keskiviikko 2. toukokuuta 2007

Puoliväli

"wapu ist beendet!!! kein alkohol mehr!!!!! BITTE!!!" lukee liettualaisella Rasalla skypessä. Itellä ei onneks ihan tollanen olo, mutta kuintekin vielä vähän vappuväsymystä, joten en kuitenkaan tee enää mitään fiksua eli voinenpa sitten vaikka ilostuttaa teitä, arvon lukijat, uudella sepustuksella.


Kuten otsikko kertoo, eilen oli mun vaihdon puoliväli. Ikävältä tuntuu. Ei tahdo pois! Mutta niin se vaan aika kuluu... Harmi.

Mutta zu der Sache. Tylsään tapaani kertoilen päivä kerrallaan tapatumista. Ihan ku ketään kiinnostais. Mut hähää, mä nyt vaan kirjotan näin.

Meillä oli viime viikon torstaina house party. Oli fantsua, mutta seurauksena se, että en sitten tajunnu laittaa herätyskelloa ja heräsin 8:10. Juna Milanoon ois lähteny 7:39. En sitten lähteny. ”Hyvin sä vedät” sanoi Juuso. Oikeassa on.

Noh, sen sijaan lähdin sitten lauantaina Luzerniin. Meinasin lähteä yssisseni, mutta kysyinkin Lauraa mukaan ja Laura kertoi olevansa jo menossa sinne kahden sveitsiläisen kanssa. Oltiinkin sitten siellä koko päivä ja oli hauskaa. Pari tuntia kierreltiin ensin Lauran kanssa kahestaan kaunista rantaa pitkin ja vähän vanhassa kaupungissakin. Vähän herätti ihmetystä, kun kuvassa oleva paraati lähti yhtäkkiä jostain hotellista liikkeelle:
Jossain vaiheessa ihmisten paidoista selvisi, että kyseessä on 30. vuosittainen "stadtlauf" eli kaupunkijuoksu. Ihan hirmusesti porukkaa! Jäätii hengailemaan kattomaan pikkusten lähtöä. Kertokaa onko toi kättelijä joku tärkeekin heppu? Kai se jostaina bundesratista on, jos oikein ymmärsin, jeh, paikallinen poliitikkokin siis nähty (kai):

Nähtiin myös joku maratoonari. Jee.

Tän seikkailun jäkeen nähtiin Gabriella ja sen kaveri Martin. Kyllä, sorruttiin syömään mäkkiruokaa. Pakko tunnustaa, ku on mun ainoa kuva Martinista ja Gabista... Mutta oli mun eka kerta täällä! Burger Kingiin sorruin jo silloin, ku Timo oli visiitillä. Mutta tuossa siis Martin, Gabi ja Laura. Gabi on täällä yliopiston suomenkurssilla ja Lauran pitäis siis sille tandem-parina (each one teach one @ KY) opettaa.

Syötiin ja lähdettiin sitten laivailemaan. Kaunista! Laivailtiin Vitznauhun asti ja sitten mietittiin, että mitäs nyt. Vitznau ei ole se maailman suurin mesta. Noh, otettiin sitte bussi Küssnachtiin ja sieltä juna takasin Luzerniin.
Pohdiskelin ääneen, että miksköhän Küssnachtin nimi on Küssnacht ja Gabriella selosti, että ”paikka on niin katolinen, että ne ei saa pussailla kuin yöllä. Silloin kaikki tulee ulos kaduille ja pussailee toisiaan”. Pidät tätä tämänhetkisenä totuutena, kunnes toisin todistetaan. Päädyttiin vielä terdelle, minkä seurauksena ei sitten ikinä päästykään niihin Minnan ja kumppaneiden grillibileisiin asti...


