pitkin. Matka ei kestänyt enää kauaa, joskin sitä hiukkasen pitkitti Martinin eksyminen naapurikylään. Pöllö. Perillä oltiin klo 8 illalla, joten auringonlasku tuli pian:

Piha oli kätsy, kun siellä oli beer cooler tai toiselta nimeltään suomalainen järvi:

Illalla herkuteltiin raclettea, namnam. Oli eka kerta, kun sitä maistoin. Pascal toimi juustomestarina. Takana oleva grilli toiselta nimeltään suomalainen sauna:

Ilta meni melko pitkäksi ja huipentui mm. Martinin esittämiin 80-luvun hittibiiseihin. Lauantaina heräsin silti jostais syystä jo klo8 ja ylös nousin 8.30 ja päätin muita odotellessa sitten vähän siivoilla. Hengailtiin aamupäivä kunnes viimestekin nous ylös sateen loppuessa hetkeks iltapäivällä ja päätettiin sitten matkata vaeltelemaan vuorille.

Tässä lauantaina otettu kuva Pascalin mökistä. Melkoset näkymät! Ja mökki muutenkin mukava, oikein hyvin mahduttiin kaikki nukkumaan ja mökkifiilistä, kun sähkö tulee aurinkopaneeleista ja suihkua ei ole, ainoostaan kylmää vuorilähdevettä, joka kylläkin tuli hanasta. Talon paikalla on ilmeisesti ennen tallannu lehmiä:

Eikö näytäkin melko turistioppaalta tuo Pascal maastonvihreissä tamineissaan? Elin on selän takana laamoja piilossa:

Tästä matka jatkui funicularille, jolla matkattiin ylös vuorelle. Harmittavasti tässä vaiheessa sade palas ja saatiin tallustaa melko märkinä, haluttiin silti urheina jatkaa pisintä reittiä. Reitti oli planeettapolku, joka lähti auringosta ja pääty plutoon ja planeettojen välimatkat oli suhteutettu oikeisiin välimatkoihin. Hauskaa oli tuo luonnossa tallustelu vaihteen vuoksi, vaikka jossain vaiheessa ennen huippua meinas Maijalta loppua kunto ja happi kesken. Selvisin kuitenkin muitten mukana huipulle asti, hieman hengästyneenä, mutta tyytyväisenä valloituksesta.

Onnelliset vuoren valloittajat huipulla:

Näkymät toiseen suuntaan. Oli kyllä kiipeemisen arvosta, vaikka arska ei paistanukaan ja sen takia näkymät eivät ihan täydelliset ollu:

Takas tullessa grillailtiin ja kyllä ruoka tässä vaiheessa porukalle maistuki. Ilta meni tavanomasissa merkeissä syöpötellessä ja juopotellessa siis ja murmelivitsejä kerrottaessa. Neljältä pääsin petiin ja tällä kertaa nukuin sikeesti 11.30 asti. En tiiä oliko Ansun lainaamilla korvatulpilla osuutta asiaan. Se kun tuppas vähän kuorsaamaan...

Sunnuntai menikin pitkälti hengailessa ja rauhallisesti pakkaillessa. Vaikka ei oikeen mitään tehnykään, niin kotona oltiin joskus kymmenen aikaan illalla. Matkalla käytiin toki kattomassa yhtä linnaa, jonka pihalla nähtiin rotta, hyi, ja Geneve-järven rannalla sijaitsevaa Montreauxia, jossa nähtiin mm. Freddie Mercuryn patsas. Nätti mesta oli, mutta muutamia hiukka kalliihkoja kauppoja...

Illalla oli kyllä ihana pestä hiet pois suihkussa ja vaihtaa puhtaat vaatteet päälle. Mentiin vielä ykköskerrokseen morjenstamaan Villeä, joka lähti tänä aamuna Suomeen. Sniff. Kuultiin myös, että oltiin missattu perjantaina läksiäisbileet, jotka oli ensimmäiset tänä keväänä, missä kävi poliisi. Melkosta. Vähän väskäs, mutta klo 2 asti meni silti. Tänään maittoki uni sen mukasesti ja mitään en oikeestan oo vielä tehny. Onneks täällä juhlitaan tänään toista helluntaipäivää ja huomenna vasta on luentoja.

Pahoittelut, että tekstistä tuli taas melkoisen pitkä. Pidän tätä kuitenkin teidän lisäksenne itteni vuoksi, kun en muun laista päiväkirjaa oo pitäny ja sen takia haluun tänne asioita mahdollisimman yksityiskohtasesti. Ja, jossei jaksa lukea, niin kuvien kattomisessa ei mee kauaa :) Täytyy kuitenkin vielä sanoa, että aivan mahtava reissu oli!