Sunnuntaina oli melko laiska päivä, vaikka ois pitäny tehä kouluhommia. Lähin Lauran ja venäläisen Sofian kanssa Stöckackerin ilmaseen maauimalaan ottamaan arskaa. That is life. Loikoiltiin siellä ja pulahdettiin jopa uimaan +17 asteiseen veteen. Hrr, melko virkistävää, sanoisin. Kuulemma, jos menee huhtikuussa uimaan, niin veden voi olettaa olevan kylmää. Ai jaa? Lähettiin pois, kun alko näyttää melko sateiselta. Onneks, koska illalla ukkosti. Oon kuitenki ylpee itestäni, että oon nyt uinu!


Tällä viikolla maanantai ei ollut normaali "möö, luennot alkaa taas"-maanantai, vaikka luennoilla olinki. Maanantaihan oli vappuaatto eikä sitä täälläkään viettämättä jätetty, no way. Ruotsalaiset oli organisoinu vappupiknikin Rosengarteniin, joten sinne siis illalla suunnattiin. Siistiä!
Kuvassa Ville, yks suomeakin melko hyvin osaava poika, jonka nimeä en muista ikinä, Martin ja Pascal:
Ja tässä Laura, Juan, Max ja minä. Näytänkö mä aina noin pöllämystyneeltä???
Loppuillasta jatkettiin vielä Anselmin, Villen, Riikan, Martinin ja Pascalin kanssa baariin. Martin sai nimittäin ma gradunsa kirjotettua, mistä voi nostaa hattua, sillä viikko sitten herralla oli vielä 50% kirjottamatta.... Hauskaa oli, että Pascalki jäi meijän seuraan klo 3 asti. Sen piti herätä klo 5 aamulla, ku oli menossa inttiin töihin vetämään ampumaharkkoja :D Kyllä se kuulemma 10km marssin jälkeen oli jo melko hereillä.
Pascal ja Martin in Cuba Bar. Ainoa mesta, missä on maanantaisinki porukkaa. Latinomiehiä ja pari hassua valkosta naista. Ja me.
Tiistaina meno jatku, kun oli vuoro meidän suomalaisten järkkäämän ulliskorvikkeen. Kokoonnuttiin "aina perinteisesti" (since vaihtarit 2006) yliopiston nurtsille hengailemaan. Kuoharin "poks" oli mukava ääni. Ja teki mun tuomat salmari ja minttukin kauppansa.
Tässä Elin (ruotsi), Rasa (liettua, joi melkeen koko mintun :D) ja Alex (englanti):

Tässä vaiheessa on näköjään mun kuvaamisinto lopahtanu. Kummissakin bileissä olin hyvin keskittyny toimimaan deejiinä ipodini kanssa. Ja soitettiinkin kaikki pelimiehestä bussipysäkillään. Kerranki!

Illalla vielä pilvien vallatessa paikan päätettiin pitää grillaussessio Fellergutin kattoterassilla. Nam! Raakamakkara ja maissi maistu taas namilta. Tän jälkeen olin kyllä jo niin puhki, että menin suosiolla nukkumaan kävästyäni vaan pikasesti alhaalla kattelemassa jatkoja, mutta osa sinne jäi vielä bilistä ja pöytätennistä pelailemaan ja ehkä jotain fudismatsia kattomaan. Heh.

Ja nukkumisesta huolimatta nyt väskää.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se kättelevä tyyppi on Samuel Schmid, puolustus- ja urheiluministeri, kotoisin paikkakunnalta nimeltä Büren an der Aare, Bernin, Bielin ja Solothurnin välistä

Maija kirjoitti...

Okka, kiitos tiedosta =) Nyt tiedän senkin.

Ville kirjoitti...

Kun täällä on näköjään alettu tunnistamaan ihmisiä, niin kannan oman korteni kekoon!

"yks suomeakin melko hyvin osaava poika, jonka nimeä en muista ikinä"
on nimeltään Marco ja titteliltään tutor.

;)

Maija kirjoitti...

Haha, tänks :) Onneks sä luit tätä ennen Marcoa ;) Ehkä mä vielä ennen lähtöä sen opin...

Hanna kirjoitti...

"since vaihtarit 2006".. jälkemme ollaan mekin sitten jätetty! Aina perinteisesti.